Karhunpoika sairastaa

Hiski "Hopo" Piskinen taas tempaisi ja pisti itsensä kesän kunniaksi lepotilaan. En tiedä minkälaista parkouria lie harrastellut makkarissa lauantaina mun töissä ollessa, mutta kun tulin kotiin niin vastassa oli oloinen koirapoika häntä koipien välissä. Ihmettelin tuota hieman, koska normaalisti Hiski on hyvin riehakas tervehtijä. Lähdettiin siitä sitten lenkille, jossa kiinnitin huomiota siihen, että Hiski aristeli oikeaa etujalkaansa. Siis juuri sitä varpaatonta jalkaa. Se myös käveli mieluusti mun perässä, eikä suinkaan nelivedolla etupuolella kuten yleensä. Iltaa kohti se muuttui kipeämmäksi ja vetäytyi omiin oloihinsa. Tajusin, että sen on hankala mennä makuulle ja myös hankala nousta ylös. Tästä johtuen annoin sille kipulääkettä ja toivoin parin päivän levon ja lääkkeen auttavan.

Yö meni huonosti, koska Hiski vältteli maahanmenoa, vaihtoi paikkaa, läähätteli yms...oli selvästi kipeä ja levoton. Koska tilanne ei sunnuntainakaan ollut parempi, soitin heti maanantaina Otukseen ja varasin ajan ortopedille, ajan saimme vasta keskiviikoksi. Mielessä pyöri kauhukuvat mm. luusyövästä, joka on melko yleistä rottiksilla ja tyypillisesti oireet tulevat vasta sairauden loppuvaiheessa rajuina eikä mitään ole tehtävissä. Henkisesti muka jo valmistauduin siihen, ettei Hiski tule enää takaisin kotiin, jos tuohon nyt voi oikeasti edes valmistautua.

Neljän valvotun tai ainakin vähäunisen yön jälkeen pääsimme lääkäriin, ystäväni Asta lähti henkiseksi tueksi mukaan. Tilanne ei ollut kipujen kanssa parantunut vaan jopa huonontunut. Hiski ei ravannut mielellään ja jos ravasi, ontui oikeaa etujalkaa selvästi, juoksi pää matalalla, selkä köyryssä lyhyellä askeleella töpöttäen. Sen kivut olivat selkeät, vaikkei mitään varsinaista kipupistettä siitä löytynytkään. Maahanmenot olivat ihan hirvittävän haastavan näköisiä; se istahti, valutti etujalkoja hieman eteenpäin, sitten taittoi oikean etusen alleen ja rojahti maahan ja mieluusti heti kyljelleen. Lisäksi sen rintakehään oikean etusen taakse ilmestyi tiistaina n. nyrkin kokoinen nestepatti.

Eläinlääkärissä käytiin ensin oireet läpi ja Hiskin liikunta tsekattiin pihalla juoksuttamalla, eihän se näyttänyt ollenkaan hyvältä. Tämän jälkeen päätettiin laittaa Hiski unten maille ja ottaa röntgenillä kuvat etuluustosta, jos sieltä jotain syytä oireille löytyisi. Eläinlääkäri oli yhtä hämmentynyt kuin minäkin, hän ei kuulemma moista ollut aiemmin nähnyt, vaikka aika paljon on koiria uransa varrella tutkinut. Tässä vaiheessa otettiin myös verinäyte, jolla selvitettiin onko tulehdusarvot koholla eli onko nestepatti kudosnestettä vai märkäistä tulehdusta. Verinäytteessä oli kaikki ok. Hiski jäi kuvattavaksi ja me Astan kanssa odottelimme sen aikaa odotushuoneessa omasta mielestäni aika kauan.

Lopulta meidät kutsuttiin takaisin röntgenhuoneeseen. Eläinlääkäri oli edelleen ymmällään, mitään 100% varmaa selkeää diagnoosia hän ei pystynyt antamaan, ainoa poikkeama Hiskin luustokuvissa oli
rintalastan yhden nikaman poikkeuksellinen asento. Nikama oli juuri siinä kohtaa, missä nestepatti oli eli se tuki sitä.

Tässä eläinlääkärin lausunto: "Hiski ontuu oikeaa etujalkaa, koira välttää molempien etujalkojen eteenvientiä, askellus lyhyt molemmilla etujaloilla, koira liikkuu etupäällään varovasti pää painuksissa. Oikean etujalan takana rintakehän alla on nesteturvotus. Röntgentutkimuksessa todettiin poikkeavassa asennossa oleva rintalastan nikama. Tämä on juuri rintakehän turvotuksen kohdalla. Kipuoireet ovat niin laaja-alaiset, että rintalastavamman lisäksi kipuja täytyy olla aiheuttamassa myös etujalan revähdysvamma olka-alueella.
Hiskin oireet alkoivat yhtäkkiä yksin kotona ollessa. Tämä viittaa onnettomuuteen, missä se on lyönyt rintalastan johonkin kovaan. Toistaiseksi hoidoksi kipulääke tarvittaessa ja rauhallinen liikunta kytkettynä. Tällaiset vammat paranevat yleensä muutamassa viikossa levossa. Jos tulee uusia oireita tai oireet voimistuvat, ota yhteys."

Nyt sitten mennään kipulääkkeellä ja levolla jonkin aikaa. Viime yö oli vielä hyvin hankala. Tänään iltaa kohti poika on hieman virkistynyt ja vaikuttaa ehkä aavistuksen kivuttomammalta. Toisaalta se on saanut nyt eri kipulääkettäkin, eli vastaisiko se paremmin. Meidän treenikausi nyt hieman siirtyy eteenpäin, mutta pääasia, että saadaan poitsu kuntoon. Toivon paljon peukkuja, että Hiskin kivut häipyisivät yhtä nopeasti kuin tulivatkin ja pääsisimme nauttimaan kesästä.

Hiskin rintalasta, nuolen kohdalla se linjasta poikkeava nikama, jossa näkyy ilmeisesti myös vanhasta, jo parantuneesta murtumasta johtuvaa tiivistymää.

Oulussa on ollut muuten nyt todella lämmintä, siis lähemmäs +30 astetta joka päivä tällä viikolla. Harmittaa, kun ei päästä nyt uimaan ollenkaan...tai siis Hiski ei pääse ja minen vielä toukokuussa tarkene.