Vähän tylsempää koiran elämää (kun omistaja sairastelee)

Kun omistaja sairastuu kunnon räkätautiin (sisältäen keuhkoputkentulehduksen, poskiontelontulehduksen ja raivoisan yskän) neljäksi viikoksi, tietää se koirille melko tylsää kotielämää. Mä oon tästä jatkuvasta lepäilystä johtuen ihan alikuntoinen, joten lenkitkin on olleet hyvin lyhyitä ja sisällä ollaan sitten melkolailla taas lepäilty. Onneksi mulla on aikuiset, hyvähermoiset ja rauhalliset koirat, jotka eivät tämmöisestä liiallisesta lepäilystä hermostu, vaikka mulla huono omatunto asiasta onkin. Lahja on ollut erityisen tyytyväinen saadessaan makoilla mun päällä/vieressä lähes 24/7.

Suuressa arvossa ovat olleet taas mun tukiverkkoni, ystävät ja sukulaiset, jotka ottavat välillä koirat matkaan ulkoilemaan ja tuulettamaan päätään. Lenni pääsi tällä viikolla päivähoitoon ja metsälenkkeilemään ystäväni Annin porukan kanssa. Tästä enemmän juttua ja upeita kuvia Annin blogissa. Kiitos Annille jälleen kerran!

Nyt vaan täytyy toivoa, että tää tauti alkais tästä talttumaan. Mun oma pääkin kaipais jo kovasti tuuletusta töiden, metsälenkkien ja kuntosalin merkeissä.

Aloittaminen on kivaa

Tässä sairastellessa ja sohvalla maatessa, on ollut aikaa katsella ympärilleen. Mun asunto näyttää olevan on täynnä keskeneräisiä projekteja. Minusta on tosi kiva aloittaa tekemään kaikkea, mutta niiden projektien loppuunsaattaminen ei todellakaan ole mun vahvuus. Nytkin olkkarin pöydällä on yksi keskeneräinen sukka, läjä afrikankukkia hippoa varten, pari uutta lankakerää, joista on tulossa ylläreitä, yksi maton tekele lattialla muovikassissa...lista voisi jatkua loputtomiin. Aina päätän, että nyt teen kaikki projektit loppuun ja sitten vasta saan aloittaa uuden, mutta sitten törmään johonkin uuteen ihanaan lankaan, ohjeeseen ja sehän on pakko aloittaa. Hih!