Ai niin, se Lennin nielemä kintas...

En olekaan tänne muistanut raportoida kintasepisodin jälkimaininkeja. Aikalailla kaksi viikkoa kinttaan nielemisen jälkeen, kintas ulostautui suun kautta oksennuksen mukana. Nahkat olivat sulaneet päältä ja teddyvuori vain jäljellä. Tarinalla oli siis onnellinen loppu ja jatkossa toivon, että Mr. Lennart jättää tuommoiset syömiset välistä ihan meidän molempien vuoksi.

Jei, me treenataan!!! Uuden treenipalkan kokeilua.

Yhteistyössä Eläintarvike Muskettikoiran kanssa. 

Tänään vierailtiin vaihteeksi vakkarikaupassamme Eläintarvike Muskettikoirassa. Molemmat koirat kävivät punnituksella, Lahja 11,6kg ja Lenni 35,6kg (lihonnut ryökäle!). Saimme testiin uutta "koiranmakkaraa", jota piti heti käydä testaamassa jälkipellolla ja jälkikausikin tuli siis korkattua samalla kertaan. 

Kuva kaapattu valmistajan sivulta

Naturis Long-life Fresh Meat-pötköt ovat tyhjiöpakattua höyrytettyä lihaa. Sen säilyvyys on pitkä, avaamattomana pötkö säilyy huoneenlämmössä lähes vuoden ja avattunakin jääkaapissa 5 päivää. Sen vuoksi pötkö on siis erinomainen matkaruoka/hätävararuoka raakaravinnolla olevalle koiralle. Pötköissä käytettävä liha on ihmisravinnoksi kelpaavaa. Makuvaihtoehtoja on useampi; Kana, Kalkkuna, Kana-Lohi ja Kana-Nauta. Me saimme kokeeksi kalkkunapötkön. 

Tuoteseloste on erinomainen: Tuore kalkkuna 96,5%, perunatärkkelys 2,5% , merilevä 1% ei siis mitään tyypillistä vetistä koiranmakkaraa, jossa lukisi "saattaa sisältää lihaa ja sisäelimiä" vaan ihan oikeasti kunnon tavaraa. 

Jälkipalkkana Naturis toimi hienosti. Koostumus on mukavan tiivis ja kuivahko, sitä oli helppo käsitellä ja leikata jopa ilman leikkuulautaa. Palkoista saa siis itse leikattua niin pieniä tai isoja kuin tarvitsee, mikä on mielestäni kyllä iso plussa. Missään vaiheessa palaset ei hajonneet käsissä tai tarttuneet käsiin. Makkara ei myöskään haise (ainakaan ihmisnenään) mitenkään voimakkaasti ja värikin on sopivan maastoutuva, ettei ainakaan Lenni ruvennut jäljestämään katseella vaan joutui ihan oikeasti käyttämään nenää ja etsimään palkkansa. Tuntui myös maistuvan koirille erittäin hyvin. Lenni jäljellä jopa sylki suustaan vahingossa sinne kulkeutuneita jäniksenpapanoita, kun tiesi edessä olevan tarjolla paljon parempaa. (Papanat on normaalisti Lennin suurta herkkua!) Pötköt ovat kooltaan 650g ja meillä ainakin riittoisuus oli hyvä. Lennin jäljen mitta oli n. 500 askelta, palkkaa lähes joka askeleella ja välillä kekoja. Lennin jälkeen sain tuhlattua alle puolikkaan pötkön, vaikkeivat palaset olleet edes mitään pieniä. 

Jälkipalkaksi pötkö passasi hyvin ja uskoisin, että myös tottispalkkana toimivan loistavasti nimenomaan tuon maistuvuuden, riittoisuuden ja hyvän käsiteltävyyden vuoksi.  Lisäksi erittäin positiivinen huomio omalta kohdalta, ettei mun kädet alkaneet kutista. Yleensä, kun käsittelen mitä tahansa eineslihapullia, koiranmakkaraa tai purkkiruokia paljain käsin mun kädet alkaa kutisemaan. Tästä ei alkanut :).

Lennin jälki oli alussa melkoista vouhotusta ja rynnimisyritystä, mutta loppua kohti se rauhoittui kovasti ja jäljesti erittäin hyvin ja tarkasti. Jälki oli malliltaan laatikko ja palkkaa oli lähes joka askeleella, välillä kasoja, jotta Lenska sai rauhoittua hetkeksi syömään. 

Lahjakin pääsi jäljelle <3

Kun inspiraatio iskee...

...voi kokeilevasta keittiöstä valmistua teeleipiä vaikka keskellä yötä.

Törmäsin surffaillessani Uusi Kuu by Emilia -blogissa herkullisien teeleipien ohjeeseen. Viimeksi olen teeleipiä syönyt/tehnyt ehkä ollessani itse yläasteella. Siellähän niitä on köksän tunnilla tapana tehdä. Kun näin ohjeen alkoi ihan hirveästi tehdä mieli teeleipiä ja pakkohan niitä oli kokeilla, heti tietysti huolimatta siitä mitä kello jo kävi.

Miksi ihmeessä en ole tehnyt näitä aiemmin? Kaikki raaka-aineet löytyivät  jopa minun suppeasta ruokatarvikevalikoimasta ja aikaa teeleipien valmistukseen meni ehkä 20 minuuttia. Samalla sain hyödynnettyä juuston lopun ja kylläpä teeleivät maistuivatkin hyviltä heti tuoreeltaan. Nam!

Mitä tehdä turhille mukeille?

Tänään auringonpistoksen tai jonkun mielenhäiriön seurauksena päädyin siivoamaan keittiötä. Pesin käsin(!!!) kaikki ruokailuvälineeni, kauhat, veitset, vispilät yms sekä  putsasin ja järjestin laatikot. Homma, joka olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten, mutta sitä on vaan tullut siirrettyä ja siirrettyä. Homma lähti lapasesta, kun otin astianpesukoneesta taas "puhtaita" likaisia lusikoita. Jostain syystä mun astianpesukone jättää lusikat likaisiksi. Jostain syystä pesen ne kuitenkin aina koneessa, vaikka yleensä joudun pesemään ne vielä uudestaa käsin. Mitä tämä minusta kertookaan? Laiska ja tyhmä :D
Huomenna ajattelin siivota keittiön ison kaapin ja siirtää astiat sinne. MUTTA mulla on mukiongelma. Mulle on kertynyt ihan järjettömät määrät mukeja, lahjaksi saatuja ja itse ostettuja. Ystäväni sanoikin kerran voivansa perustella omia mukihankintojaan sillä, että mulla niitä on jokatapauksessa enemmän :D. Aika hyvin nykyään hallitsen tätä mukien keräilyongelmaa, eikä mukien määrä ole aikoihin juurikaan lisääntynyt. Osasta haluaisin jopa eroon ja nimenomaan kokonaan eroon. En näe mitään järkeä siinä, että keräisin mukit pahvilaatikkoon ja roudaisin varastoon, Jos en nytkään ole niitä vuosiin käyttänyt niin tuskin tulee käytettyä tulevaisuudessakaan. En myöskään halua laittaa niitä roskiin, koska osa on käyttämättömiä tai lähes käyttämättömiä ja hyväkuntoisia. Ostaako kukaan vanhoja mukeja? Missä niitä voisi myydä, kun en ole FB:ssä? Onko järkeä raahata kirpparille isoa mukikokoelmaa, kun nämä poistoon joutuvat ei tosiaankaan ole mitään designmukeja tai keräilymukeja vaan sekalainen kokoelma erilaisia?