Joulu meni jo

Suklaalautanen on jotenkin kummasti tyhjentynyt, vieressä kummitytön tekemä ihana tonttu

Taas se on Joulu ohi, yhtä nopeasti kuin aina ennenkin. Olin ollut pakettien perusteella erittäin kilttinä ja kovin tarkkakorvaisia oli tontut olleet ja ajatuksiakin lukeneet, kun tuli semmoisia lahjoja, joista en taatusti ollut uskaltanut ääneen mainita.

Ihana Ted Bakerin ranskismeikkipussukka äidiltä

Koirat ei paketteja saaneet tänäkään vuonna. Mulla tulee ostettua niin paljon ympäri vuoden kampetta, että yritän vähän rajoittaa ja eihän ne niistä joululahjoista edes ymmärrä. Ruokiin sekoitin molemmille poroa, joten siinä niille joulua kerrakseen.

Ollaan nautiskeltu lumen tuomasta valosta ja pitkistä metsälenkeistä. Joululahjaksi saatu Polar Loop-aktiivisuusmittari on kannustanut tekemään ehkä vielä vähän pidempiä lenkkejä. Koiratkaan ei oo kyllä laittaneet ollenkaan vastaan metsälenkeille ja vapaana riehumismahdollisuuksille. Tosin, kun Lahja sai kovimpina pakkaspäivinä vaatetta päälleen, joka aiheutti taas joka talvisen "En varmuuden vuoksi tule eteiseen ollenkaan, kun laitat kuitenkin takin mulle päälle"-reaktion. Eli Lahja möllöttää olkkarin matolla ja panta pitää laittaa siellä kaulaan. Eilen sain raahattua kameran mukaan ulos ja
 tässä alla muutama tulos. Aika kökköjä laadultaan, kun on niin valo vähissä jo iltapäivällä ja väritöntäkin, vaikka muuten kaunista onkin.

Lenni löysi yllättäin kepin kannettavaksi ja oli siitä hyyyvin iloinen <3

Lahja tulla rymmyyttää niin vauhdilla, että lumi pölisee alla

Kuurakuono

Huomenna on sitten vuoden viimeinen päivä, vietän sen töiden parissa  iltayhdeksään asti eli suuria suunnitelmia ei ole. Ihana siskoni tulee tänne illaksi viettämään aikaa koirien kanssa ja lupasi tehdä mulle ruokaakin valmiiksi. Koirat ei onneksi ilotulituksia pelkää, mutta tuntuu kivalta, että täällä on joku niiden kanssa pahimman paukuttelun aikaan.

Rauhallista Joulua!

Pakko saada porotyyny

Mulla iski tuossa joku aika sitten hillitön tarve saada poron kuvalla varustettu sisustustyyny. Ei vaan voinut mitään sille tarpeelle! Kiertelin kauppoja, mutta ei löytynyt porotyynyä, tsekkasin nettikauppoja ja melkein tilasin jo Ellokselta yhden, jonka kuva ei ihan vastannut niitä vaatimuksia joita olin tyynylle asettanut. Sitten löysin Wanha Martta Sisustusputiikin nettikaupan ja just mieleisen porotyynyn. Vaikka hieman kirpaisi postikulujen osalta niin laitoin tilauksen menemään ja jo parin päivän kuluttua mulla oli upea porotyyny kotona! Tää ei ollut maksettu mainos vaan pelkästään tyytyväisen asiakkaan positiivinen palaute :)

Tänään sain sohvan siivottua ja sisustettua joulua varten niin, että sain laitettua tyynyn paikalleen. Tervetuloa joulu! 

Joulusiivouksen keskeltä

Vihdoin sain aikaiseksi kerätä Lahjan keräämät pölynkerääjät (ruusukkeet) seinältä laatikkoon varastoitavaksi. Ei sillä ettenkö niitä arvostaisi, jokaisella on minulle merkitystä enkä niitä raski pois antaa, mutta mielestäni nuo monenkirjavat ruusukkeet eivät kauhean tyylikäs lisä sisustukseen ole. Montaa niitä ei ole kertynyt, sen jälkeen kun Lahja valioutui 2-vuotiaana ei olla monesti näyttelyissä käyty ja niissä joissa on käyty ei ole ylimmille palkintosijoille enää päästy. Suomen ranskiskanta alkaa olla laadukkaampaa kuin 6 vuotta sitten ja hienoja koiria on monia sijoituksista kilpailemassa.

Oi mikä ihana ilta

Tänäiltana pitkästä aikaa nautin koirien kanssa iltalenkistä niin, että tein vielä iltapissatuksen aikaan toisenkin vähän pidemmän pyrähdyksen. Syynä tuohon on tuo lumi, jota oli viime yönä sadellut ihan vähäsen, juuri ja juuri sen verran, että maa on valkoinen. Pakkasta ei ole, keli nollan tietämillä, ettei tuo taida vieläkään pysyvää olla, mutta jännästi vaan jotenkin vaikuttaa ainakin mulla mielentilaan, kun on edes himpun valoisampaa.

Muuten päivä olikin kamala, kun pitkästä aikaa migreeni tuli ja yllätti, jouduin ihan lähtemään kesken päivän töistäkin pois, kun olo oli ihan kamala. Hartiat ihan tönkköjumissa, mutta onneksi parin tunnin unet auttoi ja rentouduin sen verran, että migreenikin helpotti.

Joulukortitkin on nyt sitten postitettu, varmaan eka kertaa ikinä ajoissa ja joulumerkillä varustettuna. Tosin tällä kertaa vastaanottajat saavatkin tyytyä ihan tavallisiin painettuihin kortteihin perinteisen koirankuvan sijaan.

Huomenna lupaan vihdoin asentaan jouluvalot parvekkeelle ja kyntteliköt ja tähdet ikkunoihin. Ehkä on jo aika, joulu saa nyt tulla :)

Koirankynnenleikkaaja

Näyttely lähestyy, joten aika saattaa taas Lahja Korpinkynnen manikyyri ja pedikyyri kuosiin.

Lahja vihaa kynnenleikkuuta vähintään yhtä paljon kuin minä, joten leikkuuvälit tahtoo vähän venyä. Pitkästä aikaa otin Dremel-hiomakoneen käyttöön kynsileikkureiden sijaan. Hiomalla kynnet saa leikkureita lyhyemmäksi ja tärinän pitäis myös vaikuttaa kynsien verisuoniin niin, että ne vetäytyisivät. Lisäksi hioessa terä kuumuu sen verran, että vaikka suoni aukeaisi niin verenvuoto jää vähäisemmäksi kuin leikatessa. Mulla tuo Dremel on valitettavasti johdollinen, mikä asettaa oman hankaluutensa. Akku kone olis niin paljon kivempi, mutta kun ilmaiseksi tuon aikoinaan sain niin en valita.

Hiominen meni pitkän tauon jälkeen yllättävän hyvin, ei Lahja siitäkään nauttinut, mutta ei jaksanut kauaa "taistella" vastaan. Lahja on semmoinen periaatteesta vastarannan kiiski, eli ei muka hyväksy mitään hoitotoimenpidettä, mutta antaa ne kuitenkin lopulta kiltisti tehdä, kun ei anneta muuta mahdollisuutta.

Lennillekin kokeilin dremelöintiä, mutta se oli ihan kauhuissaan. Siksipä otettiin asia vaan harjoituksen kannalta, siis kone päällä ja Lennin tassu mun kädessä, mutta ei varsinaisesti hiottu yhtään. Kun Lenni rentoutui tuohon niin laitettiin kone pois ja otettiin kynnet lyhyiksi perinteisesti leikkureilla. Sen Lenni antaa tehdä oikein kiltisti.

Nyt aion hioa Pöntisen kynnet vähintään kerran viikossa, jotta ne on kuukauden päästä sopivan lyhyet.

Koirilla hyrrää

Aamulenkillä Lenni nosti varsin miehekkäästi jalkaa ensimmäiseen mäntyyn, joka eteen osui. Oli tainnut nähdä varsin miehekkäitä unia prinsessapedissä, kun normaalistihan Lenni pissii tyttötyylillä :D.

Lahja tekee jo selvästi juoksua, kärsii huonosta ruokahalusta, joka pakottaa kuitenkin vahtimaan kuppia Lennin varalta. Onneksi se syö kuitenkin, kun käskee, mutta vähän pitää kuitenkin takkuilla vastaan. Lisäksi se nylkyttää, välillä Lenniä ja tänään mun kättä!!! Uskomaton narttu, olin sohvalla pikkupäikkäreillä ja herään siihen,kun Lahja kiskoo tassulla mun kättä alas. Luulin sen kerjäävän rapsutuksia (muorikoira osaa vaatia moista) ja laskin käteni alas. Mitä tekee Lahja, ottaa tiukan otteen käsivarrestani ja  alkaa nylkyttään... jestas taas tuota touhua.

Lahja on ilmoitettu Kajaanin Kv-näyttelyyn tammikuulle. Ei ollakaan sen kanssa oltu näytelmissä aikoihin, piti ihan tarkistaa koiranetistä milloin viimeksi...erkkarissa 2013. Jännää mennä taas kehään, osaakohan tuo esiintyä ja käyttäytyä. Kesällä käytiin mätsärissä ja voi sitä riemua, kun kaivoin silloin näyttelyhihnan esille! Käsittämätöntä miten se tykkääkään siitä.

Tänään siivosin laatikoita ja löysin monta cd:llistä vanhoja kuvia. Tässä alla muutama maistiainen.

Vastasyntynyt Lahja 

Pessi 3-vuotiaana Oulujoen jäällä. Voi että se olikin kaunis <3

Pessin eka joulu 2002

Esineruututreenit 

Rilla-rakas 6-vuotiaana

Sokeritonko?

Tunnustuksia taas, olen addikti sokerille ja rasvalle, roskaruualle! Syön karkkia, juon sokerilimsoja, käyn aivan liian usein syömässä pikaruokaa. Mitä makeampaa tai epäterveellisempää niin sen parempaa...No can do! Pidän välillä lakkoja, karkkilakko, herkkulakko, mättölakko, limsalakko....listaa voisi jatkaa loputtomiin, välillä onnistun ja välillä en, useinmiten en onnistu. Toivoton tapaus?

Valitettavasti tämä ruokavalioni näkyy minussa monin tavoin; erityisesti kasvoissa ja selässä iho on huono, kunto on huono, ylimääräistä höttöä on kertynyt sinne tänne ympäri kroppaa ja sen myötä itsetunto on heikko. Tämä näkyy myös rahankäytössä. Olen välillä todella pihi isojen hankintojen suhteen, mutta saatan tuhlata kuukaudessa valtavia summia näihin täysin turhiin mahan täytteisiin. Sitten yhtäkkiä huomaan taas kerran, että tili on tyhjä ja seuraavaan tiliin eletään "pyhällä hengellä". Viimeksi verikokeissa tulokset tietyiltä osin olivat kyllä normaalirajoissa, mutta ihan ylärajalla eli jotain täytyisi muuttaa.

Viime aikoina olen lukenut paljon juttuja ihmisistä, jotka ovat alkaneet välttämään ns. "piilosokeria" ja kokeneet elämänlaatunsa parantuneen kaikilta osin tämän ansiosta. Ajatus on alkanut kiehtomaan mua kovasti ja olen huomannut ainakin jollain tasolla jo hakeutuneeni sokerittomampaan suuntaan. En halua aloittaa mitään lakkoa tai dieettiä, koska en onnistu niissä yleensä, mutta jos pikkuhiljaa saisin jätettyä elämästäni edes osan näistä ylimääräisistä sokerin lähteistä niin uskon, että se olisi jo askel parempaan suuntaan. Ja kun elimistö tottuu sokerittomampaan elämään niin se ei ehkä sitä niin enää vaatisikaan.

Tätähän on loistava pohtia juuri tässä joulun kynnyksellä, kun ihan varmasti tulee napsittua niitä konvehteja ja joulutorttuja, mutta ainakin olen alkanut kiinnittämään enemmän huomiota sokerin määrään tuoteselosteissa, jos ei muuta.

Prinsessa Lennart

Monena aamuna (aamupäivällä) herätessäni olen kohdannut tämän näyn:

Lenni on siis ahtautuneena nukkumaan Lahjan prinsessasänkyyn. Yöt Lenni nukkuu omalla pedillään olkkarissa, mutta aamusta siirtyy tuohon pikkupetiin kippuralle nukkumaan. Mua huvittaa kovasti tämä sen tapa. 

Naksuttelua

Jotain välillä koiristakin... Haluan opettaa koirat niin, että kun toisen kanssa treenaan kotona pikkujuttuja niin toinen suorittaisi sen aikaa "oma paikkaa" eli makaisi jossain lähistöllä ja odottaisi vuoroaan. Tämä olisi kätevää, ettei toista aina tarvis laittaa muualle tai puuhun kiinni esim. lenkillä treenatessa. Nyt sisällä treenatessa toinen on aina portin takana "vapaalla". 

Eka pitää kuitenkin opettaa se oma paikka ja sille meno molemmille erikseen. Eilen naksuttelin tätä koirille siis sinne alustalle menoa, mitään käskyä tms en siihen vielä liittänyt vaan lähinnä si, että koirat menee alustalle niin että kaikki jalat on alustalla. Lahjan kanssa on aiemminkin treenattu kosketusalustajuttuja, joten se tajusi jutun nopeasti, enkä uskonutkaan että sinne alustalle meno tuottaisi ongelmaa. Luulen, että Lahjalle haasteellisempaa on alustalla pysymisen opettaminen.  LenniKin hiffasi jutun jo ihan ok, mutta toistojahan tämä tietty vaatii molemmille.  Pari tuntia treenisession jälkeen ihmettelin, mitä Pönde touhuaa. No se istui keittiön lattialle unohtuneella alustalla ja kitisi, kun lihapullia ei satanutkaan taivaasta palkaksi toiminnasta 😂. 

Villasukkamummoilua

Mä oon kai tullut vanhaksi, kun odotan vaan aina sitä hetkeä, että pääsen sohvalle, laitan jonkin ohjelman pyörimään ja saan otan sukantekeleen käsiini. Ihanan FB:n Voihan villasukka-ryhmän ansiosta oon löytänyt toinen toistaan ihanampia malleja, joita on tietty pakko testata kaikkia. Ennen sain yhdet sukat valmiiksi ehkä kolmessa vuodessa, nyt oon neulonut tälle syksylle jo useamman parin. Tällä hetkellä on työn alla broken seed-sukat, malli josta en pitänyt yhtään alussa, siis ulkonäöstä. Edelleen hieman mietityttää, mutta kuitenkin positiivisempaan päin on mieli muuttumassa.

Näissä sukissa on Novitan 7-veljestä (luonnonvalkoinen) ja Dropsin Big Fabel Print (väri 672). Koko n. 41. 

Nallesta tehdyt junasukat eräälle pikkupojalle

Joulun odotusta

Kyllä! Minä odotan joulua!

Käsiini osui vasta eläkeläisille suunnattu joululehti, johon useat eläkeikäiset olivat kirjoittaneet lapsuuden jouluistaan. Mua tuppasi jo ärsyttämään, kun jokaisesta tekstistä kävi ilmi, että joulut silloin "ennenvanhaan" olivat aitoja eivätkä semmoisia kulutusjuhlia kuin nykyään ja kuinka nykyään ei arvosteta joulun tunnelmaa vaan pelkästään niitä lahjoja ja ostohysteriaa jne. Maailma muuttuu rakkaat vanhukset! En voi puhua kuin oman itseni puolesta, mutta kyllä se joulun tunnelma mulle muodostuu monista muistakin asioista kuin siitä rahan tuhlaamisesta. Minusta on toki ihana ostaa lahjoja, erityisen kiva on nähdä lahjan saajan ilme, kun hän avaa minun ostamani paketin. Varsinkin pikkuisten veljenpoikien iloa on ihana katsoa.

Minulle joulun tuovat, tuoksut,  kynttilät, joita yleensä alan polttamaan jo syksyllä, lumi ja pakkanen, aito kuusi koristeltuna, joulusauna, koko perhe ruokailemassa yhdessä, pieni nahistelu kuuluu toki aina jouluun myös. Myös joulukirkko ja kauneimmat joululaulut tuovat mulle sitä tunnelmaa. Aattona muistellaan poisnukkuneita läheisiä, ihmisiä ja eläimiä ja viedään kynttilät haudoille. Oulussa järjestetään Eläinten joulurauhan julistus yleensä viikko-pari ennen joulua ja se toimii myös tunnelman tuojana.

Tähän astiset jouluni olen aina viettänyt vanhempieni luona ja siksipä mm. kuusta ei ole tullut viime vuosina omaan kotiin hankittua, lähinnä tilanpuutteenkin vuoksi. Mutta muuten pyrin kotini siivoamaan joulukuntoon, laitan joulupöytäliinat ja koristeet tänne myös, koska ne tuovat sen joulun tänne kotiinkin.

Kyllä sitä tunnelmaa löytyy siis edelleen, jokaiselle se muodostuu eri asioista, vaikka päällepäin näkyy vaan se kuluttaminen.

Älä siirrä huomiselle sitä minkä voit tehdä jo tänään

Tuo lause pyörii mulla usein mielessä ja yritän sitä noudattaakin hyvin pitkälle, nimenomaan yritän. Mulla on paha tapa nimittäin siirtää tympeitä asioita tulevaisuuteen. Toki aina ei ole aikaa esim. alkaa siivoamaan kaappia kun se olisi aiheellista, mutta jos vaan aikaa on niin yritän tehdä mieleen juolahtavat asiat. Oon alkanut listata vihkoon TO DO-asioita, että saisin niitä paremmin tehtyä.

No eilen päivällä aurinko paistoi tosi kauniisti ja maa ja puskat pakkasen vuoksi kauniisti kuurassa, valo oli jotenkin tosi erikoinen ja oikein houkutteli ulos kameran kanssa. Hetken jo mietin, että jään sisälle ja otan kuvia vaikka huomenna (siis tänään), kun on niin kamala flunssa, huono olo ja palelikin. Mutta raahauduin kuitenkin ulos koirien ja kameran kanssa ja onneksi raahauduin, kun tänään herätessä maa oli valkea ja vettä satoi eli samanlaista tilaisuutta ei olisi enää tullut.

Oon huomannut, että tosi usein Lennistä tulee otettua juoksukuvia, koska se koira on aina liikkeessä. Nyt kun olin itse aikalailla paikoillani eikä liikuttu minnekään niin sain siitä vähän pääkuviakin otettua, on sillä kaunis pää ja ihana ilme <3 Lahja ei ollut tällä kertaa ollenkaan kuvaus tuulella, se ei halunnut pysyä paikoillaan, karkasi aina mun luokse hymy pyllyssä ja teki tuhmuuksia. Tässä muutama kuva eiliseltä. 

Lahjan kanssa käytiin keskiviikkona Riitta-Liisan (meidän vakkarilääkäri). Lahjalla on haava sarveiskalvolla vasemmassa silmässä ja myös pigmenttikertymää, joka on kuulemma tyypillistä "mulkosilmäkoirilla", erityisen tyypillistä mopseilla. Oikeassa korvan suu aukolla sillä on tulehdus ja siihenkin saatiin sitten canofitet. Huoh, niin terve kuin Lahja onkin ollut niin tänä vuonna se on sitten sairastanut koko elämänsä edestä, jospa se tästä vielä helpottaisi taas. Koputan puuta, Lennin kanssa ei ole vielä tarvinnut käydä kertaakaan lääkärissä. Lenni on ollut meidän perheenjäsenenä muuten nyt jo puoli vuotta! Time flies when you're in a good company!

Heppahommia

Ai niin, mä en oo muistanut kertoa, että pääsin ekaa kertaa pariin vuoteen hevosen selkään. Olin onnesta soikeana, kun saatiin vanhojen tallikamujen kanssa maastoilu sovittua. Ratsastin suurella kimotammalla, joka oli oikein mukava kaikissa askellajeissa. Pikku pätkä päästeltiin laukatenkin :)

Patikointia

Nyt ollaan kyllä patikoitu oikein urakalla koirien kanssa. Johtuu varmaan siitä, että vaihteeksi on nämä omat lenkkireitit alkaneet kyllästyttää todenteolla.

Viime viikolla käytiin ma-iltana citylenkki Annin ja koirien kanssa. Oli ihanan vilpoisa ilma käppäillä Oulun keskustan ympäri; Myllytullista Ainolanpuiston läpi Linnasaareen, josta Raatinsaaren kautta Pikisaareen, Torinrannasta Heinäpäähän päin, josta Etu- ja Taka-Lyötyn läpi Karjasillalle ja sieltä Raksilan läpi keskustaan. Reissuun meni aikaa pari tuntia, vaikka käveltiin melko reippaasti. Koirat oli kyllä aika väsyjä tuon reissun jälkeen. Monesti remmilenkki uusissa ympyröissä on henkisesti rankempi kuin irtolenkki tutussa ympäristössä.

Näin loistavaa sakkia meillä oli citylenkillä.

Keskiviikkona käytiin Inkun kanssa Pilpasuolla. Inkun uuden airiksen, Mortin ja Lennin tutustuminen meni hienosti. Hyvin toisistaa välinpitämättömiä nämä kaksi samanikäistä urosta oli. Lenni ei ollut ollenkaan kuvauksellisella tuulella, kameran tarkennuksessa oli ongelmaa. Mortista tuli otettua kuvia enemmän.

No sunnuntaina meillä oli perinteinen sisarusten ulkoilu. Tähän asti ollaan aina lenkkeilty Pilpasuon laavulle, mutta nyt päätettiin rikkoa rajoja ja lähdettiin testaamaan Kalimeenpolku. Siellä olikin kivat maisemat ja mukava reilun 5 km:n lenkki. Aika paljon tuli ihmisiä vastaan, joten koirat sai olla paljon remmissä, mutta pääsi ne vapaanakin juoksemaan. Tuo oli kyllä mukava lenkkireitti, jonne pitää mennä uudestaankin.

Täältä me tullaan

Lahjaa hirvitti kosken yli menevän kosken ylitys, lopulta uskalsi yli ihan Päivin jaloissa kiinni. Tässä kuvassa pokka petti keskellä siltaa ja palasi kiireesti takaisin.

Sisarukset 7 vuotta ja 4 kk

Eilen aamulla heräsin migreenin jyskytykseen, olo oli kamala. Mietin, etten jaksa lähteä kauas, mutta kuinkas kävikään. Kun sain ruokaa mahaan niin olo alkoi vähän helpottaa ja pakkasin koirat autoon ja suuntasin taas Pilpasuota kohti. En ole koskaan kiertänyt Pilpasuon luontopolkua, aina vaan haaveillut siitä. Nyt otin vapaapäivän tavoitteeksi viettää useamman tunnin ulkona ja lähdin kiertämään luontopolun. Luontopolku on pituudeltaan 7 km, mutta jätin auton eri paikkaan ja kävelin ekat 1,5 km Tervareittiä pitkin ja takaisin tullessa tietysti samat, joten yhteensä 10 kilsaa tuli käppäiltyä. Aikaa meni nelisen tuntia, johon sisältyi valokuvausta, marjastajien kanssa jutustelua ja "pakollinen" evästauko.

Koirat (ja emäntä) on kyllä nautiskelleet, juoksivat pitkospuita pitkin minkä kintuistaan pääsivät. Ihan kommelluksitta ei olla reissuilta selvitty. Kalimeella alkumatkasta Lahja yritti mennä juomaan ojasta ja tipahti sinne kokonaan uppeluksiin. Uimalla pääsi rantaan, mutta sen verran jyrkät laidat oli, ettei ylös sieltä päässyt vaan piti käydä avittamassa. Oja oli melko mutainen, joten Pöntinen oli ihan semmoinen pippuri-suola-snautserin värinen loppumatkan. Sunnuntaina Pilpasuon reissulla Lennille kävi sama homma ja se tipahti todella jyrkkä- ja korkeareunaiseen ojaan, jossa oli vettä niin paljon, että se joutui uimaan. Meinasi jo hätä iskeä emännällekin, kun ei poika meinannut päästä ojasta pois, mutta onneksi löytyi loivempi reitti ojasta pois. En tiedä johtuiko tuosta tippumisesta vai ylipäänsä rasituksesta, että illalla Lenska ontui oikeaa etujalkaa (yllättäin tää mun kirous taas koirien oikean etujalan kanssa) melko pahasti. Annoin sille yöksi kipulääkettä ja tänään iltapäivällä liikkui jo ihan normaalisti.