Marraskuun kuulumisia

Marraskuu lähenee loppuaan ja kohta koko vuosi. Vuodet menee ihan liian nopeasti nykyään.
Lahja osallistui viime sunnuntaina Jyväskylän KV-näyttelyyn ja ihka ensimmäistä kertaa veteraaniluokassa. Tämä oli mullekin aika merkityksellinen juttu, koska ikinä ennen aiemmin mun koirat ei oo olleet veteraani-iässä enää siinä kunnossa/elossa, että niiden kanssa olisi näyttelyihin veteraaniluokkaan voinut mennä. On uskomattoman hieno juttu, että tuo pieni, rakas ranskanbullani on edelleen noin hienossa kunnossa ja ihan käsittämättömän hyvin se jaksoi puurtaa näyttelyssä koko päivän.

Jyväskylässä oli sunnuntaina veteraaneja esillä peräti kolme kappaletta. Uroksia oli kaksi; Lahjan Kassu-veli (ERI2) ja hieman sisaruksia nuorempi Sisu-herra (ERI1, VSP-VET). Tuomarina näyttelyssä oli englantilainen Liz Cartledge ja hän oli tätä mieltä Lahjasta: "Almost 9, has kept her body shape, deep brisket, good bone, excellent hindquaters, good siluet, well shown & handled". 
Upean arvostelun saattamana tulos VAL ERI1 ja ROP-VET. Uskomatonta, tällä esittäjällä tirahti kyllä kyyneleet, kun sain ruusukkeen käteeni. Jäätiin isoon kehäänkin, mutta sieltä ei mitään menestystä tullut. Ylpeä olen koko päivän hienosti käyttäytyneestä ja jaksaneesta koirastani, sen kanssa oli erittäin kivaa olla koko päivän.

Jotkut sanovat, etteivät koirat tykkää näyttelyistä, mutta tervetuloa meille katsomaan kun kaivan näyttelyremmin esille. Lahja oli taas niin riemuissaan, kun tiesi pääsevänsä mamman kanssa kaksin liikkeelle.

Lennikin on kerännyt menestystä marraskuussa, ehkä hieman kyseenalaista tosin. Laitoin instagrammissa muutaman kuvan Sonarc Ky:n järjestämään Mutakuvakisaan ja voittohan sieltä meidän mutakylpyjä rakastavalle Lennille pärähti. Harmi vain, ettei mulla ollut mahdollisuutta vastaanottaa palkintoa :(.

Lunta ja pakkasta saatiin muutamaksi päiväksi tänne Ouluunkin, mutta nyt taas vesikelit. Pläh, talvea odotellessa ja erityisesti sitä, ettei ihan joka ulkoilun jälkeen tarvis koiria pestä. 

Kuulumisia

Viime viikolla päästiin Lenskarin kanssa tokotreeneihin. Oli ihan mahtavaa, kun sain yllättäin ostettua treenin Kisman toko-alkeiskurssilta. Opeteltiin liikkeestä maahanmenoa, paikallaoloa ja tötterön kiertämistä. Lenni oli niin hieno, se työskenteli keskittyneesti, selvästi nautti tekemisestä ja oppi niin nopeasti. Tykkäsin kovasti Kisman koulutuksesta ja yritän ostaa mahiksien ja tarjonnan mukaan muitakin treenejä sieltä. Nyt kun sais vielä treenattua kotonakin, tai ollaanhan me vähän treenattukin.

Tämä viikko on kulunut niin, että emäntä on maannut sohvalla puolikuolleena flunssan kourissa ja koirat makoilleet milloin missäkin. Pääasiassa niin, että 12 kg:n kahvakuula (Lahja) on maannut mun päällä ja Lenni lattialla jossain lähistöllä. Onneksi mun isä on päässyt hoitamaan noiden karvaisten lenkitykset, etteivät ole vain joutuneet tyytymään pikapissatuksiin lähipuskassa. Erityisesti Lenni on ollut iloinen asiasta, koska sen mielestä mun isä on maailman huipuin ihminen. Lenska ei millään meinaa pysyä nahoissaan, kun isä tulee. Ilo ei ole ihan molemminpuolista, isä tykkäisi Lennistä paljon enemmän, jos Lenni käyttäytyisi fiksusti ja hillityn rauhallisesti, mutta minkäs toinen riemulleen mahtaa.

Jotain kivaakin on tiedossa tälle keväälle. Ilmoitin nimittäin Lahjan Vaasan näyttelyyn, hyvä tekosyy lähteä samalla kyläilemään Vaasaan ystäväni luokse pitkästä aikaa moneen vuoteen! Lennillekin on jo varattu hoitopaikka tuolle viikonlopulle.

Kajaani KV 11.1.15

Lahja kävi sitten pyörähtämässä näyttelykehässä eka kertaan lähes 1,5 vuoteen. Hitsit, että tuo koira paranee vaan vanhemmiten, se ei juurikaan enää viitsi välittää muista koirista näyttelypaikalla vaan pitää hienosti kontaktia muhun koko ajan. Seisoo upeasti paikoillaan ja ravaa tehokkaasti. Sen kanssa on suorastaan nautinto olla kehässä.

Tässä ainoa näyttelyssä Lahjasta otettu kuva, kiitos Tanja Siiralle tästä :)

Kajaanin näyttely järjestetään superkylmässä kuplahallissa, joten Lahjakin vietti melkein koko päivän vaatteisiin käärittynä häkissään. Häkin pohjalla oli retkipatja kaksinkerroin eristämässä maasta kohoavaa kylmyyttä ja peittoja päällä lisäeristeenä. Lahjalla oli fleecehaalari ja vielä toppamantteli. Noin sillä olikin mukavan lämmin odotella. Ennen kehään menoa, otin sen jo parin luokkaa aiemmin häkistä liikkumaan, jotta saatiin lihakset lämpimiksi ennen kehässä juoksemista. Varsinkin jo vanhemmalla koiralla tuolla on tosi paljon merkitystä, jotta koiran liikkeet pääsevät kehässä oikeasti oikeuksiinsa ilman kylmän aiheuttamaa jäykkyyttä. Kehässä nähtiin aika paljon jäykästi liikkuvia koiria.

Tässä vielä Lahjan arvostelu. Tuomarina oli Tiina Taulos.

"Vahvaluustoinen, kompakti narttu. Hyväasentoiset korvat, miellyttävä ilme, hyvä eturinta, rintakehä saisi olla pidempi. Hyvät takakulmat. Liikkuu tehokkaasti, mutta ylälinja saisi olla parempi liikkeessä." Tuloksena VAL ERI2.

Tuomari jakoi aika niukasti erinomaista, joten tyytyväisiä ollaan tulokseen. Saapa nähdä onko Lahjan seuraava kehäesiintyminen veteraaniluokassa vai jo aiemmin. Näyttelykärpänen saattoi taas hieman puraista :)

Joulusiivouksen keskeltä

Vihdoin sain aikaiseksi kerätä Lahjan keräämät pölynkerääjät (ruusukkeet) seinältä laatikkoon varastoitavaksi. Ei sillä ettenkö niitä arvostaisi, jokaisella on minulle merkitystä enkä niitä raski pois antaa, mutta mielestäni nuo monenkirjavat ruusukkeet eivät kauhean tyylikäs lisä sisustukseen ole. Montaa niitä ei ole kertynyt, sen jälkeen kun Lahja valioutui 2-vuotiaana ei olla monesti näyttelyissä käyty ja niissä joissa on käyty ei ole ylimmille palkintosijoille enää päästy. Suomen ranskiskanta alkaa olla laadukkaampaa kuin 6 vuotta sitten ja hienoja koiria on monia sijoituksista kilpailemassa.