Pitkänperjantain laavuretki

Hoplaa, pienestä sateen tihkuttelusta välittämättä lähdettiin Päivin, Lahjan ja Kassun kanssa patikoimaan Pilpasuon laavulle makkaranpaistoon. Täähän on meidän joka keväinen retki, eikä sitä kovin helposti jätetä väliin. Sadekin loppui jo ennen kuin pääsimme perille ja sää oli kertakaikkisen mainio, vaikka aurinko ei paistanutkaan.

Lahja ja Kassuhan ei juurikaan leiki tai muutenkaan kiinnitä enää toisiinsa huomiota tuolla lenkin lomassa, mutta kai niillä kuitenkin ihan kivaa on. Tällä kertaa mentiin vielä pikkupolkua pitkin eikä metsäautotietä, kuten normaalisti, joten oli kivaa meillä omistajillakin ja jalatkin pysyi kuivempana :). Matkaa autolta laavulle tulee n. 3 km suuntaansa.

Tässä hieman kuvia tän kertaiselta reissulta.

makkarat! Täältä me tullaan!

Lahjalla oli kovasti hommaa halkojen kanssa

Nuotiokin saatiin liekkeihin, vaikka halot oli liian isoja ja aika kovasti saatiin töitä sen eteen tehdä

Mun molemmat makkarat kohtasi karmea kohtalon, kun onnistuin polttamaan makkaratikun poikki ja makkarat tipahti keihästettynä nuotioon

Kohta 7-vuotta täyttävät sisarukset, jotka paranevat vaan, kuin viini, vanhetessaan

Kassulla oli rakkautta ilmassa loppumatkalla, Lahjalla ei niinkään

Mun lempparikuva sisaruksista, on ne ihania 

Mulla on onni omistaa 7-vuotta täyttävä ranskis, joka on vielä pirteä, energinen ja hyväkuntoinen. Toivottavasti näin jatkuu vielä vuosia lisää! 

Aurinkoenergiaa

Kevät! Mä jaksaisin vaan päivät pitkät kulkea pitkin metsiä ja nauttia tuosta auringosta, valosta ja lämmöstä. Mitä siitä vaikka karvatassut on ihan kurassa ja ravassa ja kantavat hiekkaa sisälle sitä mukaa kun ehdin edelliset siivota pois. Tänään, kun mulla peruuntui päivän eka työkeikka, päästiin metsäilemään 1,5 tunniksi heti aamusta. Kyllä me nautittiin koko porukka. Vaikka tykkään talvesta, pakkasesta ja lumesta, niin silti tunnen kevään tullen herääväni taas eloon. Virtaa riittää ihan eri tavalla kuin talvella.

Meillä on nyt reilut 2 viikkoa asustanut hoitolainen, labbispoika Lenni. Lenni on sulattanut elämänilollaan ja rennolla asenteellaan jopa Lahjan sydämen ja se on iso juttu se. Lenni on sopeutunut meidän elämään varsin vaivattomasti, ihan kuin se olisi aina asunut meillä. Ihana ukko ❤️. Lenni on täällä vielä reilun viikon ja menee pääsiäiseksi takaisin omaan kotiin. Iso ikävä meillä tuota vaaleaa miestä kyllä tulee. 

Viikonloppuna sain raahattua järkkärikameran mukaan ulos ja napsin kuvia koirista tai no pääasiassa Lahjasta :D. Ei uskoisi, että se täyttää reilun kk:n päästä jo 7 vuotta. 

Tässä vielä Lenni ihan eka päiviltä, kun se meille tuli. 

Hiski 12.9.2010-7.2.2014

7.2.2014 jouduin tekemään raskaan päätöksen Hiskin kohtalosta. 

Vaihtoehtoja ei valitettavasti ollut, Hiski lähti tähdeksi taivaalle ja minä jäin sitä tänne kaipaamaan. Monet itkut olen itkenyt ja monet tulen vielä itkemään.

Edellisenä yönä Hiski tuli mun viereen nukkumaan, ihan liki, pää samalle tyynylle ja hönkäili mun naamalle pitkän aikaaa. Se ei ollut tehnyt noin aikoihin. Ihan niin kuin se olisi aavistanut tulevan ja lohduttanut mua etukäteen omalla tavallaan rakastaen. Tuon muiston turvin mä jatkan eteenpäin, ilman rakasta Hippumiestäni 

Minut ympäröin tyhjyydellä jotta voisin nähdä,

Jotta oppisin itse, mitä tunnen

Ja tietäisin sen

Nyt on mentävä yksin

Kulkee pitää ilman varjoo

Osan jäätävä taakse jotta toinen voi loppuun löytää

Tätä hetkeä kartoin

Tätä väistin

Tätä niin pelkäsin

Sen on tultava loppuun

Nyt on aika

Viimeiseen tiimaan

Tähän päättyy paljon hyvää

Paljon kaunista

Jonka raajat kuolleet on

Tän täytyy mennä näin

Vaikka Tahtoisin kieltää

Koittaa säilyttää

Mutta tiedän et on turhaa

Armoo viivyttää

Apulanta: Armo