Kuulumisia

Viime viikolla päästiin Lenskarin kanssa tokotreeneihin. Oli ihan mahtavaa, kun sain yllättäin ostettua treenin Kisman toko-alkeiskurssilta. Opeteltiin liikkeestä maahanmenoa, paikallaoloa ja tötterön kiertämistä. Lenni oli niin hieno, se työskenteli keskittyneesti, selvästi nautti tekemisestä ja oppi niin nopeasti. Tykkäsin kovasti Kisman koulutuksesta ja yritän ostaa mahiksien ja tarjonnan mukaan muitakin treenejä sieltä. Nyt kun sais vielä treenattua kotonakin, tai ollaanhan me vähän treenattukin.

Tämä viikko on kulunut niin, että emäntä on maannut sohvalla puolikuolleena flunssan kourissa ja koirat makoilleet milloin missäkin. Pääasiassa niin, että 12 kg:n kahvakuula (Lahja) on maannut mun päällä ja Lenni lattialla jossain lähistöllä. Onneksi mun isä on päässyt hoitamaan noiden karvaisten lenkitykset, etteivät ole vain joutuneet tyytymään pikapissatuksiin lähipuskassa. Erityisesti Lenni on ollut iloinen asiasta, koska sen mielestä mun isä on maailman huipuin ihminen. Lenska ei millään meinaa pysyä nahoissaan, kun isä tulee. Ilo ei ole ihan molemminpuolista, isä tykkäisi Lennistä paljon enemmän, jos Lenni käyttäytyisi fiksusti ja hillityn rauhallisesti, mutta minkäs toinen riemulleen mahtaa.

Jotain kivaakin on tiedossa tälle keväälle. Ilmoitin nimittäin Lahjan Vaasan näyttelyyn, hyvä tekosyy lähteä samalla kyläilemään Vaasaan ystäväni luokse pitkästä aikaa moneen vuoteen! Lennillekin on jo varattu hoitopaikka tuolle viikonlopulle.

Ystävyys on kuin pikkuinen ukko, jolla on taskussaan avain ja lukko, niillä se sitoo ystävät yhteen niin kuin maamies pellolla lyhteen.

Ystävät! On onni, kun on monta ystävää. Osa vuosien takaa, osa tuoreempia. Silti kaikki rakkaita, joiden kanssa voi jakaa elämän ilot ja surut. Eri ystävien kanssa jutellaan eri asioista, toki myös samoista. Osataan olla myös hiljaa ja kunnioittaa toisen hiljaista hetkeä. Ystävien seurassa ei tarvitse esittää olevansa jotain muuta kuin on.

Ystävien kanssa on vuosien varrella reissattu, suunniteltu juttuja, juhlittu ja mässätty. Viime kesänä oltiin yhden ystävän kanssa festareilla, meille molemmille eka kerta. Ystävien kanssa  on tehty mökkireissuja ja  pitkiä metsälenkkejä, käyty elokuvissa, paistettu laavulla makkaraa ja jaettu eväät. Ystävät myös soittavat usein ja pyytävät kahville/syömään,

Viime vuonna ystävien tuki on ollut erityisen tärkeää, kipeissä päätöksissä ystävät ovat kuunnelleet ja olleet mukana, tehneet asioita puolesta ja tukeneen monin tavoin.

Osa ystävistä asuu kaukana ja nähdään harvoin, silti hekin ovat lähes päivittäin mielessä, silti olen huono ottamaan puhelinta käteen ja soittamaan ihan vain kysyäkseni kuulumisia. Mutta olette mielessä joka tapauksessa, muistakaa se! Ystävien seurassa ei tarvitse esittää olevansa jotain muuta kuin on. Ystävien perheetkin ovat hyvin tärkeitä.

Kiitos ihanat ystäväni, kun olette olemassa! Toivon, että osaisin olla yhtä hyvä ystävä teille, kuin tekin mulle. Hyvää ystävänpäivää!
Ja Elli, ettet epäile, sä kuulut näihin kanssa, vaikka ootkin myös sisko <3

Kuva: Anna-Mari West Photography

Mietintöjä

Niin monesti tulee mieleen ajatuksia, jotka siinä vaiheessa haluaisin tänne blogiin kirjoittaa. Sitten kun alan blogia kirjoittamaan, en muista enää ainuttakaan noista ajatuksista.

Olen kauhulla seurannut tuntemani ihmisen elämänmittaista koirankierrätysprojektia. Kyseiseltä ihmiseltä tuntuu lähtevän koira aina n. vuoden ikäisenä joko monttuun tai uuteen kotiin. Syitä koirasta luopumiseen löytyy aina. Yleensä henkilöllä on jo uusi pentu samana iltana, kun edellinen on lähtenyt. En edes halua enää laskea, montako koiraa ko. ihmiseltä on viimeisen vuoden aikana lähtenyt. Onnekseni omat ystäväni kunnioittavat lemmikkejään, kuten minäkin ja heillä koirat ovat todellakin elämänmittaisissa kodeissa, vaikka niillä olisi puutteita luonteen, terveyden, ulkonäön tms puolesta.

Minulta kysyttiin vasta, milloin mulle tulee seuraava rottweiler. Vielä se minulle tulee, joskus tulevaisuudessa sitten. Kaksi koiraa on minulle resurssieni suhteen maksimi ja nyt minulla on kaksi koiraa. Ei tulisi mieleenikään luopua kummastakaan vain sen vuoksi, että haluan rottweilerin taloon. Toivon, että saan nauttia näistä kahdesta, Lahjasta ja Lennistä mahdollisimman pitkään. Lahja täyttää keväällä jo 8-vuotta, mutta toivon, että se on täällä ilahduttamassa minua persoonallaan vielä vuosia. Sen olen päättänyt, että niin kauan kuin Lahja on täällä ei sen tarvitse tuntea stressiä/painetta toisen koiran vuoksi. Rottikset ovat dominoivia ja Lahjan  periksiantamaton luonne ei kestä sitä, vaikka näennäisesti Hiskillä ja Lahjalla oli ok välit Hiskin vielä eläessä, oli niillä kuitenkin aina vähän sähköä ilmassa ja muutos Lahjan käytöksessä oli niin huomattava Hiskin poistuttua, että en halua altistaa sitä samanlaiselle stressille uudestaan. En halua, että kukaan koirani tuntee painetta omassa kodissaan. En myöskään halua erotella koiria eri huoneisiin. Minä kyllä pärjään muutaman vuoden ilman rottistakin. Ja kyllä myönnän olevani tässä asiassa kukkahattutäti, jota monetkaan "tosiharrastajat" ei ymmärrä ;)

Lenni 3 vuotta

5.2. juhlittiin Runebergin lisäksi myös meidän Lenniä, joka täytti 3 vuotta. Mulla oli pitkä päivä töissä, joten itseasiassa me juhlittiin jo edellisenä iltana. Lenni sai lahjaksi vinkuvan pehmolehmän ja uudet Zero DC-lyhytvaljaat kickspark-lenkkejä varten. Lennin synttärilahja oli tarkoitus tulla myös Toko-kurssin muodossa, mutta se jäi valitettavasti vain haaveeksi, kun päiväkurssi jäi toteutumatta osanottajapuutteen vuoksi. Iltakurssit on työaikojeni vuoksi lähes mahdottomuus :(.

Ihanaa, että meillä on Lenni! Jokainen Lenni-päivä on iso ilo.

Vuosi on mennyt

Miks kaikki kaunis katoaa?

rakkaat viedään meiltä liian aikaisin

en rauhaa sielulleni saa/

vaik sut sydänmeeni silloin hautasin

Dingo

Vuosi on mennyt todella nopeaa, silti on ihan kamala ikävä Hiskiä, edelleen. Jotenkin en vaan pääse yli enkä ympäri siitä, ettei Hiskiä enää ole. Tippa silmässä katson kuvia ja toivon, että saisin rapsuttaa vielä sen korvanjuuresta ja painaa pään se turkkia vasten. Vuosi sitten oli elämäni kamalin päivä, ei siihen voinut valmistautua millään lailla. Niin monta asiaa tekisin nyt toisin, jos saisin uuden mahdollisuuden. Maailman rakkain ja samalla myös erittäin haastava pallopää se oli, opetti mulle tosi paljon, itsestäni lähinnä. 

Ystäväni kirjoitti Hiskistä mulle niin kauniisti, joten kopioin sen tänne. 

"Onneksi meillä on ihanat muistot ja niitä on paljon  Mieleeni tulee Turun reissu jossa vallaton Hiski käyttäytyi kuin olisi aina asunut hotellissa ja kulkenut keskustassa, yhteiset treenit jossa aloitte onnistumaan ja treeneistä lähti kotiin iloinen omistaja ja väsynyt koira, patiokauden avaus (josta tuntuu olevan iäisyys!), Nevian&Hiskin yhteinen leikki kaupalla. Muistan myös kuinka onnellinen olit kun kummityttösi oli viettänyt viikonloppua luonasi ja Hiskillä&tytöllä oli ollut yhdessä kivaa. Hiski oli yllättävä persoona, monella tavalla. Koira jota ei voi kukaan unohtaa." Kiitos Asta näistä sanoista, niillä on isompi merkitys kuin arvaatkaan.

Vaikka Hiskistä irrottaminen on edelleen maailman kamalin asia, toi se jotain hyvääkin. Juuri puhuttiin ystäväni kanssa, että jos Hiski olisi täällä vielä, ei mulle olisi ikinä tullut Lenniä. Jotkut asiat on kai määrätty etukäteen menemään niin kuin ne menevät. Ystäväni sanoi, että tuntuu kuin Lenni olis ollut mulla aina. Niin minustakin tuntuu. Se on alusta asti ollut jotenkin tuttu ja omalta tuntuva. Ja Lennikin on ollut alusta asti kuin kotonaan täällä meillä, ehkä sekin tiesi jo hoitoon tullessaan, että tää on sen loppuelämän koti, vaikka me ihmiset ei sitä tiedetty. Lahjasta ja Lennistä on tullut semmoinen parivaljakko, ettei uskoisi, että nekin ovat tunteneet vasta vajaan vuoden. Niiden touhuja on ilo seurata.

Koiranunta

Voiko olla mitään nautinnollisempaa näkyä kuin nukkuva koira? Rakastan katsella nukkuvia koiriani. Itseasiassa täytyy myöntää, että olen kerran jopa myöhästynyt koulusta, kun en raaskinut herättää nukkuvaa Pessi-vanhusta aamulenkille. Pätevä syy, eikö totta? 

Mun koirat osaavat kaikki onneksi arvostaa pitkiä aamu-unia. Minulle, maailman aamu-unisimmalle, ei sopisi ollenkaan koira, joka pomppaa klo 6 ylös touhuamaan.