In memoriam



Sinä tulit suoraan sydämeen,
sinä toit lohdun murheeseen.
Sinä olit pieni, 
mutta silti suuri niin,
jäät luokseni ainiaaks ajatuksiin.
Nuku rauhassa pieni koiraenkeli,
joka siipiään maailmassa kokeili.
Lennä takaisin koirien maailmaan,
sinne mistä tulitkin aikoinaan.
On ikävä suuri ja loputon,
mut sinun onnesi yksin tärkeintä on.
Tule uniin, tule tuulenhenkäyksiin,
tule elämäin illan ja aamun ruskotuksiin.

-kirjoittaja tuntematon-

Suuresti näitä kolmea rakasta rottweileria kaivaten

Johanna



30.4.1997 - 1.10.2004


Rilla oli ensimmäinen oma koirani ja myös perheemme ensimmäinen koira. Sen kanssa opeteltiin koiraharrastuksen alkeita, tehtiin hurja määrä virheitä. Rillan mielestä mun äiti oli maailman paras, joten Rilla jäi vanhemmilleni, kun minä lähdin opiskelemaan ja muutin omilleni.



JK2 FH1 BH Zirabanden Bazeba "Pessi"
4.4.2002 - 22.10.2010



Pessi vei minut mukanaan koiraharrastusmaailmaan, tottelevaisuuskentille, jälkipelloille ja -metsiin. Pessin ajoilta on jäänyt paljon mukavia muistoja leireiltä, kokeista ja seminaareista sekä kovin tärkeitä ystäviä. Pessi tuli minulle sijoitukseen kasvattajaltaan, mutta kyynärnivelrikon vuoksi Pessiä ei koskaan käytetty jalostukseen. Pessi oli luonteeltaan itse laupeus, tuli mainiosti toimeen kaikkien koirien kanssa. Pessi oli aina valmis toimintaan, mutta osasi ottaa rennosti silloin kun ei mitään tehty. Kyllä siitä potkua ja omaa tahtoakin löytyi, josta muutama muisto jälkipellolta, kun Pessi päätti olla jäljestämättä.  Jos joskus saisin toisen luonteeltaan samanlaisen kuin Pessi, mutta terveellä kropalla varustettuna niin se olisi minulle lottovoitto.






Zirabanden Grissom "Hiski"

12.9.2010 - 7.2.2014


Hiski, isopäinen möhköni, ruttuotsainen rakkaani.

Hiski tuli viikko Pessin kuoleman jälkeen ja joutui astumaan aivan liian suuriin saappaisiin. Hiski oli hyvin touhukas ja toimelias, eikä se ollut juurikaan ollut paikoillaan. Hiskin oli myös hyvin epäonninen, sen elämään mahtui liian paljon isoja ja pienempiä tapaturmia, joiden vuoksi se joutui olemaan pitkiä aikoja levossa eikä sen pää sitä oikein kestänyt. Näistä tapaturmista johtuen toinen etujalka kasvoi kieroon eikä sen kroppa kestänyt hyppyjä tai maastotreenejä. Hiski rakasti toimintaa ja oli aivan liekeissä tottistreeneistä ja palloista.
Hiskin elämä loppui aivan liian aikaisin, raskas päätös ja minulle edelleen aivan liin kipeä asia puhuttavaksi. Hiski opetti lyhyen elämänsä aikana minulle valtavan paljon, erityisesti minusta itsestäni.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti