Sinä tulit suoraan sydämeen,
sinä toit lohdun murheeseen.
Sinä olit pieni,
mutta silti suuri niin,
jäät luokseni ainiaaks ajatuksiin.
Nuku rauhassa pieni koiraenkeli,
joka siipiään maailmassa kokeili.
Lennä takaisin koirien maailmaan,
sinne mistä tulitkin aikoinaan.
On ikävä suuri ja loputon,
mut sinun onnesi yksin tärkeintä on.
Tule uniin, tule tuulenhenkäyksiin,
tule elämäin illan ja aamun ruskotuksiin.
-kirjoittaja tuntematon-
Suuresti näitä rakkaita kaivaten
Johanna
Johanna
Cenweilers Duzurilla "Rilla"
30.4.1997 - 1.10.2004
Rilla oli ensimmäinen oma koirani ja myös perheemme ensimmäinen koira. Sen kanssa opeteltiin koiraharrastuksen alkeita, tehtiin hurja määrä virheitä. Rillan mielestä mun äiti oli maailman paras, joten Rilla jäi vanhemmilleni, kun minä lähdin opiskelemaan ja muutin omilleni.
JK2 FH1 BH Zirabanden Bazeba "Pessi"
4.4.2002 - 22.10.2010
Pessi vei minut mukanaan koiraharrastusmaailmaan, tottelevaisuuskentille, jälkipelloille ja -metsiin. Pessin ajoilta on jäänyt paljon mukavia muistoja leireiltä, kokeista ja seminaareista sekä kovin tärkeitä ystäviä. Pessi tuli minulle sijoitukseen kasvattajaltaan, mutta kyynärnivelrikon vuoksi Pessiä ei koskaan käytetty jalostukseen. Pessi oli luonteeltaan itse laupeus, tuli mainiosti toimeen kaikkien koirien kanssa. Pessi oli aina valmis toimintaan, mutta osasi ottaa rennosti silloin kun ei mitään tehty. Kyllä siitä potkua ja omaa tahtoakin löytyi, josta muutama muisto jälkipellolta, kun Pessi päätti olla jäljestämättä. Jos joskus saisin toisen luonteeltaan samanlaisen kuin Pessi, mutta terveellä kropalla varustettuna niin se olisi minulle lottovoitto.
Zirabanden Grissom "Hiski"
JK2 FH1 BH Zirabanden Bazeba "Pessi"
4.4.2002 - 22.10.2010
Pessi vei minut mukanaan koiraharrastusmaailmaan, tottelevaisuuskentille, jälkipelloille ja -metsiin. Pessin ajoilta on jäänyt paljon mukavia muistoja leireiltä, kokeista ja seminaareista sekä kovin tärkeitä ystäviä. Pessi tuli minulle sijoitukseen kasvattajaltaan, mutta kyynärnivelrikon vuoksi Pessiä ei koskaan käytetty jalostukseen. Pessi oli luonteeltaan itse laupeus, tuli mainiosti toimeen kaikkien koirien kanssa. Pessi oli aina valmis toimintaan, mutta osasi ottaa rennosti silloin kun ei mitään tehty. Kyllä siitä potkua ja omaa tahtoakin löytyi, josta muutama muisto jälkipellolta, kun Pessi päätti olla jäljestämättä. Jos joskus saisin toisen luonteeltaan samanlaisen kuin Pessi, mutta terveellä kropalla varustettuna niin se olisi minulle lottovoitto.
Zirabanden Grissom "Hiski"
rottweiler, uros
12.9.2010 - 7.2.2014
Hiski, isopäinen möhköni, ruttuotsainen rakkaani.
Hiski tuli viikko Pessin kuoleman jälkeen ja joutui astumaan aivan liian suuriin saappaisiin. Hiski oli hyvin touhukas ja toimelias, eikä se ollut juurikaan ollut paikoillaan. Hiskin oli myös hyvin epäonninen, sen elämään mahtui liian paljon isoja ja pienempiä tapaturmia, joiden vuoksi se joutui olemaan pitkiä aikoja levossa eikä sen pää sitä oikein kestänyt. Näistä tapaturmista johtuen toinen etujalka kasvoi kieroon eikä sen kroppa kestänyt hyppyjä tai maastotreenejä. Hiski rakasti toimintaa ja oli aivan liekeissä tottistreeneistä ja palloista.
Hiskin elämä loppui aivan liian aikaisin, raskas päätös ja minulle edelleen aivan liin kipeä asia puhuttavaksi. Hiski opetti lyhyen elämänsä aikana minulle valtavan paljon, erityisesti minusta itsestäni.
12.9.2010 - 7.2.2014
Hiski, isopäinen möhköni, ruttuotsainen rakkaani.
Hiski tuli viikko Pessin kuoleman jälkeen ja joutui astumaan aivan liian suuriin saappaisiin. Hiski oli hyvin touhukas ja toimelias, eikä se ollut juurikaan ollut paikoillaan. Hiskin oli myös hyvin epäonninen, sen elämään mahtui liian paljon isoja ja pienempiä tapaturmia, joiden vuoksi se joutui olemaan pitkiä aikoja levossa eikä sen pää sitä oikein kestänyt. Näistä tapaturmista johtuen toinen etujalka kasvoi kieroon eikä sen kroppa kestänyt hyppyjä tai maastotreenejä. Hiski rakasti toimintaa ja oli aivan liekeissä tottistreeneistä ja palloista.
Hiskin elämä loppui aivan liian aikaisin, raskas päätös ja minulle edelleen aivan liin kipeä asia puhuttavaksi. Hiski opetti lyhyen elämänsä aikana minulle valtavan paljon, erityisesti minusta itsestäni.
FI MVA Pennybrook Bette Davis
ranskanbulldoggi, narttu
17.5.2007 - 21.8.2020 13v ja 3 kk iässä
Lahja, tunnettiin myös nimellä Pöne, suurensuuri persoona. Hyvin aktiivinen sporttimimmi ihan loppuun asti. Nuorempana se meni aina joka paikkaan täysillä, sata lasissa ilman jarruja, mutta nykyisin sen tahti on hieman hidastunut. Se on rouvistunut.
Luonteeltaan Lahja oli hellyydenkipeä, melko täpäkkä, omanarvonsatunteva rouva ja ranskismaisen kovapäinen. Lahja rakasti/vihasi täysillä, se oli noissa asioissa hyvin mustavalkoinen eikä tunne harmaansävyjä.
Lahja rakasti munapalloa, juustoa, uimista, palloja ja keppileikkejä. Tutuissa ympyröissä Lahja jaksoi keskittyä taisteluleikkeihin, eikä koskaan päästänyt vapaaehtoisesti irti palloista ja kepeistä vaan ne piti huijata siltä. Lahjan piti nähdä kaikki ensimmäisenä, se oli erittäin vilkas ja vieraammissa paikoissa lenkkeillessä sen pää pyöri koko ajan, kun se yritti olla selvillä kaikista asioista yhtä aikaa. Vauhtia ja virtaa tässä tytössä löytyi!
Lahja harrasti uimisen ja metsälenkkien lisäksi juoksemista. Se osallistui useisiin epävirallisiin rata- ja maastojuoksukilpailuihin ihan hyvin tuloksin. Näyttelykehissäkin Lahja kävi pyörähtämässä Suomen muotovalioksi asti.
Lahjan suosikkipaikka oli saunalämmin syli, ja siitä sai aina seuralaisen saunasta tullessa. Myös löylyissä Lahja viihtyi aina silloin tällöin. Lahja rakasti ihmisiä varauksetta ja kiipesi mielellään vieraaseenkin syliin rapsutettavaksi tai kellahti maahan selälleen, kunhan vain joku hoitaisi meidän hellyydenkipeää mussukkaa. Hellyyttä ja hoitoa Lahja ei saanut omasta mielestään koskaan liikaa.
Lahja tuli minulle sijoitukseen kasvattajaltaan ja sijoitussopimuksen täytyttyä siirtyi kokonaan omistukseeni. Lahjalla oli siis yksi pentue, kaksi poikaa, FI & LV MVA Pennybrook Moonraker "Tarmo" ja Pennybrook Thunderball "Toivo", jotka ovat molemmat valitettavasti jo lähteneet tähdeksi taivaalle.
Kotilinnun Granville
labradorinnoutaja, uros
5.2.2012 - 29.5.2022 10v ja 3 kk iässä
Lenni Luppakorva muutti meidän talouteen keväällä 2014 2-vuotiaana, ihan vahingossa ja sattumalta. Lenni tarvitsi hoitopaikan ja mulla oli se mahdollisuus ottaa hoitoon, kun Hiskiä ei enää ollut. Lenni tuli ja valloitti mun ja Lahjan sydämet. Sitten Lenni tarvitsikin uuden kodin, joten Lenni tuli meille, sitä ei tarvinnut kummemin edes miettiä. Lenni ei tullut sen takia, että se on tiettyä rotua tms se tuli siksi, kun se on Lenni, meidän pikkuperheeseen tarkoitettu tapaus.
Lenni oli ratkiriemukas tyyppi, joka ei meinaa pysyä juurikaan nahoissaan, kun näkee koiria, ihmisiä, keppejä, vesilammikoita tai jotain muuta sen mielestä superhauskaa. Labbismaiseen tapaan Lenni rakasti ihmisiä, mutta vielä enemmän ruokaa. Ikinä sitä ei tarvi houkutella syömään, yleensä se oli Lenni, joka muistutaa ruoka-ajoista. Maha olisi pohjaton.
Lennin kanssa harrastellaan jälkihommia. Viime kesä meni mun työkuvioiden ja helteiden takia vähän harakoille, mutta jospa ens kesänä päästäis jo ihan reippaastikin jäljestämään. Viime syksynä Lenni kävi verijälkikokeessa hakemassa ykköstuloksen parin treenin jälkeen. Tottistakin pitäisi harrastaa kovasti, tavoitteita on, mutta emännän motivaatio on hakusessa. Lenska kyllä tottistelee hyvin mielellään.
Maaliskuussa 2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti