Viime aikaisia tapahtumia kuvin

Tää kyltti on meidän lähistöllä olevan yrityksen portissa. Mä tykkään tämmöisistä vanhoista koirakylteistä ja yritän napata niistä kuvan aina kun mahdollista. Olis hienoa saada tuommoinen omaan oveen.

Herttasen perhe metsälenkille. Oli taas työ ja tuska saada ne katsomaan yhtäaikaa kameraan. 

Eläintenpäivän aamua meiltä, vaikuttaisi hyvin rauhaisalta elolta 😀

Yks ilta Hiski ahtautui nukkumaan Lahjan prinsessapetiin, hyvin mahtui!

Aamulla heräsin niinPönde nukkui jalkojen välissä, kolossa. 

Hah! Sijaistoimintaa

Olen loistava välttelemään kouluun liittyviä hommia ja tekemään kaikkea muuta sen sijaan. Nyt olisi hommaa vaikka kuinka, mutta minä kirjoitan blogia.

Tänään käytiin Hiskin kanssa Astalla. Ohjelmaan kuului tottistreeniä, remmilenkkiä ja riekkumista.

Treenit hoidettiin ensin pois alta. Hiski on kehittynyt huimasti viimeisen vuoden aikana. Pallinpoisto on vaikuttanut siihen rauhoittavasti, se on alkanut malttaa keskittymään treeneissä minuun, eikä lähde enää rallattelemaan muiden luokse, kun päästän remmistä irti. Sen kanssa alkaa olla jopa ihan kiva treenata. Toisaalta treeniseura oli sille ennestään tuttu parivaljakko Miikku ja Asta, mutta kuitenkin. Treenattiin paikallaoloa, liikkeestä istumista, luoksetuloja, seuraamisia. Luoksetuloissa se edelleen törmää ja sitä yritettiin kitkeä pois. Matkan lyhennys saa sen kyllä olemaan törmäämättä, mutta hidastaa myös vauhtia. Hiskin luoksetulot ovat aina olleet näyttävän vauhdikkaita ja siitä en halua tinkiä, kun vain saisi sen törmäämisen pois vaikuttamatta vauhtiin. Siinäpä riittää työnsarkaa. Seuraamisen käännöksissä se jää jälkeen, niitä pitää saada terävimmiksi. Oikeasti mä oikeen innostuin tän päivän treenin jälkeen. Kunhan saan tuon opparini päätökseen niin sitten alkaa hirveä tehotreeni, kuten myös kodin suursiivous ja moni muu asia ;).
Hiski on todella kuuman herkkä, olen tainnut siitä aiemminkin mainita. Eli se väsyy todella helposti, kun lämpötila alkaa olla +15 asteen yläpuolella. Tämä karsii meiltä kyllä tulevaisuudessa keskikesän kokeet kokonaan, jos nyt ikinä kokeisiin asti päästään. Se tekee kyllä, mutta selvästi se vaikuttaa sen työskentelytehoa alentavasti. Huomasin myös, että se on päässyt kesän aikana vähän pyöristymään, kuten allekirjoittanutkin. Otamme siis myös teholiikkumisen ohjelmaan.

Treenien jälkeen käytiin Astalle vaihtamassa koiruus, eli Riepulainen lähti lenkkiseuraksi. Hiskiläinen käyttäytyi treenien väsyttämänä kuin herrasmies, eikä jaksanut välittää edes vastaantulevista koirista tai Riepulaisen riekkumisjutuista. Lenkin jälkeen tyypit pääsi vielä pihalle keskenään riekkumaan. Mä oon niin iloinen ja onnellinen, että Hiski on vihdoin löytänyt ystävän, jonka kanssa se jaksaa temuta. Vaikka Riepu painaa hädin tuskin 20kg eli Hiski n. 30 kg enemmän, se osaa silti suhteuttaa leikkinsä niin ettei Riepu ole kärsimässä. Hiski köllähtääkin monesti maahan ja Riepu pomppii sen päällä.

Tässä muutama kuva ja video Hiskin ja Rievun edellisestä leikkihetkestä.

Lahjan kanssa käytiin Iisalmen näyttelyssä pari viikkoa sitten. Tuloksena ERI2, SA, PN4 eli oikeen hienosti meni ladyn näyttely 1,5 vuoden tauon jälkeen. Ens vkl on sitten vuorossa ranskisten erkkari Helsingissä.

kuten kuvista huomaa, koiranäyttelyt ovat mukava harrastus :D Voisinko enää myrtyneemmän näköinen olla ? Mutta nyt takaisin opparin pariin.

Vastakohdat täydentävät toisiaan?

Tänään koirien kanssa lenkillä ollessa huvittuneena huomasin, että ne ovat toistensa vastakohdat.

Lahja on pieni, pystykorvainen, pääväriltään valkoinen ja töpöhäntäinen. Hiski taasen on suuri, luppakorvainen, pitkähäntäinen ja pääväriltään musta. Lahjan kuono on lyhyt ja Hiskillä pitkä, ei suhteettoman pitkä ja rotuisekseen enemmän sieltä lyhyestä päästä. Lahjan kynnet kasvavat nopeasti ja niitä saisi leikata 2 kertaa viikossa, Hiskille riittäisi 3-4 viikon kynnenleikkuuväli. Hiski on toivoton hästääjä ja Lahja enemmän tuumailija. Tosin Hiski on vielä nuori ja toivottavasti iän myötä rauhoittuu, Lahjakin oli melkoinen ADHD nuorempana. Lahja vihaa pesulla käyntiä ja Hiski rakastaa.

Löytyy niistä paljon samojakin piirteitä. Molemmat tykkäävät lorkkia vedessä. Samaisella lenkillä kävimme Oulujoen rannassa lorkkimassa. Hiski kävi kyllä ihan uimassakin.

Hoitolaan

Hiski oli viikonlopun hoitolassa, kun olin itse reissussa. Se oli viihtynyt ilmeisen hyvin, vaikka olikin hyvin ilahtunut, kun sen kävin hakemassa tänään pois. 

Ystäväni Anni, joka opiskelee eläintenkouluttajaksi, kävi lauantaina treenaamassa Hiskin kanssa hihnakäytöstä ja kuulemma hyvin oli mennyt. Hiskin ongelmana on vetäminen ja sitä jännittävistä tilanteissa se myös mielellään repii hihnaa. Ja onhan se myös remmiräyhä, mutta sen kanssa työskennellään jatkuvasti ja toivottavasti ongelmasta päästään vielä joskus eroon.

Hoitolareissun päätteeksi kävimme metsässä riehumislenkillä. Samalla bongasin mahtavat mustikkamättäät ja poimin kankaiseen koiranvesikuppiin muutaman desin syöntimarjan.

.

Automatkailua ja hotelliyö

Lauantai-iltana hypättiin Hiskin kanssa ystäväni Astan kyytiin ja lähdettiin huristelemaan rantatietä pitkin kohti etelää. Hiski matkusti auton takapaksissa verkon takana ja nukkui suurimman osan matkasta.

Iloinen matkalainen

Ensimäinen etappi oli Vaasa, jossa tapahtui mun suuresti jännittämä asia; hotelliin majoittuminen kera Hiskin. Olin varma, että se puhkuu ja pöhkii koko yön käytävästä kuuluvia ääniä ja käyttäytyy muutenkin huonosti, mutta kaikki epäilykseni osoittautuivat turhiksi. Hiski käyttäytyi oikein hienosti, jopa la-illan kävelylenkki Vaasan keskustassa kännisessä ihmispaljoudessa sujui  hyvin. Hiski kulki täysin coolisti, kuin olisi ikänsä asunut keskusta-alueella eikä täällä "maalla" ja yön nukkui sikeästi lattialla. Aamulla sukkafetissi otti vallan ja Astan sukat päätyivät kuolaiseen kitaan :D. Vaasassa käytiin myös moikkaamassa ystäväni Handen laumaa ja sen uutta karvatonta jäsentä, ihana beibi! Kiva oli myös saada kuolapusut kurttunaamoilta, Sohvilta ja Teklalta.

Lyhyen yön ja loistavan hotelliaamiaisen jälkeen startattiin auto ja suunnattiin kohti Turun eläinhoitolaa, jossa siis oli matkamme päätarkoitus, Riepu, joka muutti Astan perheeseen asustamaan. En ollut ennen käynyt Turun eläinhoitolalla, joten oli tosi mielenkiintoista tutustua paikkaan. Olisin voinut ottaa sieltä kissanpennun kotiin, niitä oli hoitolalla paljon ja toinen toistaan suloisempia.

Riepu ja Hiski

Alunperin oli tarkoitus ajaa suoraan Turusta Ouluun, mutta jo sunnuntaiaamuna pähkäilimme, että ehkä kuitenkin jäämme vielä matkalle yöksi, kun muuten ajomatkaa tulisi sunnuntaille lähes 1000 km. Turusta siis ajelimme Pohjanmaalle Lappajärvelle Kivitippuun yöksi. Matka meni rauhallisesti, koirat nukkuivat toinen takapaksissa ja toinen takapenkillä. Alkumatkasta piti haukkua puolin ja toisin, kun Riepua alkoi ärsyttämään penkin raosta nuuskuttava Hiski ja Hiski piti haukkumista tosi kivana juttuna ja vastaili räksyttävälle Riepulaiselle. 

Perillä Lappajärvellä oltiin yhdeksän maissa. Kivitipun lemmikkihuone on kyllä loistava järjestely, erillistalossa eka kerroksessa järvenrannalla. Suosittelen! Älyttömän helppo lähteä koiran kanssa ulkoilemaan nopeasti ja paikka ihan todella kaunis.

Sunnuntai-iltana ehdittiin vähän kuvailla koiria ennen nukkumaanmenoa ja sääkin suosi valokuvausta. Tässä saldoa.

Väsynyt, turvonnut ja ripsarit silmien alla, mutta muuten hyvä kuva minusta ja Hipsulaisesta

Pääprofiilia, ikä 2 v. 10 kk

Rakas

Riepu 8 kk, mahdottoman suloinen tukkajumala

Maanantai oli sitten viimeinen matkustuspäivä, kotimatka taittui todella nopeasti. Hyvässä seurassa matkustaa pidemmästikin. Kiitos Asta, kun otit meidät matkaseuraksi :)

Kauden eka peltojälki

Tänään sai luvan olla SE päivä, jolloin Hiski pääsi kesän ekalle peltojäljelle. Peltona vanha tuttu Wetterin pelto, jossa ei pitkiä jälkiä voi tehdä. Toivottavasti päästään muualle peltoilemaan jatkossa. Testasin nyt eka kertaa jälkipalkkana Tupperwaren pursotinta ja sehän osoittautui ihan mielettömän käteväksi. Siis laitoin pursottimeen tehosekoittimella sileäksi mössöksi sekoitettua purkkiruokaa ja siitä sitten truuttailin jäljelle palkat :D

Jälki oli pituudeltaan n. 600 askelta ja siinä oli kaksi suoraa kulmaa ja neljä esinettä. Jälki siis laatikon mallinen, jolloin sain siihen tehtyä kaksi hyvin pitkää suoraa. Hiski lähti jäljelle todella innokkaasti, mutta rauhallisesti. Perinteistä hötkyilyä ja rynnimistä jäljelle ei tapahtunut ollenkaan. Eka suoralla oli vastatuuli ja se aiheutti vähän hapuilua ja korkeaa kuonoa välillä, pääasiallisesti Hiski kuitenkin pysyi jäljellä ja löysi palkkansa. Molemmat kulmat meni tosi hienosti, aivan huippuhienosti, tarkasti. Jotain olen kai osannut sille opettaa. Viimeisellä suoralla siis tuuli takaa ja Hiskinen jäljesti tarkasti. Ei tarkastellut sivuun vaan eteni jäljen päällä. Ruoattomissa kohdissa vauhti kiihtyi, mutta ei pahasti.

Esineitähän mä en oo aiemmin jäljelle laittanut ollenkaan pelkästään, aina on ollut kuppi alla ja ne se on ilmaissut hyvin. Edellisellä metsäjäljellä oli yksi esine ilman kuppia ja se ylitettiin täysin. Nyt kaikki esineet oli ilman kuppia, ekalle ja tokalle esineelle se pysähtyi haistelemaan ja käskytin sen maahan. Kolmannella esineellä se meni maahan oma-aloitteisesti ja sai siitä kunnon kehut. Neljännelle esineelle pysähtyi, mutta jostain syystä alkoi kaapimaan sitä ja yritti ottaa suuhunsa, josta kielsin ja käskin maahan.  Mikä lie mielenhäiriö, mutta eiköhän nuo tuosta ala toimimaan.

Kokonaisuudessaan jälki olisi voinut mennä paremminkin, mutta ei nyt ruveta nusuttaan pilkkua kuitenkaan, kun kuitenkin kyseessä oli kauden eka jälki.

Jäljen jälkeen Hiski pääsi revittelemään vapaana pitkin peltoa ja ai että se oli iloinen. Päästeli ihan täysin kuin villihevonen <3

Hyviä kuulumisia

Hiski-mies on tervehtynyt, ei ole enää ollenkaan kipeä. Antibioottikuuri kestää vielä parisen viikkoa ja siihen asti jatkamme myös remmilenkkeilyä varmuuden vuoksi.

Tänään käytiin kuitenkin jo treenaamassa eka kerran kera Mian ja Dixien. Tarkoitus oli mennä tekemään pellolle jälki, mutta sielläpä kasvoikin niin pitkä heinä ettei me mitään hajutunnelia menty tekemään. Joten mentiin treenaan esineruutua. En edes muista milloin ollaan treenattu ruutua viimeksi ja siksi ei mitään muistikuvaa minkälaisia treenejä ollaan tehty (treenipäiväkirja olis kiva!!!). Ruudussa oli neljä esinettä, tarkoitus oli haettaa Hiskillä kaksi. Pyllylleenhän se meni, koipi nousi ruudussa, ja kakkakin lensi. Toi se sieltä yhden esineen, mutta muuten humputteli vaan. No, lopuksi otettiin yksi esine niin, että Mia kävi sen näyttämässä, tuli pois ja sit lähetin Hiskin hakemaan. Hiski ryntäsi ruutuun, haki aktiivisesti ja toi esineen mulle käteen. Siihen lopetettiin.

Jatkossa ruututreenit, lyhyitä ja tehokkaita. Ainakin muutaman kerran saa tehdä näytöllä ja sitten aletaan kokeilla ilman.

Karhunpoika sairastaa osa 3.

Hiskin kuulumisia:

Juttelin keskiviikkona hoitaneen eläinlääkärin kanssa, koska Hiskin oireet alkoivat mennä vielä pahempaan suuntaan. Se ulahti maahan mennessä ja sitten jopa istuessa. Yöt se siis lähinnä nukkui seisoaltaan ja eihän siitä tullut mitään. Myös portaissa kulkeminen alkoi olla hankalaa, vaikka ykköskerroksessa asutaan niin tässä on siltä seitsemän porrasta kuljettavana eikä hissiä käytössä. No, eläinlääkärin mielestä oireiden perusteella alkoi vaikuttaa siltä, että kyse onkin selkäongelmasta eikä revähtymästä. Mahdollisena epäilynä välilevytyrä, joka ei näy röntgenkuvissa vaan seuraavana olisi sitten lähdettävä Etelä-Suomeen neurologin tutkimuksiin ja mahdollisesti magneetti- tai CT-kuviin. Mahdollista on myös discospondylitis eli välilevyn ja nikaman tulehdus, joten päätettiin ensin kokeilla antibioottikuuria ennen lähetettä neurologille.

Antibioottikuuri aloitettiin samana iltana ja siitä on ainakin toistaiseksi lähtenyt Hiskin vointi paranemaan. Nyt se liikkuu jo kohtuullisen sujuvasti, ravailee ja saa hepuleita. Remmissähän se liikkuu edelleen, eikä me olla käyty pidempiä lenkkejä vaan edelleen vaan tarpeidentekoulkoilut, mutta Hiski on joka tapauksessa paljon pirteämpi. Käyttäytyykin niin kuin ennen, sekä hyvässä että pahassa. Harrastaa yli-iloisen riehakkaita tervehdyksiä, kun vieraita tulee kylään. Maahanmenot ei enää satu, hieman se vielä sitä jalkojen eteenvientiä loppuvaiheessa arastaa, mutta ei enää paljoa. Makuulta ylösnousut on edelleen vähän kömpelöitä.

Kipulääkettähän Hiski on saanut edelleen, mutta tänään aamulla rohkeasti puolitin annoksen ja ainakin vielä ollaan pysytty päällisin puolin kivuttomana. Toivottavasti jatkossakin mennään koko ajan parempaan suuntaan eikä takapakkeja enää tulisi. Jos tulee niin sitten on suuntana tosian neurologinen tutkimus.

Karhunpoika sairastaa osa 2

Alussa eläinlääkärireissun jälkeen toipuminen näytti hurjan hyvältä, nestepatti hävisi rinnasta ja Hiski jopa venytteli itseään perjantaina. Lauantaina käveltiin himpun pidemmästi, siis ei tosiaankaan mitään pitkää lenkkiä, mutta vähän pidemmästi kuin tien toiselle puolelle metsään pissalle.

Eilen sitten huomasin tilan menevän huonompaan ja tänään, kun tulin töistä ja lähdin käyttämään Hiskin pissalla, mulla tuli itku. Hiski vaikutti suorastaan tuskaiselta, portaiden alaskulkeminen on todella kömpelön näköistä ja selkä on tosi köyryssä. Iltaa kohti istuminen on alkanut olemaan hankalaa, samoin se maahanmeno...molemmissa tapauksissa Hiski ulahtaa. Soitin päivällä eläinlääkäriin ja jätin Hiskiä hoitaneelle lääkärille soittopyynnön.  On henkisesti todella rankkaa katsoa, kun toinen on kipeä. Voi, kun se pystyisi kertomaan mihin sattuu. Musta tuntuu, että Hiski saa välillä kipukohtauksia, se läähättää vimmatusti ja seisoo selkä kaarella ja mm. vaihtaa paikkaa peruuttaen. Saa nähdä mitä tästä tulee, toivottavasti tilanne ei ainakaan enää pahene.

Salasohvailija

Pöndellä on mun vanhempien luona ehdoton kielto sohvalle menon suhteen. Eilen isä oli illalla tullut saunasta, niin vain salasohvailijan korvankärjet oli näkyneet sohvatyynyn takaa, kun Pönde-neiti oli siellä ollut paapimassa. Isä ei ollut sanonut mitään, oli vaan kävellyt suoraan keittiöön hakemaan juotavaa. Kun isä oli tullut hetken päästä takaisin olkkariin, oli Pöne muka nukkunut hyyvin sikeästi omassa nojatuolissaan. Ketku likka XD

Karhunpoika sairastaa

Hiski "Hopo" Piskinen taas tempaisi ja pisti itsensä kesän kunniaksi lepotilaan. En tiedä minkälaista parkouria lie harrastellut makkarissa lauantaina mun töissä ollessa, mutta kun tulin kotiin niin vastassa oli oloinen koirapoika häntä koipien välissä. Ihmettelin tuota hieman, koska normaalisti Hiski on hyvin riehakas tervehtijä. Lähdettiin siitä sitten lenkille, jossa kiinnitin huomiota siihen, että Hiski aristeli oikeaa etujalkaansa. Siis juuri sitä varpaatonta jalkaa. Se myös käveli mieluusti mun perässä, eikä suinkaan nelivedolla etupuolella kuten yleensä. Iltaa kohti se muuttui kipeämmäksi ja vetäytyi omiin oloihinsa. Tajusin, että sen on hankala mennä makuulle ja myös hankala nousta ylös. Tästä johtuen annoin sille kipulääkettä ja toivoin parin päivän levon ja lääkkeen auttavan.

Yö meni huonosti, koska Hiski vältteli maahanmenoa, vaihtoi paikkaa, läähätteli yms...oli selvästi kipeä ja levoton. Koska tilanne ei sunnuntainakaan ollut parempi, soitin heti maanantaina Otukseen ja varasin ajan ortopedille, ajan saimme vasta keskiviikoksi. Mielessä pyöri kauhukuvat mm. luusyövästä, joka on melko yleistä rottiksilla ja tyypillisesti oireet tulevat vasta sairauden loppuvaiheessa rajuina eikä mitään ole tehtävissä. Henkisesti muka jo valmistauduin siihen, ettei Hiski tule enää takaisin kotiin, jos tuohon nyt voi oikeasti edes valmistautua.

Neljän valvotun tai ainakin vähäunisen yön jälkeen pääsimme lääkäriin, ystäväni Asta lähti henkiseksi tueksi mukaan. Tilanne ei ollut kipujen kanssa parantunut vaan jopa huonontunut. Hiski ei ravannut mielellään ja jos ravasi, ontui oikeaa etujalkaa selvästi, juoksi pää matalalla, selkä köyryssä lyhyellä askeleella töpöttäen. Sen kivut olivat selkeät, vaikkei mitään varsinaista kipupistettä siitä löytynytkään. Maahanmenot olivat ihan hirvittävän haastavan näköisiä; se istahti, valutti etujalkoja hieman eteenpäin, sitten taittoi oikean etusen alleen ja rojahti maahan ja mieluusti heti kyljelleen. Lisäksi sen rintakehään oikean etusen taakse ilmestyi tiistaina n. nyrkin kokoinen nestepatti.

Eläinlääkärissä käytiin ensin oireet läpi ja Hiskin liikunta tsekattiin pihalla juoksuttamalla, eihän se näyttänyt ollenkaan hyvältä. Tämän jälkeen päätettiin laittaa Hiski unten maille ja ottaa röntgenillä kuvat etuluustosta, jos sieltä jotain syytä oireille löytyisi. Eläinlääkäri oli yhtä hämmentynyt kuin minäkin, hän ei kuulemma moista ollut aiemmin nähnyt, vaikka aika paljon on koiria uransa varrella tutkinut. Tässä vaiheessa otettiin myös verinäyte, jolla selvitettiin onko tulehdusarvot koholla eli onko nestepatti kudosnestettä vai märkäistä tulehdusta. Verinäytteessä oli kaikki ok. Hiski jäi kuvattavaksi ja me Astan kanssa odottelimme sen aikaa odotushuoneessa omasta mielestäni aika kauan.

Lopulta meidät kutsuttiin takaisin röntgenhuoneeseen. Eläinlääkäri oli edelleen ymmällään, mitään 100% varmaa selkeää diagnoosia hän ei pystynyt antamaan, ainoa poikkeama Hiskin luustokuvissa oli
rintalastan yhden nikaman poikkeuksellinen asento. Nikama oli juuri siinä kohtaa, missä nestepatti oli eli se tuki sitä.

Tässä eläinlääkärin lausunto: "Hiski ontuu oikeaa etujalkaa, koira välttää molempien etujalkojen eteenvientiä, askellus lyhyt molemmilla etujaloilla, koira liikkuu etupäällään varovasti pää painuksissa. Oikean etujalan takana rintakehän alla on nesteturvotus. Röntgentutkimuksessa todettiin poikkeavassa asennossa oleva rintalastan nikama. Tämä on juuri rintakehän turvotuksen kohdalla. Kipuoireet ovat niin laaja-alaiset, että rintalastavamman lisäksi kipuja täytyy olla aiheuttamassa myös etujalan revähdysvamma olka-alueella.
Hiskin oireet alkoivat yhtäkkiä yksin kotona ollessa. Tämä viittaa onnettomuuteen, missä se on lyönyt rintalastan johonkin kovaan. Toistaiseksi hoidoksi kipulääke tarvittaessa ja rauhallinen liikunta kytkettynä. Tällaiset vammat paranevat yleensä muutamassa viikossa levossa. Jos tulee uusia oireita tai oireet voimistuvat, ota yhteys."

Nyt sitten mennään kipulääkkeellä ja levolla jonkin aikaa. Viime yö oli vielä hyvin hankala. Tänään iltaa kohti poika on hieman virkistynyt ja vaikuttaa ehkä aavistuksen kivuttomammalta. Toisaalta se on saanut nyt eri kipulääkettäkin, eli vastaisiko se paremmin. Meidän treenikausi nyt hieman siirtyy eteenpäin, mutta pääasia, että saadaan poitsu kuntoon. Toivon paljon peukkuja, että Hiskin kivut häipyisivät yhtä nopeasti kuin tulivatkin ja pääsisimme nauttimaan kesästä.

Hiskin rintalasta, nuolen kohdalla se linjasta poikkeava nikama, jossa näkyy ilmeisesti myös vanhasta, jo parantuneesta murtumasta johtuvaa tiivistymää.

Oulussa on ollut muuten nyt todella lämmintä, siis lähemmäs +30 astetta joka päivä tällä viikolla. Harmittaa, kun ei päästä nyt uimaan ollenkaan...tai siis Hiski ei pääse ja minen vielä toukokuussa tarkene.

Hellettä

Ihana lämmin kesä saapui tänne Ouluun. Jo keskiviikosta asti päivälämpötila on ollut +20 asteen paremmalla puolella ja mä niin nautin. Koirat, erityisesti Lahja, nauttii kans. Se makaa porukoiden pihalla auringossa aamusta iltaan, välillä käy touhuamassa jotain, mutta pääasiallisesti kuitenkin makoilee. Hiski tykkää makoilla parvekkeella, selvästi viileä betonilaatta on sille mieleen tällä kelillä. Parveketta en oo vielä laittanut kesäkuntoon ja se on kammottavan likainen, joten koirakin pääsee sen takia pesulle viikonloppuna ja partsin lattiakin pitää kyllä sitten pestä.

Lahja täytti viime perjantaina 6 vuotta. Aika kuluu niin mahdottoman nopeaa, Lahja oli vasta vuoden ikäinen, kun mä aloitin opiskelut. Otin siitä kuvia sunnuntaina, kun kävin kameran kanssa porukoilla.

Sain valittua nyt myös Lahjasta huhtikuussa otetut studiokuvat. Olen niihin erittäin tyytyväinen, mulla on erittäin kaunis ranskanbulldoggityttö ja siitä kiittäminen kasvattaja Päiviä. Nyt vaan odotetaan lottovoittoa tai jotain muuta äkkirikkautta, jotta saisin molempien koirien kuvista taulut teetettyä seinälle.

Sunnuntaina olin ystäväni Astan mukana Kemissä tsemppaamassa Astan ja Mii-cockerin ekaa virallista toko-koetta. Helteestä huolimatta upea ykköstulos ja kunniapalkinto pistein 184.

Tottisteluja pitkästä aikaa :)

Vaikka ilma oli mielettömän lämmin, niin nappasin lenkille narupallon matkaan ja tein lyhyen tottistreenin Hiskin kanssa tuossa kasarmilla. Voi, kun tuon tunnetilan saisikin sekä itselle, että koiralle aina tuommoiseksi kuin tänään. Hiski on oppinut hienosti haukkumaan ja saan sen virettä jo nostettua sillä tavoin hyvin. Tehtiin seuraamispätkiä  taluttimessa ja ne meni ihan ok. Lopuksi tehtiin vapaana 15 askelta normaalia kävelyä-12 askelta juoksemalla-12 askelta hidasta kävelyä ja lopuksi 10 askelta normaalia. Siinä se vaan mukana tuli erittäin tiiviisti lapa reidessä kiinni ja erinomaisella kontaktilla (tähän iso SYDÄN). Seuraaminen oli jopa tiiviimpää kuin hihnan kanssa.

Sitten ihan lopuksi liikkeestä istuminen, samoin kuin bh:ssa tehdään eli pysähdyn, sanon käskyn ja etenen...no en edennyt kuin kaksi askelta, mutta tää meni eka kerran niin, ettei Hiski lähtenyt mun matkaan!!! Hiski oli lämmön takia ihan uupunut, mutta ihan mahtavan hienosti se tsemppas. Mä olin NIIIN fiiliksissä tuosta, että vaan kehuin Hiskiä kotiin asti ja Hiski-poika oli tietysti ihan tohkeissaan pinkin pallonsa kanssa.

Jälkihommia

Ensin tuumailuja perjantai-illan verijäljestä, kun en ole sitä vielä ehtinyt tänne kommentoimaan. Sehän meni ihan persiilleen näin niinku suoraan sanottuna. Selvästi 1,5 vrk vesisateessa vanhentunut verijälki oli Hiski-miehelle liian haastava. Se ei oikein päässyt jyvälle hommasta alkuunkaan, molemmat makuut jäi huomaamatta ja ennen toista makuuta se sai ilmavainun kaadosta ja suunnisti suoraan sinne. Tätähän helpotti myös se, että kaikki merkkaukset oli yön aikana tippuneet. No, ei me tästä lannistuta, vaan jatkamme verijäljen treenaamista jatkossakin. Kokemus tuo varmuutta molemmille.

Tänään käytiin metsässä tekemässä kevään eka ihmisjälki. Tein jäljelle 2 suorakulmaa ja jätin 4 esinettä, joista kolmen alla oli purkki.

Jälki oli siis tämän mallinen :

Kevään 1. metsäjälki 14.5.2013

Janan mitta oli ehkä 7 metriä ja se meni tosi hienosti, eka suoralla piti vähän tarkistella, samoin eka kulmalla. Sen jälkeen Hiski jäljesti kyllä tosi hienosti. Eka esineelle otti kauempaa ilmavainun ja meni esineelle vauhdikkaasti, pysähtyi ja käskin sen maahan. Sen jälkeen ei esineillä tarvinnut muistutella vaan se ilmaisi ne erinomaisesti kolmatta eli purkitonta esinettä lukuunottamatta, siitä meinasi mennä väkisellä yli. 

Erittäin tyytyväinen olen sen työskentelyyn, ei olla kovinkaan montaa metsäjälkeä Hiskin elämän aikana tehty ja silti se meni noinkin hyvin. Esineilmaisua alan jatkossa treenaan niin, että jätän purkit pois kokonaan ja saa palkan taskusta. 

Kuvausreissulla metsässä Hiskin kanssa