Viime viikolla käytiin ma-iltana citylenkki Annin ja koirien kanssa. Oli ihanan vilpoisa ilma käppäillä Oulun keskustan ympäri; Myllytullista Ainolanpuiston läpi Linnasaareen, josta Raatinsaaren kautta Pikisaareen, Torinrannasta Heinäpäähän päin, josta Etu- ja Taka-Lyötyn läpi Karjasillalle ja sieltä Raksilan läpi keskustaan. Reissuun meni aikaa pari tuntia, vaikka käveltiin melko reippaasti. Koirat oli kyllä aika väsyjä tuon reissun jälkeen. Monesti remmilenkki uusissa ympyröissä on henkisesti rankempi kuin irtolenkki tutussa ympäristössä.
Näin loistavaa sakkia meillä oli citylenkillä.
Keskiviikkona käytiin Inkun kanssa Pilpasuolla. Inkun uuden airiksen, Mortin ja Lennin tutustuminen meni hienosti. Hyvin toisistaa välinpitämättömiä nämä kaksi samanikäistä urosta oli. Lenni ei ollut ollenkaan kuvauksellisella tuulella, kameran tarkennuksessa oli ongelmaa. Mortista tuli otettua kuvia enemmän.
No sunnuntaina meillä oli perinteinen sisarusten ulkoilu. Tähän asti ollaan aina lenkkeilty Pilpasuon laavulle, mutta nyt päätettiin rikkoa rajoja ja lähdettiin testaamaan Kalimeenpolku. Siellä olikin kivat maisemat ja mukava reilun 5 km:n lenkki. Aika paljon tuli ihmisiä vastaan, joten koirat sai olla paljon remmissä, mutta pääsi ne vapaanakin juoksemaan. Tuo oli kyllä mukava lenkkireitti, jonne pitää mennä uudestaankin.
Täältä me tullaan
Lahjaa hirvitti kosken yli menevän kosken ylitys, lopulta uskalsi yli ihan Päivin jaloissa kiinni. Tässä kuvassa pokka petti keskellä siltaa ja palasi kiireesti takaisin.
Sisarukset 7 vuotta ja 4 kk
Eilen aamulla heräsin migreenin jyskytykseen, olo oli kamala. Mietin, etten jaksa lähteä kauas, mutta kuinkas kävikään. Kun sain ruokaa mahaan niin olo alkoi vähän helpottaa ja pakkasin koirat autoon ja suuntasin taas Pilpasuota kohti. En ole koskaan kiertänyt Pilpasuon luontopolkua, aina vaan haaveillut siitä. Nyt otin vapaapäivän tavoitteeksi viettää useamman tunnin ulkona ja lähdin kiertämään luontopolun. Luontopolku on pituudeltaan 7 km, mutta jätin auton eri paikkaan ja kävelin ekat 1,5 km Tervareittiä pitkin ja takaisin tullessa tietysti samat, joten yhteensä 10 kilsaa tuli käppäiltyä. Aikaa meni nelisen tuntia, johon sisältyi valokuvausta, marjastajien kanssa jutustelua ja "pakollinen" evästauko.
Koirat (ja emäntä) on kyllä nautiskelleet, juoksivat pitkospuita pitkin minkä kintuistaan pääsivät. Ihan kommelluksitta ei olla reissuilta selvitty. Kalimeella alkumatkasta Lahja yritti mennä juomaan ojasta ja tipahti sinne kokonaan uppeluksiin. Uimalla pääsi rantaan, mutta sen verran jyrkät laidat oli, ettei ylös sieltä päässyt vaan piti käydä avittamassa. Oja oli melko mutainen, joten Pöntinen oli ihan semmoinen pippuri-suola-snautserin värinen loppumatkan. Sunnuntaina Pilpasuon reissulla Lennille kävi sama homma ja se tipahti todella jyrkkä- ja korkeareunaiseen ojaan, jossa oli vettä niin paljon, että se joutui uimaan. Meinasi jo hätä iskeä emännällekin, kun ei poika meinannut päästä ojasta pois, mutta onneksi löytyi loivempi reitti ojasta pois. En tiedä johtuiko tuosta tippumisesta vai ylipäänsä rasituksesta, että illalla Lenska ontui oikeaa etujalkaa (yllättäin tää mun kirous taas koirien oikean etujalan kanssa) melko pahasti. Annoin sille yöksi kipulääkettä ja tänään iltapäivällä liikkui jo ihan normaalisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti