torstai 15. marraskuuta 2018

Kahvimonsteri

Hitsi miten järkytyin, kun tutkailin eilen tullutta palkkanauhaani. Järkytyshän se on aina, mutta tällä kertaa eri syistä kuin yleensä.
Alustuksena, että meillä ei töissä toistaiseksi ainakaan ole mahdollisuutta omatoimiseen kahvinkeittoon, joten kahvia tulee ostettua välillä kolmekin jättikuppia päivässä. Kahvin voi ostaa lätkällä, jolloin se vähennetään palkassa. Helppoa ja näppärää kyllä, mutta tänään palkkanauhan nähtyäni tajusin kuinka helposti niistä kahvikupposista kertyy iso summa kuukaudessa, jonka voisi käyttää johonkin paljon fiksumpaan. Puhumattakaan siitä jätteen määrästä joka niistä pahvikupeista muovikansineen kertyy. Sekin on mua häirinnyt koko ajan.
Siispä nyt loppui kahvin osto töissä! Päätetty! Luonto kiittää, lompakko myös ja toivottavasti myös kroppa, koska sen kahvin kanssa on ollut helppo ostaa sina myös se supertärkeä ja tarpeellinen suklaapatukka kyytipojaksi.

Koska maito kahvissa on mulle kuitenkin välttämätömyys eikä meillä töissä ole mahdollista maitoa kylmässä säilyttää, ei kahvitermarin mukana kuljetus luonnistu ollenkaan. Kahvi ilman maitoa ei mene alas. Siksipä aion vähentää kahvinjuontia ja alan taas kuljettamaan teetermaria matkassani, kuten tein aiemminkin kun en juonut kahvia ollenkaan. Tee on kuitenkin helppo juttu keitellä samalla, kun syö aamupalaa.
Nyt on hyvä syy taas pitkästä aikaa tutustua kaupan teepussivalikoimaan. Suosituksia?

lauantai 3. marraskuuta 2018

Hiljaisuus

Lauantaiaamu, vapaapäivä. Istun hämärässä keittiössä juomassa aamukahviani, maidolla. Kuuntelen hiljaisuutta. Kello raksuttaa seinällä, Lenni on herännyt minun kanssa yhtäaikaa kuten aina ja makaa nyt lattialla jaloissani, välillä syvään huokaisten. Oma mahani kurisee. Läheiseltä autotieltä kuuluu jo tähän aikaan jatkuva liikenne. Jääkaappi hyrähtää surisemaan. Tätäkö se hiljaisuus on oikeasti. Ehkä lähden metsään kuuntelemaan löytyykö se hiljaisuus oikeasti sieltä.