Sokeritonko?

Tunnustuksia taas, olen addikti sokerille ja rasvalle, roskaruualle! Syön karkkia, juon sokerilimsoja, käyn aivan liian usein syömässä pikaruokaa. Mitä makeampaa tai epäterveellisempää niin sen parempaa...No can do! Pidän välillä lakkoja, karkkilakko, herkkulakko, mättölakko, limsalakko....listaa voisi jatkaa loputtomiin, välillä onnistun ja välillä en, useinmiten en onnistu. Toivoton tapaus?

Valitettavasti tämä ruokavalioni näkyy minussa monin tavoin; erityisesti kasvoissa ja selässä iho on huono, kunto on huono, ylimääräistä höttöä on kertynyt sinne tänne ympäri kroppaa ja sen myötä itsetunto on heikko. Tämä näkyy myös rahankäytössä. Olen välillä todella pihi isojen hankintojen suhteen, mutta saatan tuhlata kuukaudessa valtavia summia näihin täysin turhiin mahan täytteisiin. Sitten yhtäkkiä huomaan taas kerran, että tili on tyhjä ja seuraavaan tiliin eletään "pyhällä hengellä". Viimeksi verikokeissa tulokset tietyiltä osin olivat kyllä normaalirajoissa, mutta ihan ylärajalla eli jotain täytyisi muuttaa.

Viime aikoina olen lukenut paljon juttuja ihmisistä, jotka ovat alkaneet välttämään ns. "piilosokeria" ja kokeneet elämänlaatunsa parantuneen kaikilta osin tämän ansiosta. Ajatus on alkanut kiehtomaan mua kovasti ja olen huomannut ainakin jollain tasolla jo hakeutuneeni sokerittomampaan suuntaan. En halua aloittaa mitään lakkoa tai dieettiä, koska en onnistu niissä yleensä, mutta jos pikkuhiljaa saisin jätettyä elämästäni edes osan näistä ylimääräisistä sokerin lähteistä niin uskon, että se olisi jo askel parempaan suuntaan. Ja kun elimistö tottuu sokerittomampaan elämään niin se ei ehkä sitä niin enää vaatisikaan.

Tätähän on loistava pohtia juuri tässä joulun kynnyksellä, kun ihan varmasti tulee napsittua niitä konvehteja ja joulutorttuja, mutta ainakin olen alkanut kiinnittämään enemmän huomiota sokerin määrään tuoteselosteissa, jos ei muuta.

Prinsessa Lennart

Monena aamuna (aamupäivällä) herätessäni olen kohdannut tämän näyn:

Lenni on siis ahtautuneena nukkumaan Lahjan prinsessasänkyyn. Yöt Lenni nukkuu omalla pedillään olkkarissa, mutta aamusta siirtyy tuohon pikkupetiin kippuralle nukkumaan. Mua huvittaa kovasti tämä sen tapa. 

Naksuttelua

Jotain välillä koiristakin... Haluan opettaa koirat niin, että kun toisen kanssa treenaan kotona pikkujuttuja niin toinen suorittaisi sen aikaa "oma paikkaa" eli makaisi jossain lähistöllä ja odottaisi vuoroaan. Tämä olisi kätevää, ettei toista aina tarvis laittaa muualle tai puuhun kiinni esim. lenkillä treenatessa. Nyt sisällä treenatessa toinen on aina portin takana "vapaalla". 

Eka pitää kuitenkin opettaa se oma paikka ja sille meno molemmille erikseen. Eilen naksuttelin tätä koirille siis sinne alustalle menoa, mitään käskyä tms en siihen vielä liittänyt vaan lähinnä si, että koirat menee alustalle niin että kaikki jalat on alustalla. Lahjan kanssa on aiemminkin treenattu kosketusalustajuttuja, joten se tajusi jutun nopeasti, enkä uskonutkaan että sinne alustalle meno tuottaisi ongelmaa. Luulen, että Lahjalle haasteellisempaa on alustalla pysymisen opettaminen.  LenniKin hiffasi jutun jo ihan ok, mutta toistojahan tämä tietty vaatii molemmille.  Pari tuntia treenisession jälkeen ihmettelin, mitä Pönde touhuaa. No se istui keittiön lattialle unohtuneella alustalla ja kitisi, kun lihapullia ei satanutkaan taivaasta palkaksi toiminnasta 😂. 

Villasukkamummoilua

Mä oon kai tullut vanhaksi, kun odotan vaan aina sitä hetkeä, että pääsen sohvalle, laitan jonkin ohjelman pyörimään ja saan otan sukantekeleen käsiini. Ihanan FB:n Voihan villasukka-ryhmän ansiosta oon löytänyt toinen toistaan ihanampia malleja, joita on tietty pakko testata kaikkia. Ennen sain yhdet sukat valmiiksi ehkä kolmessa vuodessa, nyt oon neulonut tälle syksylle jo useamman parin. Tällä hetkellä on työn alla broken seed-sukat, malli josta en pitänyt yhtään alussa, siis ulkonäöstä. Edelleen hieman mietityttää, mutta kuitenkin positiivisempaan päin on mieli muuttumassa.

Näissä sukissa on Novitan 7-veljestä (luonnonvalkoinen) ja Dropsin Big Fabel Print (väri 672). Koko n. 41. 

Nallesta tehdyt junasukat eräälle pikkupojalle

Joulun odotusta

Kyllä! Minä odotan joulua!

Käsiini osui vasta eläkeläisille suunnattu joululehti, johon useat eläkeikäiset olivat kirjoittaneet lapsuuden jouluistaan. Mua tuppasi jo ärsyttämään, kun jokaisesta tekstistä kävi ilmi, että joulut silloin "ennenvanhaan" olivat aitoja eivätkä semmoisia kulutusjuhlia kuin nykyään ja kuinka nykyään ei arvosteta joulun tunnelmaa vaan pelkästään niitä lahjoja ja ostohysteriaa jne. Maailma muuttuu rakkaat vanhukset! En voi puhua kuin oman itseni puolesta, mutta kyllä se joulun tunnelma mulle muodostuu monista muistakin asioista kuin siitä rahan tuhlaamisesta. Minusta on toki ihana ostaa lahjoja, erityisen kiva on nähdä lahjan saajan ilme, kun hän avaa minun ostamani paketin. Varsinkin pikkuisten veljenpoikien iloa on ihana katsoa.

Minulle joulun tuovat, tuoksut,  kynttilät, joita yleensä alan polttamaan jo syksyllä, lumi ja pakkanen, aito kuusi koristeltuna, joulusauna, koko perhe ruokailemassa yhdessä, pieni nahistelu kuuluu toki aina jouluun myös. Myös joulukirkko ja kauneimmat joululaulut tuovat mulle sitä tunnelmaa. Aattona muistellaan poisnukkuneita läheisiä, ihmisiä ja eläimiä ja viedään kynttilät haudoille. Oulussa järjestetään Eläinten joulurauhan julistus yleensä viikko-pari ennen joulua ja se toimii myös tunnelman tuojana.

Tähän astiset jouluni olen aina viettänyt vanhempieni luona ja siksipä mm. kuusta ei ole tullut viime vuosina omaan kotiin hankittua, lähinnä tilanpuutteenkin vuoksi. Mutta muuten pyrin kotini siivoamaan joulukuntoon, laitan joulupöytäliinat ja koristeet tänne myös, koska ne tuovat sen joulun tänne kotiinkin.

Kyllä sitä tunnelmaa löytyy siis edelleen, jokaiselle se muodostuu eri asioista, vaikka päällepäin näkyy vaan se kuluttaminen.

Älä siirrä huomiselle sitä minkä voit tehdä jo tänään

Tuo lause pyörii mulla usein mielessä ja yritän sitä noudattaakin hyvin pitkälle, nimenomaan yritän. Mulla on paha tapa nimittäin siirtää tympeitä asioita tulevaisuuteen. Toki aina ei ole aikaa esim. alkaa siivoamaan kaappia kun se olisi aiheellista, mutta jos vaan aikaa on niin yritän tehdä mieleen juolahtavat asiat. Oon alkanut listata vihkoon TO DO-asioita, että saisin niitä paremmin tehtyä.

No eilen päivällä aurinko paistoi tosi kauniisti ja maa ja puskat pakkasen vuoksi kauniisti kuurassa, valo oli jotenkin tosi erikoinen ja oikein houkutteli ulos kameran kanssa. Hetken jo mietin, että jään sisälle ja otan kuvia vaikka huomenna (siis tänään), kun on niin kamala flunssa, huono olo ja palelikin. Mutta raahauduin kuitenkin ulos koirien ja kameran kanssa ja onneksi raahauduin, kun tänään herätessä maa oli valkea ja vettä satoi eli samanlaista tilaisuutta ei olisi enää tullut.

Oon huomannut, että tosi usein Lennistä tulee otettua juoksukuvia, koska se koira on aina liikkeessä. Nyt kun olin itse aikalailla paikoillani eikä liikuttu minnekään niin sain siitä vähän pääkuviakin otettua, on sillä kaunis pää ja ihana ilme <3 Lahja ei ollut tällä kertaa ollenkaan kuvaus tuulella, se ei halunnut pysyä paikoillaan, karkasi aina mun luokse hymy pyllyssä ja teki tuhmuuksia. Tässä muutama kuva eiliseltä. 

Lahjan kanssa käytiin keskiviikkona Riitta-Liisan (meidän vakkarilääkäri). Lahjalla on haava sarveiskalvolla vasemmassa silmässä ja myös pigmenttikertymää, joka on kuulemma tyypillistä "mulkosilmäkoirilla", erityisen tyypillistä mopseilla. Oikeassa korvan suu aukolla sillä on tulehdus ja siihenkin saatiin sitten canofitet. Huoh, niin terve kuin Lahja onkin ollut niin tänä vuonna se on sitten sairastanut koko elämänsä edestä, jospa se tästä vielä helpottaisi taas. Koputan puuta, Lennin kanssa ei ole vielä tarvinnut käydä kertaakaan lääkärissä. Lenni on ollut meidän perheenjäsenenä muuten nyt jo puoli vuotta! Time flies when you're in a good company!