keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Tein syntiä, ostin teetä!

Minä, pahasta teeshoppailuaddiktiosta kärsivä, menin ja ostin teetä. Aika kauan sitten päätin, etten osta teetä ennen kuin oon juonut entiset pois niin, että mun teet mahtuu kaappiin. Mulla on erillinen kaappi kaikkia ihania irtoteelaatuja varten ja irtoteepussukoita niin paljon ettei ne mahdu sinne kaappiin millään. Puolustuksekseni voin kyllä sanoa, että se teekaappi on hyvin pieni ja mun teenjuontia on vähentänyt kovasti se, että opettelin juomaan kahvia pari vuotta sitten. Nyt voisin yrittää vähentää kahvinjuontia ja aloittaa taas teen litkimisen, onhan se niin paljon parempaa!


Tänään siis kävin Oulun Taito Shop Maakarissa (kun siellä on Roosanauhalangat -30% alennuksella) ja siellä silmät osui aivan ihanaan sympaattisen näköiseen teepurkkiin ja kun vielä kyljessä luki suklaatryffeli niin enhän mä sitä sinne voinut jättää. Kuinka voikin tee olla noin hyvää (helposti!), että kertaistumalta join sitä heti kolme kuppia. Tämä Sekatavarakaupan Suklaatryffeli-tee on siis Suomessa tehtyä ja Metkatuotteen valmistamaa. Suosittelen kokeilemaan, aivan superhyvää!


sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Blogijuttua

Mä kirjoittelen tätä blogia lähinnä itseni vuoksi, että tulee jollain lailla edes pidettyä kirjaa mitä on tehty koirien kanssa, vaikka viime aikoina ne tekemiset on olleet aika harvassa ja harvakseltaan tänne mitään edes päivitän. Jonkun verran tätä käy lukemassa muutkin kuin minä.  Musta on hauskaa seurata millä hakusanoilla meidän blogiin on päädytty.

Tässäpä on muuten melko mielenkiintoinen lista:

-huppaluurat.blogspot.com
-discuspondylitis koirat
-hiskin blogi
-iso posliinikukka
-kevät kukkasia
-koiran nestepatit
-tupperwaren pursotin

Tuo viimeisin on minusta kyllä hauskin, kun hakija on löytänyt vain ilahtuneen kertomuksen siitä, kuinka minä (varsinainen kodinhengetär) olen pursottanut sillä jäljelle palkaksi tehosekoittimella sileäksi vedettyä purkkiruokaa :D

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Aatoksia

Laskin juuri, että neljän päivän päästä on eräänlainen käännekohta, kun Lahja on silloin iältään vanhempi kuin Pessi kuollessaan. Pessi oli 8 v. 6 kk 18 päivää, kun sen maallinen matka täällä päättyi kovasti pahentuneen nivelrikko-oireilun vuoksi. Pessi on ollut tähän asti mun koirallisen elämäni vanhimmaksi elänyt koira ja siksi onkin kamalaa, että sekin on kuollut ihan liian nuorena. Lahja "täyttää" siis 6.12. 8v 6kk ja 19 päivää ja ylittää siis tuon Pessin rajapyykin. Äsken käytiin 1,5 tunnin metsälenkki ja Lahja riemuitsi lumesta ja laukkaili koko matkan, otti hepuleita ja hyppien yritti varastaa mun lapasen, voisin siis kuvitella, että Lahja porskuttaa täällä meidän kanssa vielä pidemmän aikaa. On ihan parasta elää tuommoisen hyväkuntoisen koiran kanssa. Mummoksi en suostu Lahjaa vielä sanomaan, se on kertakaikkia liian hyväkuntoinen niin vanhentavaan nimitykseen.


Nämä kuvat ovat viime helmikuulta, kun en ole jaksanut niskaongelmien vuoksi kuljettaa kameraa lenkeillä.

Ehkä jopa surkuhupaisaa, että kaikista mun koirista juuri ranskanbulldoggi on tuossa iässä elossa ja parhaimmassa kunnossa. Niin kovasti mua varoiteltiin semmoista ottamasta, kun ne on niin sairaita ja lyhytikäisiä. Eihän tuo Lahjakaan nyt ihan täysin terveenä ole elänyt, selässä on kummallisen mallisia nikamia ja spondyloosi, joka onneksi tällä hetkellä oireeton, silmiin osuu välillä jotain aiheuttaen reiän. Siltikin sen elämä on ollut terveempää kuin rottweilerieni. Tiedän, että on paljon ihmisiä, jotka olisi valmiita lopettamaan koko rodun, myös mun kaveripiirissäni. Tiedän, että rodulla on isoja ongelmia joihin on puututtava ja toivon, että rodusta löytyy jatkossa enenemissä määrin kasvattajia, jotka eivät sulje silmiään näiltä ongelmilta vaan taistelevat niitä vastaan. Tiedän myös, ettei Lahja ole kärsinyt elämässään. Se hengittää rotuisekseen erinomaisesti. Tiedän, että huonosti hengittävä koira ei laukkaisi metsässä 1,5 tuntia läkähtymättä. Sen sieraimet saisivat olla kyllä laajemmat, iän myötä, kun pää on kasvanut mittoihinsa se on alkanut tuhisemaan, mutta se ei röhise ei kuulosta siltä että tukehtuisi, se ei myöskään koskaan ole oksentanut leikkiessään. Se liikkuu edelleen paljon ja hyvin. Sillä ei ole ollut iho- tai mahaongelmia. Nirsous oli nuorena iso ongelma, mutta sekin on nykyään taakse jäänyttä elämää.


Minusta on ihanaa, että Lahja on saanut Lennistä mitä parhaimman ystävän itselleen. Oppinut väistämään tilanteissa, joissa se ennen on aina räjähtänyt. Kasvanut henkisesti ihan valtavasti Lennin tulon myötä, oppinut luottamaan ja käyttämään koiramaista elekieltä. 


Tällä hetkellä tuntuu, että Lahja tulee jäämään viimeseksi rotunsa edustajaksi minulla. Koskaan ei voi sanoa ei koskaan, mutta pelkään etten yhtä hyväkuntoista ja tervettä ranskista tule saamaan enää. Toista samanlaista persoonaa en myöskään saa, enkä myöskään halua. 

tiistai 1. joulukuuta 2015

Marraskuun masennusta ja sen purkamista

...paitsi nythän on vihdoin jo joulukuu. Kappas, menihän se joka vuosi yhtä ankean tympeä pimeä ja kurainen marraskuu, joulukuu tosin alkoi kyllä samalla teemalla. Tuolla märällä ja pimeällä kelillä on selvä vaikutus mun mieleen. Tuntuu, ettei jaksa mitään eikä mikään kiinnosta. Mieluusti vaan käpertyisin sohvalle viltin alle hörppimään kuumaa juomaa koko marraskuuksi.

Sen verran on kiirettä pitänyt ja nyt kun oli kaksi vapaapäivää edessä, niin ensimmäisenä eilen illalla oli mielessä, että metsälenkille on päästävä oman ja koirien (tai lähinnä Lennin) mielenterveyden vuoksi. Onneksi on ystävä, joka koirineen on aina valmis metsäilemään. Ihana raitis ilma ja vain vähäinen räntäsade mahdollistivat kahden tunnin patikoinnin. Koirat saivat kirmailla vapaasti, koska vastaantulijoita ei ollut. Tai no törmättiinhän me yhteen nuoreen hirvikoiran alkuun ja omistajaansa, mutta ne olivat ainoat.

Kameraa ei oikeasti tällä kertaa ollut mukana, mutta tällä porukalla oltiin liikkeellä


Nyt on mieli virkeä, maha täynnä ruokaa koko porukalla. Taidan vielä juoda kupposen kuumaa glögiä ja alkaa sitten kaivamaan kaapista jonkinlaista joulutunnelmaa tänne kotiini.

torstai 26. marraskuuta 2015

Marraskuun kuulumisia

Marraskuu lähenee loppuaan ja kohta koko vuosi. Vuodet menee ihan liian nopeasti nykyään.
Lahja osallistui viime sunnuntaina Jyväskylän KV-näyttelyyn ja ihka ensimmäistä kertaa veteraaniluokassa. Tämä oli mullekin aika merkityksellinen juttu, koska ikinä ennen aiemmin mun koirat ei oo olleet veteraani-iässä enää siinä kunnossa/elossa, että niiden kanssa olisi näyttelyihin veteraaniluokkaan voinut mennä. On uskomattoman hieno juttu, että tuo pieni, rakas ranskanbullani on edelleen noin hienossa kunnossa ja ihan käsittämättömän hyvin se jaksoi puurtaa näyttelyssä koko päivän.

Jyväskylässä oli sunnuntaina veteraaneja esillä peräti kolme kappaletta. Uroksia oli kaksi; Lahjan Kassu-veli (ERI2) ja hieman sisaruksia nuorempi Sisu-herra (ERI1, VSP-VET). Tuomarina näyttelyssä oli englantilainen Liz Cartledge ja hän oli tätä mieltä Lahjasta: "Almost 9, has kept her body shape, deep brisket, good bone, excellent hindquaters, good siluet, well shown & handled". 
Upean arvostelun saattamana tulos VAL ERI1 ja ROP-VET. Uskomatonta, tällä esittäjällä tirahti kyllä kyyneleet, kun sain ruusukkeen käteeni. Jäätiin isoon kehäänkin, mutta sieltä ei mitään menestystä tullut. Ylpeä olen koko päivän hienosti käyttäytyneestä ja jaksaneesta koirastani, sen kanssa oli erittäin kivaa olla koko päivän.






Jotkut sanovat, etteivät koirat tykkää näyttelyistä, mutta tervetuloa meille katsomaan kun kaivan näyttelyremmin esille. Lahja oli taas niin riemuissaan, kun tiesi pääsevänsä mamman kanssa kaksin liikkeelle.

Lennikin on kerännyt menestystä marraskuussa, ehkä hieman kyseenalaista tosin. Laitoin instagrammissa muutaman kuvan Sonarc Ky:n järjestämään Mutakuvakisaan ja voittohan sieltä meidän mutakylpyjä rakastavalle Lennille pärähti. Harmi vain, ettei mulla ollut mahdollisuutta vastaanottaa palkintoa :(.



Lunta ja pakkasta saatiin muutamaksi päiväksi tänne Ouluunkin, mutta nyt taas vesikelit. Pläh, talvea odotellessa ja erityisesti sitä, ettei ihan joka ulkoilun jälkeen tarvis koiria pestä. 

maanantai 5. lokakuuta 2015

"Oot kai nää Lenni meleko blondi!" eli kertomus Lennin luonnetestistä

Lenni on nyt siis virallisesti luonteen puolesta testattu. Testin tulos oli kyllä hyvin lennimäinen, ehkä jopa hieman odotettua parempi. Mua nauratti vaan koko ajan tuon blondikoiran kanssa, kun se on oikeasti maailman hömelöin koira :D. Sillä oli koko ajan kivaa ja jokaisessa mahdollisessa välissä se yritti roikkua tuomarien hanskoissa.

Tuo otsikossa oleva lausahdus tuli toisen tuomarin, Laineen Jarin suusta pimeässä huoneessa eikä ohjaajalla meinannu pysyä pokka siellä ollenkaan. Lennille oli oikeastaan ihan sama olinko mä siellä pimeässä vai en, sillä oli kivaa tuomarien kanssa hömpöttäen ja kun mä sitä kutsuin niin se meni katsoon ovelta, oonko jäänyt ulkopuolelle sitten kuitenkin.

Tässä Lennin tulokset osa-alueittain, tuomareina toimivat Reijo Hynynen ja Jari Laine :

Toimintakyky +1b (Kohtuullisen pieni)
Terävyys +1b (Koira, joka ei osoita lainkaan terävyyttä)
Puolustushalu +1 (Pieni)
Taisteluhalu +2a (Kohtuullinen)
Hermorakenne +1a (Hieman rauhaton)
Temperamentti +1 (Erittäin vilkas)
Kovuus +1 (Hieman pehmeä)
Luoksepäästävyys +3 (Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)
Laukauspelottomuus +++ (Laukausvarma)

Loppupisteet +140









Videot:





perjantai 18. syyskuuta 2015

Vähän tylsempää koiran elämää (kun omistaja sairastelee)

Kun omistaja sairastuu kunnon räkätautiin (sisältäen keuhkoputkentulehduksen, poskiontelontulehduksen ja raivoisan yskän) neljäksi viikoksi, tietää se koirille melko tylsää kotielämää. Mä oon tästä jatkuvasta lepäilystä johtuen ihan alikuntoinen, joten lenkitkin on olleet hyvin lyhyitä ja sisällä ollaan sitten melkolailla taas lepäilty. Onneksi mulla on aikuiset, hyvähermoiset ja rauhalliset koirat, jotka eivät tämmöisestä liiallisesta lepäilystä hermostu, vaikka mulla huono omatunto asiasta onkin. Lahja on ollut erityisen tyytyväinen saadessaan makoilla mun päällä/vieressä lähes 24/7.




Suuressa arvossa ovat olleet taas mun tukiverkkoni, ystävät ja sukulaiset, jotka ottavat välillä koirat matkaan ulkoilemaan ja tuulettamaan päätään. Lenni pääsi tällä viikolla päivähoitoon ja metsälenkkeilemään ystäväni Annin porukan kanssa. Tästä enemmän juttua ja upeita kuvia Annin blogissa. Kiitos Annille jälleen kerran!



Nyt vaan täytyy toivoa, että tää tauti alkais tästä talttumaan. Mun oma pääkin kaipais jo kovasti tuuletusta töiden, metsälenkkien ja kuntosalin merkeissä.

tiistai 8. syyskuuta 2015

Aloittaminen on kivaa

Tässä sairastellessa ja sohvalla maatessa, on ollut aikaa katsella ympärilleen. Mun asunto näyttää olevan on täynnä keskeneräisiä projekteja. Minusta on tosi kiva aloittaa tekemään kaikkea, mutta niiden projektien loppuunsaattaminen ei todellakaan ole mun vahvuus. Nytkin olkkarin pöydällä on yksi keskeneräinen sukka, läjä afrikankukkia hippoa varten, pari uutta lankakerää, joista on tulossa ylläreitä, yksi maton tekele lattialla muovikassissa...lista voisi jatkua loputtomiin. Aina päätän, että nyt teen kaikki projektit loppuun ja sitten vasta saan aloittaa uuden, mutta sitten törmään johonkin uuteen ihanaan lankaan, ohjeeseen ja sehän on pakko aloittaa. Hih!

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Karvoja karvoja...pyykkihuoltoa

Kaksi vaaleaa koiraa + omistaja, joka on mieltynyt tummiin sävyihin = painajainen. Tällä viikolla olen siis pessyt pyykkiä. Koska en juurikaan pyykinpesusta tykkää niin pyykkikoreihin on kertynyt semmoisia harvemmin tarvittavia vaatteita, jotka "pestään sitten joskus kun jaksaa". Niitä on näemmä paljon yhdellä ihmisellä ja pyykkikone onkin pyörinyt jatkuvalla syötöllä, sähkölaskua odotellessa. 

Pyykinpesussa ei sinänsä ole mitään inhottavaa, mutta se kaikki jälkityö mikä johtuu tuosta ensimmäisen lauseen yhdistelmästä. Aikaa kuluu hurjan paljon, jotta saa vaatteista siistejä, jotta niitä kehtaa pistää päälle. Fb:ssä on  pyörinyt neuvo pesusienen laittamisesta pyykin mukana koneeseen ja simsalabim kaikki karvat ovat kertyneet sieneen eikä vaatteisiin. Ei tunnu toimivan labradorin ja ranskiksen karvoihin. Teippiharjalla olen tähän mennessä saanut parhaan tuloksen, vaikka sekin on laiskalle ihmiselle suuri ponnistus. 

Tämän neuleen kanssa oli pesukoneessa kaksi pesusientä. En ole haltioissani lopputuloksesta. 

Kysyin FB-kavereilta vinkkejä, ilman kuivausrumpua ei koiranomistaja voi kuulemma elää. Mun neljän neliön kylppäriin ei valitettavasti moista ylellisyyttä mahdu, joten näillä mennään, siis teippiharjalla. 

Nämä kaksi saavat nautiskella päiväunista sillä aikaa, kun emäntä tuskailee teippiharjan kanssa. 

maanantai 17. elokuuta 2015

Lennille Mejä AVO1

Huh huh, taas on rankka, mutta sitäkin antoisampi mejä-vkl Iissä takana. Meidän kotiyhdistyksemme SRY Pohjois-Suomen alaosasto järjesti Iissä mejäkokeen. Lennin kanssahan ei oltu viime syksyisen kokeen jälkeen edes treenattu koko verijälkeä, tuo aika vaan tuppaa ihmeellisesti menemään ohi eikä mitään saa aikaiseksi. Torstai-iltana illan jo hämärtyessä kävin verettämässä jäljen, jonka sitten perjantaina päivällä kävin Lennin kanssa ajamassa, ihan vain varmistamassa itselleni, että koira tietää edelleen mistä on kyse. Testijälki meni hyvin, makaukset ilmaistiin ja kaato löytyi ja sitä kannettiin tyytyväisenä. Siispä turvallisin mielin meidän molempien elämän toiseen mejäkokeeseen, ajatuksella kävi miten kävi, jos käy huonosti niin omistaja/ohjaaja saa syyttää vaan itseään laiskuudesta.

Lauantaina kokoonnuimme verettämään jäljet, koska olin epävarma omista taidoistani olin pyytänyt, että saisin veretykseen kokeneen parin ja sainkin kokeen ratamestarin, joka kyllä neuvoikin erittäin hyvin :). Yksi pari veretti siis kaksi jälkeä, yhden voittajajäljen ja yhden avojäljen. Kokeeseen osallistui 6 voittajaluokan koiraa ja 6 avoimenluokan koiraa, koe vedettiin läpi kahdella tuomarilla.

Sunnuntaiaamuna lähdettiin Lennin kanssa ajelemaan jo kuuden jälkeen kohti Iitä, ilmassa oli jännitystä ja koepaikalla tuntui, että saan koko ajan juosta vessassa. Jäljet arvottiin ja laukauksen sieto testattiin. Ohjaaja ei luultavasti olisi laukauksensietoa päässyt läpi (sitä ei onneksi testata...), mutta Lenni ei hätkähtänytkään. Ensin pääsivät tositoimiin voittajaluokan koirat. Minulla oli ensin vuorossa opastus ja sitten heti perään Lennin koejälki.

Tässä Lennin kokeen arvostelu


Koeselostuksessa lukee: "Rauhoitettu, ohjattu lähtö. Maa- ja ilmavainuista jäljestystä jälkiuran molemmin puolin edeten. 1. osuutta vauhtia jarrutellen. 1. kulmalla makuu merkataan ja suunta löytyy helpohkosti. 2. osuus jo vauhdin tasaantuessa hieman tarkempaa ja vähemmän tarkisteluita. 2. kulmalla makuu osoitetaan ja kulma jäljen mukaisesti. 3. osuus parilla pyörähdyksellä ja kaato löytyy. Sitä tutkitaan ja haluttaisi kantaa sitä. Hyvä jälkipari!"  Tuomarina toimi Aila Pekkarinen, joka oli myös kokeen ylituomari. 

Erityisesti tuo viimeinen kommentti lämmittää mieltä vielä pitkään :).
Lennin jälki meni siis hyvin, 46/50 pistettä. Viimeisellä suoralla oli vähän riistanhajua joka aiheutti pyörimistä, mutta niistä selvittiin ja jäljen loppuun päästiin.

Lenni sai siis toisen ykköstuloksen ja oli järjestäneen yhdistyksen eli meidän oman rottisalaosaston paras avoimen luokan koira. Lenni kerrytti tuloksellaan mammalle lisää Iittalan mustavalkoista Taika-sarjaa. 


Koska olin niin iloinen Lennin voittajaluokkaan oikeuttavasta tuloksesta, sai Lenska palkaksi Heseltä tavishampurilaisen ilman mausteita. Oli se sen kyllä ansainnutkin! 


Lennillä on nyt siis mejästä voittajaluokkaan oikeuttavat kaksi ykköstulosta avoimesta luokasta, mutta koska Lenskalla ei ole näyttelytulosta niin sen mejäura taitaa katketa tähän. Voittajaluokkaan kun jostain idioottisyystä se näyttelytulosta vaaditaan. Lennihän on kastroitu niin se ei tule sitä näyttelytulosta edes saamaan.

Tänään on ollut väsy päivä koko poppoolla, eikä pyykinpesun ja lenkkeilyn lisäksi olla muuta tehtykään. 



tiistai 14. heinäkuuta 2015

Kesälomaa odotellessa


3 viikkoa ja loma alkaa, tuo kortissa oleva runo tiivistää kyllä mun unelmani kesälomasta, siis mökkeily ja rentoilu tavoitteena. 

Pa: koirien painokontrollia: Pöne 12,3kg ja Lenni 33,4kg. Lenni näyttää mun mielestä oikein kivalta nyt, siinä ei oo ylimääräistä vaan Semmonen sopivan hoikka. Pönellä on vielä pudotettavaa, mutta on se jo vähän hoikkinutkin. 

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Heikko on ihmisen mieli - mukikakku mikrossa

Tästä piti tulla jälleen kerran mun uuden terveellisen elämän ensimmäinen päivä. Kävin aamulla jumpalla tunnin verran, tein älyttömän hyvää salaattia ja sitten alkoi kaihertamaan mielessä, että mulla on vaniljajäätelöpaketti jääkaapissa. Ai miten hyvältä se maistuisi suklaakakun kanssa. Mitään isoa ja aikaavievää kakkuprojektia en jaksanut, joten siinä suklaakakunhimoissani muistin nähneeni erään kaverini fb-statuksessa joskus maininnan suklaamukikakusta, joka valmistuu mikrossa tuotapikaa. Siitä se ajatus sitten lähti ja laitoin Googlen laulamaan.

Kakun tein Maku.fi -sivuston ohjeen mukaisesti. Sokeria laitoin kyllä hieman vähemmän kuin ohjeessa.

Jestas, että tuli hyvää ja vaniljajäätelön kanssa kuuma suklaamukikakku on taivaallista.
Suosittelen kokeilemaan.



lauantai 20. kesäkuuta 2015

Juhannus on meillä herttainen

Äsken kävelin koirien kanssa iltalenkillä tuonne joenrantaan. Koirat saivat nauttia veden riemuista, Lenni nouti innokkaasti keppiä uiden ja Lahja pelasi kepin kanssa rantavedessä. Minä nautin kauniista ilta-auringosta ja kesän ensimmäisestä lämpimästä kesäillasta.

Viime yönä ajelin kotia kohti mökiltä ja ihastelin yöttömän yön kauneutta. Taivas hohti vaaleanpunaista ja lilaa. Aivan uskomattoman näköistä. Siinä mietin, kuin onnellinen saan olla, kun olen syntynyt Suomeen ja pääsen nauttimaan tämmöisistä asioista.






tiistai 16. kesäkuuta 2015

Läski-Lahja laihduttaa - Pöntisen fat camp alkaa

Läski-Lahja kävi eilen vaakalla, joka kertoi lukemaksi huimat 12,6 kg. Those were the days, kun melkein itku kurkussa yritettiin alipainoinen atleetikkokoira saada syömään etes jotain, ettei näyttäisi niin laihalta. Nyt maistuu kaikki mitä kuppiin laittaa ja maaliskuisen sterkkauksen jälkeen on tuota elopainoakin alkanut kertymään vähän turhan paljon.

Nyt alkoi siis Lahjan laihdutus normaalimittoihin, Kunhan nykyinen ruokasäkki kohta loppuu niin ruoka vaihdetaan kevyempään, joko seniori- tai jopa ligt-ruokaan. Sitä odotellessa ruoka-annosta pienennetään pikkuisen. Myös liikuntaa lisätään, olen ollut turhan laiska viime aikoina ja koirat ovat saaneet vain yhden pitkän lenkin ja pari-kolme lyhyttä/päivässä. Nyt täytyy tehdä muutosta, että saadaan rouvan ylimääräiset kilot karistettua, eikä se emännällekään pahaa tee.

Laihduttamiseen on paljon terveydellisiäkin syitä. Lahjalla tulee helteillä (joita toivottavasti tulee joskus) olemaan vaikeaa ylipainoisena, lyttykuonoiselle koiralle on paljon parempi olla normaalimitoissa kuin lihava. Toivottavaa myös olisi, että kroppa kestäisi vielä useamman vuoden ja kaikki ylimääräinen paino rasittaa vanhemman koiran niveliä turhan paljon. Lisäksi pieni aktiivisuuden lisäys ei tekisi pahaa, kevyempänä jaksaa paljon paremmin.

Yritän pitää kirjaa Lahjan laihdutuksesta ja kertoilla tänne miten fat camp edistyy.

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Ihan hirrrrveen hirrrrrveen reipasta!

Kolme vapaapäivää töistä ja niille kolme tavoitetta; käydä kuntosalilla, treenata tottista koirien kanssa ja käydä Lennin kanssa jäljellä. Eka vapaapäivä on nyt illassa ja kaikki tavoitteet saavutettu. Käsittämättömän aktiivista!

Eilen ystäväni ehdotti yhteisiä tottistreenejä, no nehän vaan passasi. Molemmat koirat autoon ja mukaan pussillinen lihapullia. Lennin kanssa treenattiin ensin seuraamista, mehän ei juurikaan olla treenattu mitään, joten ihan alkeista lähdetään, pentutottista siis. Lennin kanssa mietittiin parasta tapaa opettaa se seuraaminen, koska Lenni on ahne kuin mikä, namipalkka on sille varmasti paras, MUTTA se ei osaa ottaa nameja nätisti vaan vie kirjaimellisesti koko käden. Eli oikeastaan ei kauheasti treenattu sitä seuraamista vaan lähinnä sitä, miten mun kannattais Lenni palkata ilman, että menetän sormeni. Lisäksi treenattiin kontaktia, luoksetuloja ja vielä loppuun pari eteenmenoa :)

Pöntinenkin tottisteli, seuraamista imuttaen, eteen istumista ja sivulletuloa, Kun palkka on kohillaan niin Pönekin tekee mielellään.

Tänään on ollut vaihteeksi kökkö, sateinen ja tuulinen keli, mutta niin me vaan käytiin siitä huolimatta Lennin kanssa peltojäljellä, vähän ex tempore kylläkin. Jäljellä mittaa n.  200 askelta, jolla oli yksi suorakulma. Voimakas tuuli lisäsi haastavuutta, mutta alkuhankaluuksien jälkeen loppuun päästiin. Hirveällä kiireellä olis Lenni mieluusti jäljestänyt ja tuulen vuoksi korkealla nenällä. Kun en päästänyt ryntäilemään niin seurauksena oli piippaamista ja lisää ryntäilyä. Pysyin rauhassa paikoillani lyhyestä liinasta pidellen niin kauan, että Lennin kuono meni maahan ja se alkoi jäljestää tarkasti. Näitä "kokeiluja" oli jäljen alussa useita, sen jälkeen Lenni tajusi mikä on homman nimi. Uskon, että kun mulla on malttia tuossa ja saadaan enemmän ja pidempiä jälkiä alle niin Lennistä tulee loistava jäljestäjä, koska se on niin ahne.

Lenni tyytyväisenä jäljen jälkeen palkkapallonsa kanssa


torstai 21. toukokuuta 2015

Totaalisen rakastunut

Mä oon vähintäänkin kovasti ihastunut Anna-Mari Westin kortteihin, joita on ilmaantunut tässä reilun puolen vuoden aikana kauppoihin, jopa meidän lähi-Salen valikoimiin. Niitä kortteja vaan tarttuu melkein joka kauppareissulla (...tilipäivän jälkeen ;) ) mukaan.



Korttien aiheet on loppujen lopuksi tosi yksinkertaisia, mutta ne on niin  kauniita, herkkiä ja niissä olevat tekstit niin osuvia omaan elämään, että pakkohan niitä on hamstrata! Monta korttia oon yrittänyt mahduttaa jo ennestään täyteen jääkaapin oveenkin, vaikka mua ahdistaa kovasti sen täysinäisyys. Suurin osa korteista on kuitenkin pinkassa kaapissa, enkä edes tiedä mitä niille teen :D. Muistikirjojakin himoitsen kovasti, mutta vielä oon onnistunut olemaan ostamatta. Mullahan nimittäin löytyy jo ennestään monta muistikirjaa, joihin en raski kirjoittaa mitään.






tiistai 19. toukokuuta 2015

Lahja Pöntinen 8-vuotta!!!

Niin se vaan meidän Lahjakin siirtyi nyt veteraanikerhoon ikänsä puolesta. Hurjalta tuntuu, mutta onneksi siinä ei ikä näy. Synttäreitä ei erityisemmin kyllä juhlittu, olin päivän töissä ja sitten vielä illan veljenpojan synttäreillä eli kävin vaan väleissä käyttään koiria ulkona pikaisesti. Illalla sitten kyllä rapsuteltiin oikein ajan kanssa.

Kasvattaja-Päivin kanssa otettiin viime viikolla kuvia sisaruksista ja todettiin, että molemmat koirat on patvineet vähän turhan paljon sitten viime näkemän. Lahja on nyt siis elämänsä eka kertaa laihiksella. Tähän asti se on ollut vähän toisinpäin!






torstai 19. maaliskuuta 2015

Hieman viilauksia blogiin ja lenkkihommia

Sain vihdoin tehtyä molemmille koirille esittelysivut tänne blogiin ja poistettua vanhat toimimattomat linkit kotisivuille, joita ei siis enää ole. Vielä olisi tarkoitus tehdä IN MEMORIAM -sivu edesmenneille rottiksille. Tervemenoa tutustumaan koiriini tarkemmin.

Tiistaina käytiin Annin, Lennin ja Oskarin kanssa kauniissa kevätsäässä metsä-peltolenkki. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja kantohanget kutsui koiria ja meitä omistajia nauttimaan ulkoilusta. Kuviakin tuli otettua reipas määrä lenkin aikana.


Niin fiksut ja filmaattiset


Lenska löysi aarteen, joka kuitenkin takavarikoitiin, jotta lenkki pääsi jatkumaan

Oskari meni hukkaan, urhea etsijä matkalla hakuhommiin



Tanssii labradorin kanssa












Valo ja Varjo