Marraskuun masennusta ja sen purkamista

...paitsi nythän on vihdoin jo joulukuu. Kappas, menihän se joka vuosi yhtä ankean tympeä pimeä ja kurainen marraskuu, joulukuu tosin alkoi kyllä samalla teemalla. Tuolla märällä ja pimeällä kelillä on selvä vaikutus mun mieleen. Tuntuu, ettei jaksa mitään eikä mikään kiinnosta. Mieluusti vaan käpertyisin sohvalle viltin alle hörppimään kuumaa juomaa koko marraskuuksi.

Sen verran on kiirettä pitänyt ja nyt kun oli kaksi vapaapäivää edessä, niin ensimmäisenä eilen illalla oli mielessä, että metsälenkille on päästävä oman ja koirien (tai lähinnä Lennin) mielenterveyden vuoksi. Onneksi on ystävä, joka koirineen on aina valmis metsäilemään. Ihana raitis ilma ja vain vähäinen räntäsade mahdollistivat kahden tunnin patikoinnin. Koirat saivat kirmailla vapaasti, koska vastaantulijoita ei ollut. Tai no törmättiinhän me yhteen nuoreen hirvikoiran alkuun ja omistajaansa, mutta ne olivat ainoat.

Kameraa ei oikeasti tällä kertaa ollut mukana, mutta tällä porukalla oltiin liikkeellä

Nyt on mieli virkeä, maha täynnä ruokaa koko porukalla. Taidan vielä juoda kupposen kuumaa glögiä ja alkaa sitten kaivamaan kaapista jonkinlaista joulutunnelmaa tänne kotiini.