Ai niin, se Lennin nielemä kintas...

En olekaan tänne muistanut raportoida kintasepisodin jälkimaininkeja. Aikalailla kaksi viikkoa kinttaan nielemisen jälkeen, kintas ulostautui suun kautta oksennuksen mukana. Nahkat olivat sulaneet päältä ja teddyvuori vain jäljellä. Tarinalla oli siis onnellinen loppu ja jatkossa toivon, että Mr. Lennart jättää tuommoiset syömiset välistä ihan meidän molempien vuoksi.

Voi Lenni minkä teit

Tiistai oli mun pitkään odotettu vapaapäivä ja aloitimme sen pitkällä päivälenkillä. Melko aikaisessa vaiheessa lenkkiä Lenni-herra löysi jonkun talven aikana pudottaman nahkarukkasen ja sehän oli hyvin tärkeä aarre, jota hyvin ylpeänä kannettiin koko loppulenkin ajan.

Kuinkas kävikään, kun pysähdyimme mun vanhempien pihaan nauttimaan auringosta. No, Lenni ensitöikseen NIELAISI sen kinttaan, tuosta noin vaan kerralla ja kokonaisena mun silmien edessä. En ehtinyt edes kiljaista irrotuskäskyä, kun kintas oli jo matkalla kohti mahalaukkua. 

Juoksin sisälle hakemaan suolaa, jotta voisin Lennin oksettaa. Arvatkaa oksensiko se? No ei, vaan vaikka suola olikin sen mielestä ihan kamalaa niin se ei tuonut kintasta ulos. 

Koska oksetus ei tuonut toivottua tulosta, soitin pikapuhelun eläinlääkärillemme, neuvoksi sain tarkkailla tilannetta, syöttää parafiiniöljyä ja maksalaatikkoa jos kintas tulisi liukkaammin ulos ja jos alkaa näyttää siltä, että kintas jossain vaiheessa alkaakin tukkimaan suolta niin sitten joudutaan kintas poistamaan leikkaamalla. Kaksi päivää on tilannetta nyt tarkkailtu, kinttaan ulostautumista kumpaakaan kautta ei ole valitettavasti tapahtunut. Lenni on kuitenkin erittäin hyvävointinen ja reipas oma itsensä niin jatkamme tilanteen seurailua. Kovasti toivon, että kintas tulisi ulos ilman suurempia ongelmia jompaa kumpaa kautta ja mahdollisimman pian.

Synttärisankari

Tänään on juhlittu Lennin 4-vuotissynttäreitä lähinnä ulkoillen. Päivällä pitkä metsälenkki molempien koirien kanssa ja nyt illalla vähän lyhyempi metsälenkki Lennin kanssa kahdestaan. Pitäisi ehdottomasti käydä useammin Lennin kanssa kahdestaan lenkillä, nyt ensimmäisen kilometrin ajan Lenni kääntyi vähän väliä katsomaan tulosuuntaan, tuleeko se Pöntinen perässä vai mihin se jäi. Ei kai hömppä tajunnut, että Pönde jäi kotiin nukkumaan. Hassu! Pönden kanssa saatiin aiemmin illalla autokyyti kauppaan ja sitten käveltiin yhdesssä kaupasta kotiin, joten ilman iltalenkkiä ei Pöntinenkään jäänyt. Kauppareissun ajan Pöntinen odotti siskoni autossa, ikinä en uskaltaisi jättää koiriani kaupan eteen odottamaan, niin paljon kuulee juttuja kaupan edestä kadonneista koirista.

Lenni sai synttärilahjansa oikeastaan jo eilen, superihanan (Lennin mielestä) vihreän Kong Wubba-pupun. Se on ollutkin hyvin tärkeästi mukana elämässä siitä asti. Välillä hieman kateellinen rouva Pöntinen varastaa sen, mutta positiivista on, että lelu on edelleen ehjä.

Siskoni käväisi päivällä synttärisankaria hoitamassa ja toi nameja lahjaksi ja Lenskan synttärien ja Runebergin päivän kunniaksi söimme Runebergin tortut, vaikka sitä sokeria välttelenkin niin tuon olin itselleni luvannut. Nyt voi taas jatkaa ilman sokeriherkkuja hyvillä mielin. Kotiin jaettavassa Postinen-lehdykässä oli muuten ohje sokerittomaan ja gluteenittomaan Runeberg-raakatorttuun. Leikkasin ohjeen talteen, täytyy joskus kokeilla minkälainen makuelämys se on.

Ai niin, eilen käytiin Muskettikoirassa ja koirat pääsi vaa'alle: Lenni 33,8 kg ja Lahja 11,7 kg. Lahja on siis laihtunut yli puoli kiloa, jes :)

Marraskuun kuulumisia

Marraskuu lähenee loppuaan ja kohta koko vuosi. Vuodet menee ihan liian nopeasti nykyään.
Lahja osallistui viime sunnuntaina Jyväskylän KV-näyttelyyn ja ihka ensimmäistä kertaa veteraaniluokassa. Tämä oli mullekin aika merkityksellinen juttu, koska ikinä ennen aiemmin mun koirat ei oo olleet veteraani-iässä enää siinä kunnossa/elossa, että niiden kanssa olisi näyttelyihin veteraaniluokkaan voinut mennä. On uskomattoman hieno juttu, että tuo pieni, rakas ranskanbullani on edelleen noin hienossa kunnossa ja ihan käsittämättömän hyvin se jaksoi puurtaa näyttelyssä koko päivän.

Jyväskylässä oli sunnuntaina veteraaneja esillä peräti kolme kappaletta. Uroksia oli kaksi; Lahjan Kassu-veli (ERI2) ja hieman sisaruksia nuorempi Sisu-herra (ERI1, VSP-VET). Tuomarina näyttelyssä oli englantilainen Liz Cartledge ja hän oli tätä mieltä Lahjasta: "Almost 9, has kept her body shape, deep brisket, good bone, excellent hindquaters, good siluet, well shown & handled". 
Upean arvostelun saattamana tulos VAL ERI1 ja ROP-VET. Uskomatonta, tällä esittäjällä tirahti kyllä kyyneleet, kun sain ruusukkeen käteeni. Jäätiin isoon kehäänkin, mutta sieltä ei mitään menestystä tullut. Ylpeä olen koko päivän hienosti käyttäytyneestä ja jaksaneesta koirastani, sen kanssa oli erittäin kivaa olla koko päivän.

Jotkut sanovat, etteivät koirat tykkää näyttelyistä, mutta tervetuloa meille katsomaan kun kaivan näyttelyremmin esille. Lahja oli taas niin riemuissaan, kun tiesi pääsevänsä mamman kanssa kaksin liikkeelle.

Lennikin on kerännyt menestystä marraskuussa, ehkä hieman kyseenalaista tosin. Laitoin instagrammissa muutaman kuvan Sonarc Ky:n järjestämään Mutakuvakisaan ja voittohan sieltä meidän mutakylpyjä rakastavalle Lennille pärähti. Harmi vain, ettei mulla ollut mahdollisuutta vastaanottaa palkintoa :(.

Lunta ja pakkasta saatiin muutamaksi päiväksi tänne Ouluunkin, mutta nyt taas vesikelit. Pläh, talvea odotellessa ja erityisesti sitä, ettei ihan joka ulkoilun jälkeen tarvis koiria pestä. 

"Oot kai nää Lenni meleko blondi!" eli kertomus Lennin luonnetestistä

Lenni on nyt siis virallisesti luonteen puolesta testattu. Testin tulos oli kyllä hyvin lennimäinen, ehkä jopa hieman odotettua parempi. Mua nauratti vaan koko ajan tuon blondikoiran kanssa, kun se on oikeasti maailman hömelöin koira :D. Sillä oli koko ajan kivaa ja jokaisessa mahdollisessa välissä se yritti roikkua tuomarien hanskoissa.

Tuo otsikossa oleva lausahdus tuli toisen tuomarin, Laineen Jarin suusta pimeässä huoneessa eikä ohjaajalla meinannu pysyä pokka siellä ollenkaan. Lennille oli oikeastaan ihan sama olinko mä siellä pimeässä vai en, sillä oli kivaa tuomarien kanssa hömpöttäen ja kun mä sitä kutsuin niin se meni katsoon ovelta, oonko jäänyt ulkopuolelle sitten kuitenkin.

Tässä Lennin tulokset osa-alueittain, tuomareina toimivat Reijo Hynynen ja Jari Laine :

Toimintakyky +1b (Kohtuullisen pieni)
Terävyys +1b (Koira, joka ei osoita lainkaan terävyyttä)
Puolustushalu +1 (Pieni)
Taisteluhalu +2a (Kohtuullinen)
Hermorakenne +1a (Hieman rauhaton)
Temperamentti +1 (Erittäin vilkas)
Kovuus +1 (Hieman pehmeä)
Luoksepäästävyys +3 (Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)
Laukauspelottomuus +++ (Laukausvarma)

Loppupisteet +140

Videot:

Haastattelu ja kelkka

Hyökkäys, haalari ja tynnyri

Seinä

Laukaukset

Arvostelu