Lennille Mejä AVO1

Huh huh, taas on rankka, mutta sitäkin antoisampi mejä-vkl Iissä takana. Meidän kotiyhdistyksemme SRY Pohjois-Suomen alaosasto järjesti Iissä mejäkokeen. Lennin kanssahan ei oltu viime syksyisen kokeen jälkeen edes treenattu koko verijälkeä, tuo aika vaan tuppaa ihmeellisesti menemään ohi eikä mitään saa aikaiseksi. Torstai-iltana illan jo hämärtyessä kävin verettämässä jäljen, jonka sitten perjantaina päivällä kävin Lennin kanssa ajamassa, ihan vain varmistamassa itselleni, että koira tietää edelleen mistä on kyse. Testijälki meni hyvin, makaukset ilmaistiin ja kaato löytyi ja sitä kannettiin tyytyväisenä. Siispä turvallisin mielin meidän molempien elämän toiseen mejäkokeeseen, ajatuksella kävi miten kävi, jos käy huonosti niin omistaja/ohjaaja saa syyttää vaan itseään laiskuudesta.

Lauantaina kokoonnuimme verettämään jäljet, koska olin epävarma omista taidoistani olin pyytänyt, että saisin veretykseen kokeneen parin ja sainkin kokeen ratamestarin, joka kyllä neuvoikin erittäin hyvin :). Yksi pari veretti siis kaksi jälkeä, yhden voittajajäljen ja yhden avojäljen. Kokeeseen osallistui 6 voittajaluokan koiraa ja 6 avoimenluokan koiraa, koe vedettiin läpi kahdella tuomarilla.

Sunnuntaiaamuna lähdettiin Lennin kanssa ajelemaan jo kuuden jälkeen kohti Iitä, ilmassa oli jännitystä ja koepaikalla tuntui, että saan koko ajan juosta vessassa. Jäljet arvottiin ja laukauksen sieto testattiin. Ohjaaja ei luultavasti olisi laukauksensietoa päässyt läpi (sitä ei onneksi testata...), mutta Lenni ei hätkähtänytkään. Ensin pääsivät tositoimiin voittajaluokan koirat. Minulla oli ensin vuorossa opastus ja sitten heti perään Lennin koejälki.

Tässä Lennin kokeen arvostelu

Koeselostuksessa lukee: "Rauhoitettu, ohjattu lähtö. Maa- ja ilmavainuista jäljestystä jälkiuran molemmin puolin edeten. 1. osuutta vauhtia jarrutellen. 1. kulmalla makuu merkataan ja suunta löytyy helpohkosti. 2. osuus jo vauhdin tasaantuessa hieman tarkempaa ja vähemmän tarkisteluita. 2. kulmalla makuu osoitetaan ja kulma jäljen mukaisesti. 3. osuus parilla pyörähdyksellä ja kaato löytyy. Sitä tutkitaan ja haluttaisi kantaa sitä. Hyvä jälkipari!"  Tuomarina toimi Aila Pekkarinen, joka oli myös kokeen ylituomari. 

Erityisesti tuo viimeinen kommentti lämmittää mieltä vielä pitkään :).

Lennin jälki meni siis hyvin, 46/50 pistettä. Viimeisellä suoralla oli vähän riistanhajua joka aiheutti pyörimistä, mutta niistä selvittiin ja jäljen loppuun päästiin.

Lenni sai siis toisen ykköstuloksen ja oli järjestäneen yhdistyksen eli meidän oman rottisalaosaston paras avoimen luokan koira. Lenni kerrytti tuloksellaan mammalle lisää Iittalan mustavalkoista Taika-sarjaa. 

Koska olin niin iloinen Lennin voittajaluokkaan oikeuttavasta tuloksesta, sai Lenska palkaksi Heseltä tavishampurilaisen ilman mausteita. Oli se sen kyllä ansainnutkin! 

Lennillä on nyt siis mejästä voittajaluokkaan oikeuttavat kaksi ykköstulosta avoimesta luokasta, mutta koska Lenskalla ei ole näyttelytulosta niin sen mejäura taitaa katketa tähän. Voittajaluokkaan kun jostain idioottisyystä se näyttelytulosta vaaditaan. Lennihän on kastroitu niin se ei tule sitä näyttelytulosta edes saamaan.

Tänään on ollut väsy päivä koko poppoolla, eikä pyykinpesun ja lenkkeilyn lisäksi olla muuta tehtykään. 

Mejäilyä - Lenni on niin mahetsu!!!

Torstaina huomasin Facebookissa ilmoituksen, että meidän oman rottisalaosaston (www.sryps.com) mejä-kokeessa viikonloppuna olisi yksi paikka vapaana. Jotenkin vaan tuntui, että tuotahan vois kokeilla, kun se mejäkurssin jälki meni niin hyvin.... :D. Sen verran kuitenkin jännitti, että halusin kokeilla yhden jäljen ja varmistin sitten vasta tulomme.

Siispä tuumasta toimeen, to-iltana sulatin pakkasesta löytyneet veret, kaappasin koirat autoon, kävin Kärkkäiseltä ostamassa merkkausnauhaa ja sitten suunnistin Sanginjoelle metsään. Olin juuri aloittamassa verettämisen, kun autolta alkoi kuulua TÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖT-TÖ-TÖ-TÖ-TÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖTTTTT. Minä tietty juoksujalkaa autolle katsomaan mikä siellä on hätänä, Pöntinen siellä vaan ilmaisi tyytymättömyyttään autoon jäämisestä. No, siispä takaisin verettämään, eka suoran n. 200 m, toinen n.150 metriä, kun vastaan tuli niin leveä ja vetinen oja, etten viitsinyt mennä yli ja kolmas n. 200 metriä eli  kokonaisuudessaan jäljellä mittaa n. puolet siitä mitä koejälki. Aloitin veretyksen n. klo 21 ja jälki ajettiin seuraavana päivänä 13.30 eli jälki oli ajaessa n. 16 tuntia vanha.

Lenni ajoi jäljen ihan ok, merkkasi makuut ja kaadon. Sorkkaahan mulla ei itsellä oo sinne laittaa, joten ruokakuppi sai toimia kaatona. Aiemmin oli kuitenkin testattu jo Lennin reaktio sorkkaan, joten tiesin että se ei tule olemaan ongelma. Siispä ei muuta kuin tuumasta toimeen ja Aulille viestiä, että kokeeseen tullaan. Hui!

Tuo mejä-maailma on tällaiselle pk-lajeihin ja -kokeisiin tottuneelle hmmm, mielenkiintoinen. Kokeessa tarjotaan ruuat jäljentekijöille, koepäivänä lämmitetään sauna jne...
Lauantaina kokoonnuttiin puoliltapäivin jälkien veretykseen. Jokainen sai parin ja jokainen pari teki kaksi jälkeä. Toinen merkkasi ja toinen veretti. Kompassin käyttö opetettiin myös. Minun parini oli kokenut mejäiliä, ainakin minua kokeneempi, joten opin häneltä paljon koejäljen teosta. Eniten koko viikonlopun aikana mua ei suinkaan jännittänyt miten Lennin jälki menee vaan se, että mun täytyy opastaa itse tekemäni jälki. Olin täysin varma, että eksytään!

Sunnuntaina pitikin nousta sitten ennen sianpieremää kokeeseen. Onneksi mulla oli se opastus ekana ja se meni varsin hyvin. Mäyristyttö jäljesti upeasti vaikeakulkuisessa maastossa ja selvitti tiensä sorkalle saakka pistein 45, AVO1-tulos. Lennin jälki meni erikoisesti, hyvin se jäljesti, aina välillä. Kävi myös uimassa, leikki kepillä ja piehtaroi sammalmättäällä. Kaikki makuut se kuitenkin ilmaisi ja kaadon löysi, sorkasta oli erittäin innostunut. Vaikka toisin luulin, hyvin se meni meidän eka koe ikinä, Lenni tienasi 41 p. ja sai ykköstuloksen avoimesta luokasta. Tätä harrastusta jatketaan, vaikka tarkoitus onkin suunnata pk-puolelle tulevaisuudessa :)