Siispä tuumasta toimeen, to-iltana sulatin pakkasesta löytyneet veret, kaappasin koirat autoon, kävin Kärkkäiseltä ostamassa merkkausnauhaa ja sitten suunnistin Sanginjoelle metsään. Olin juuri aloittamassa verettämisen, kun autolta alkoi kuulua TÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖT-TÖ-TÖ-TÖ-TÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖTTTTT. Minä tietty juoksujalkaa autolle katsomaan mikä siellä on hätänä, Pöntinen siellä vaan ilmaisi tyytymättömyyttään autoon jäämisestä. No, siispä takaisin verettämään, eka suoran n. 200 m, toinen n.150 metriä, kun vastaan tuli niin leveä ja vetinen oja, etten viitsinyt mennä yli ja kolmas n. 200 metriä eli kokonaisuudessaan jäljellä mittaa n. puolet siitä mitä koejälki. Aloitin veretyksen n. klo 21 ja jälki ajettiin seuraavana päivänä 13.30 eli jälki oli ajaessa n. 16 tuntia vanha.
Lenni ajoi jäljen ihan ok, merkkasi makuut ja kaadon. Sorkkaahan mulla ei itsellä oo sinne laittaa, joten ruokakuppi sai toimia kaatona. Aiemmin oli kuitenkin testattu jo Lennin reaktio sorkkaan, joten tiesin että se ei tule olemaan ongelma. Siispä ei muuta kuin tuumasta toimeen ja Aulille viestiä, että kokeeseen tullaan. Hui!
Tuo mejä-maailma on tällaiselle pk-lajeihin ja -kokeisiin tottuneelle hmmm, mielenkiintoinen. Kokeessa tarjotaan ruuat jäljentekijöille, koepäivänä lämmitetään sauna jne...
Lauantaina kokoonnuttiin puoliltapäivin jälkien veretykseen. Jokainen sai parin ja jokainen pari teki kaksi jälkeä. Toinen merkkasi ja toinen veretti. Kompassin käyttö opetettiin myös. Minun parini oli kokenut mejäiliä, ainakin minua kokeneempi, joten opin häneltä paljon koejäljen teosta. Eniten koko viikonlopun aikana mua ei suinkaan jännittänyt miten Lennin jälki menee vaan se, että mun täytyy opastaa itse tekemäni jälki. Olin täysin varma, että eksytään!
Sunnuntaina pitikin nousta sitten ennen sianpieremää kokeeseen. Onneksi mulla oli se opastus ekana ja se meni varsin hyvin. Mäyristyttö jäljesti upeasti vaikeakulkuisessa maastossa ja selvitti tiensä sorkalle saakka pistein 45, AVO1-tulos. Lennin jälki meni erikoisesti, hyvin se jäljesti, aina välillä. Kävi myös uimassa, leikki kepillä ja piehtaroi sammalmättäällä. Kaikki makuut se kuitenkin ilmaisi ja kaadon löysi, sorkasta oli erittäin innostunut. Vaikka toisin luulin, hyvin se meni meidän eka koe ikinä, Lenni tienasi 41 p. ja sai ykköstuloksen avoimesta luokasta. Tätä harrastusta jatketaan, vaikka tarkoitus onkin suunnata pk-puolelle tulevaisuudessa :)
Tuo mejä-maailma on tällaiselle pk-lajeihin ja -kokeisiin tottuneelle hmmm, mielenkiintoinen. Kokeessa tarjotaan ruuat jäljentekijöille, koepäivänä lämmitetään sauna jne...
Lauantaina kokoonnuttiin puoliltapäivin jälkien veretykseen. Jokainen sai parin ja jokainen pari teki kaksi jälkeä. Toinen merkkasi ja toinen veretti. Kompassin käyttö opetettiin myös. Minun parini oli kokenut mejäiliä, ainakin minua kokeneempi, joten opin häneltä paljon koejäljen teosta. Eniten koko viikonlopun aikana mua ei suinkaan jännittänyt miten Lennin jälki menee vaan se, että mun täytyy opastaa itse tekemäni jälki. Olin täysin varma, että eksytään!
Sunnuntaina pitikin nousta sitten ennen sianpieremää kokeeseen. Onneksi mulla oli se opastus ekana ja se meni varsin hyvin. Mäyristyttö jäljesti upeasti vaikeakulkuisessa maastossa ja selvitti tiensä sorkalle saakka pistein 45, AVO1-tulos. Lennin jälki meni erikoisesti, hyvin se jäljesti, aina välillä. Kävi myös uimassa, leikki kepillä ja piehtaroi sammalmättäällä. Kaikki makuut se kuitenkin ilmaisi ja kaadon löysi, sorkasta oli erittäin innostunut. Vaikka toisin luulin, hyvin se meni meidän eka koe ikinä, Lenni tienasi 41 p. ja sai ykköstuloksen avoimesta luokasta. Tätä harrastusta jatketaan, vaikka tarkoitus onkin suunnata pk-puolelle tulevaisuudessa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti