Ystäväkuvia

Kuun vaihde, metsälenkki Pilpasuon poluilla. Harmaana alkanut keli muuttui lenkin lopussa auringon pilkistelyksi pilvien raosta. 

Muutama vuosi taaksepäin harmittelin, kun olin itse aina kameran takana ja minusta ja koirista ei juurikaan ollut yhteiskuvia, nyt tilanne on kääntynyt hieman toisinpäin. Omaa kameraa ei juurikaan ole tullut ulkoilutettua ja onni on ystävä, joka osaa käyttää kameraa ja tykkää kuvata. Tässä muutamia tunnelmapaloja. Erityisesti nuo kehyskuvat on mun mieleen, niistä tuli aivan huippuja. Kiitos Anni P. kuvista!

Talviöiden huumaa

Tiedättekö mikä on ihan parasta? No se, kun pääsee metsälenkille koirien kanssa keskellä yötä, kun kuu valaisee ja valkoiset hanget hohtavat tuoden valoa metsään. Olen illanvirkku ja aamuntorkku, työni iltavuoroineen mahdollistaa onneksi tämän omituisen harrastukseni painua metsään koirien kanssa vaikka keskellä yötä. Nyt, kun pahimmat pakkaset ovat vihdoin ohitse, on aivan ihanaa kävellä tuolla pitkin polkuja ja onnelliset koirat juoksevat vapaana, ketään kun ei taatusti tule vastaan.

Onnellisia koiria, vaikka kuvien laatu ei päätä huimaakaan

Lenni tekee lumienkeleitä ja ryntää sitten täyteen laukkaan etsimään keppiä kannettavakseen, Lahja kiihdyttelee muuten vaan naama ilosta loistaen. Sitten kotiin tullessa hieman kuumaa teetä ja lämmin juustovoileipä ennn kuin saa kellahtaa omaan sänkyyn lämpimän peiton alle. Nautin!

Joulu meni jo

Suklaalautanen on jotenkin kummasti tyhjentynyt, vieressä kummitytön tekemä ihana tonttu

Taas se on Joulu ohi, yhtä nopeasti kuin aina ennenkin. Olin ollut pakettien perusteella erittäin kilttinä ja kovin tarkkakorvaisia oli tontut olleet ja ajatuksiakin lukeneet, kun tuli semmoisia lahjoja, joista en taatusti ollut uskaltanut ääneen mainita.

Ihana Ted Bakerin ranskismeikkipussukka äidiltä

Koirat ei paketteja saaneet tänäkään vuonna. Mulla tulee ostettua niin paljon ympäri vuoden kampetta, että yritän vähän rajoittaa ja eihän ne niistä joululahjoista edes ymmärrä. Ruokiin sekoitin molemmille poroa, joten siinä niille joulua kerrakseen.

Ollaan nautiskeltu lumen tuomasta valosta ja pitkistä metsälenkeistä. Joululahjaksi saatu Polar Loop-aktiivisuusmittari on kannustanut tekemään ehkä vielä vähän pidempiä lenkkejä. Koiratkaan ei oo kyllä laittaneet ollenkaan vastaan metsälenkeille ja vapaana riehumismahdollisuuksille. Tosin, kun Lahja sai kovimpina pakkaspäivinä vaatetta päälleen, joka aiheutti taas joka talvisen "En varmuuden vuoksi tule eteiseen ollenkaan, kun laitat kuitenkin takin mulle päälle"-reaktion. Eli Lahja möllöttää olkkarin matolla ja panta pitää laittaa siellä kaulaan. Eilen sain raahattua kameran mukaan ulos ja
 tässä alla muutama tulos. Aika kökköjä laadultaan, kun on niin valo vähissä jo iltapäivällä ja väritöntäkin, vaikka muuten kaunista onkin.

Lenni löysi yllättäin kepin kannettavaksi ja oli siitä hyyyvin iloinen <3

Lahja tulla rymmyyttää niin vauhdilla, että lumi pölisee alla

Kuurakuono

Huomenna on sitten vuoden viimeinen päivä, vietän sen töiden parissa  iltayhdeksään asti eli suuria suunnitelmia ei ole. Ihana siskoni tulee tänne illaksi viettämään aikaa koirien kanssa ja lupasi tehdä mulle ruokaakin valmiiksi. Koirat ei onneksi ilotulituksia pelkää, mutta tuntuu kivalta, että täällä on joku niiden kanssa pahimman paukuttelun aikaan.

Patikointia

Nyt ollaan kyllä patikoitu oikein urakalla koirien kanssa. Johtuu varmaan siitä, että vaihteeksi on nämä omat lenkkireitit alkaneet kyllästyttää todenteolla.

Viime viikolla käytiin ma-iltana citylenkki Annin ja koirien kanssa. Oli ihanan vilpoisa ilma käppäillä Oulun keskustan ympäri; Myllytullista Ainolanpuiston läpi Linnasaareen, josta Raatinsaaren kautta Pikisaareen, Torinrannasta Heinäpäähän päin, josta Etu- ja Taka-Lyötyn läpi Karjasillalle ja sieltä Raksilan läpi keskustaan. Reissuun meni aikaa pari tuntia, vaikka käveltiin melko reippaasti. Koirat oli kyllä aika väsyjä tuon reissun jälkeen. Monesti remmilenkki uusissa ympyröissä on henkisesti rankempi kuin irtolenkki tutussa ympäristössä.

Näin loistavaa sakkia meillä oli citylenkillä.

Keskiviikkona käytiin Inkun kanssa Pilpasuolla. Inkun uuden airiksen, Mortin ja Lennin tutustuminen meni hienosti. Hyvin toisistaa välinpitämättömiä nämä kaksi samanikäistä urosta oli. Lenni ei ollut ollenkaan kuvauksellisella tuulella, kameran tarkennuksessa oli ongelmaa. Mortista tuli otettua kuvia enemmän.

No sunnuntaina meillä oli perinteinen sisarusten ulkoilu. Tähän asti ollaan aina lenkkeilty Pilpasuon laavulle, mutta nyt päätettiin rikkoa rajoja ja lähdettiin testaamaan Kalimeenpolku. Siellä olikin kivat maisemat ja mukava reilun 5 km:n lenkki. Aika paljon tuli ihmisiä vastaan, joten koirat sai olla paljon remmissä, mutta pääsi ne vapaanakin juoksemaan. Tuo oli kyllä mukava lenkkireitti, jonne pitää mennä uudestaankin.

Täältä me tullaan

Lahjaa hirvitti kosken yli menevän kosken ylitys, lopulta uskalsi yli ihan Päivin jaloissa kiinni. Tässä kuvassa pokka petti keskellä siltaa ja palasi kiireesti takaisin.

Sisarukset 7 vuotta ja 4 kk

Eilen aamulla heräsin migreenin jyskytykseen, olo oli kamala. Mietin, etten jaksa lähteä kauas, mutta kuinkas kävikään. Kun sain ruokaa mahaan niin olo alkoi vähän helpottaa ja pakkasin koirat autoon ja suuntasin taas Pilpasuota kohti. En ole koskaan kiertänyt Pilpasuon luontopolkua, aina vaan haaveillut siitä. Nyt otin vapaapäivän tavoitteeksi viettää useamman tunnin ulkona ja lähdin kiertämään luontopolun. Luontopolku on pituudeltaan 7 km, mutta jätin auton eri paikkaan ja kävelin ekat 1,5 km Tervareittiä pitkin ja takaisin tullessa tietysti samat, joten yhteensä 10 kilsaa tuli käppäiltyä. Aikaa meni nelisen tuntia, johon sisältyi valokuvausta, marjastajien kanssa jutustelua ja "pakollinen" evästauko.

Koirat (ja emäntä) on kyllä nautiskelleet, juoksivat pitkospuita pitkin minkä kintuistaan pääsivät. Ihan kommelluksitta ei olla reissuilta selvitty. Kalimeella alkumatkasta Lahja yritti mennä juomaan ojasta ja tipahti sinne kokonaan uppeluksiin. Uimalla pääsi rantaan, mutta sen verran jyrkät laidat oli, ettei ylös sieltä päässyt vaan piti käydä avittamassa. Oja oli melko mutainen, joten Pöntinen oli ihan semmoinen pippuri-suola-snautserin värinen loppumatkan. Sunnuntaina Pilpasuon reissulla Lennille kävi sama homma ja se tipahti todella jyrkkä- ja korkeareunaiseen ojaan, jossa oli vettä niin paljon, että se joutui uimaan. Meinasi jo hätä iskeä emännällekin, kun ei poika meinannut päästä ojasta pois, mutta onneksi löytyi loivempi reitti ojasta pois. En tiedä johtuiko tuosta tippumisesta vai ylipäänsä rasituksesta, että illalla Lenska ontui oikeaa etujalkaa (yllättäin tää mun kirous taas koirien oikean etujalan kanssa) melko pahasti. Annoin sille yöksi kipulääkettä ja tänään iltapäivällä liikkui jo ihan normaalisti.

Helteet on ohi

Ainakin tällä hetkellä. Ilmassa on jo selvä syksyn tuoksu ja illat on mukavan viileitä. Eilen illalla pakkasin kaksi iloista koiraa autoon ja ajelin vähän kauemmaksi metsään, pois tutuilta lenkkireiteiltämme. Voi sitä ilon päivää ja nauravia naamoja, kun tajusivat, että pääsevät revittelemään oikein kunnolla metsätielle. Lenni varsinkin juoksi niin lujaa kuin kintuistaan pääsi ja välillä irtosi vähän turhankin kauaksi.

Lenkin lopussa eräs vaalea labradorinnoutajaherra pulahti "sammakkolampeen" ja tuli sieltä hyvin mustana pois, joten kotimatkalla pysähdyttiin vielä Valkeisen koirarannalle uimareissulle ja säästin itseni koiranpesulta.

Tällä viikolla koirilla on ollut tosi tylsää, mulla on ollut pitkiä työpäiviä eikä oikein lenkkien lisäksi oo muuta jaksanut. Jospa vaikka viikonloppuna päästäis jo sinne jäljellekin :)

Kaislikossa suhisee tai nurmikolla sihisee

Tänään olin töiden jälkeen pissattamassa Lahjaa ja Lenniä tuossa meidän talon läheisellä nurmikolla. Yhtäkkiä kuulen sihahduksen ja huomaan Lennin pomppaavan taaksepäin ja sitten menevän taas eteenpäin. Tässä vaiheessa sain onneksi kiskaistua Lennin kauemmas, koska se oli nokikkain nuoren kyykäärmeen kanssa, joka hyökkäsi. Hyi hemmetti, kylmää vieläkin koko elukka. Oli oikeasti niin vähää vaille, ettei se olisi upottanut myrkkyhampaitaan Lennin naamaan.

Tapauksen jälkeen tarkkailin Lenniä tiiviisti, alkaako se oireilemaan (turvotus, huonovointisuus). Onneksi selvittiin kuitenkin pelkällä säikähdyksellä eikä tarvinnut lähteä eläinlääkäriin nesteytykseen.

Nyt mua hirvittää ulkoiluttaa koiria tässä meidän lähimaastoissa, koska tää ei ole eka kerta kun olen kyyhyn täällä törmännyt. Tosin aiemmin en näin lähellä kotoa. Yöks.

Pitkänperjantain laavuretki

Hoplaa, pienestä sateen tihkuttelusta välittämättä lähdettiin Päivin, Lahjan ja Kassun kanssa patikoimaan Pilpasuon laavulle makkaranpaistoon. Täähän on meidän joka keväinen retki, eikä sitä kovin helposti jätetä väliin. Sadekin loppui jo ennen kuin pääsimme perille ja sää oli kertakaikkisen mainio, vaikka aurinko ei paistanutkaan.

Lahja ja Kassuhan ei juurikaan leiki tai muutenkaan kiinnitä enää toisiinsa huomiota tuolla lenkin lomassa, mutta kai niillä kuitenkin ihan kivaa on. Tällä kertaa mentiin vielä pikkupolkua pitkin eikä metsäautotietä, kuten normaalisti, joten oli kivaa meillä omistajillakin ja jalatkin pysyi kuivempana :). Matkaa autolta laavulle tulee n. 3 km suuntaansa.

Tässä hieman kuvia tän kertaiselta reissulta.

makkarat! Täältä me tullaan!

Lahjalla oli kovasti hommaa halkojen kanssa

Nuotiokin saatiin liekkeihin, vaikka halot oli liian isoja ja aika kovasti saatiin töitä sen eteen tehdä

Mun molemmat makkarat kohtasi karmea kohtalon, kun onnistuin polttamaan makkaratikun poikki ja makkarat tipahti keihästettynä nuotioon

Kohta 7-vuotta täyttävät sisarukset, jotka paranevat vaan, kuin viini, vanhetessaan

Kassulla oli rakkautta ilmassa loppumatkalla, Lahjalla ei niinkään

Mun lempparikuva sisaruksista, on ne ihania 

Mulla on onni omistaa 7-vuotta täyttävä ranskis, joka on vielä pirteä, energinen ja hyväkuntoinen. Toivottavasti näin jatkuu vielä vuosia lisää!