Alussa eläinlääkärireissun jälkeen toipuminen näytti hurjan hyvältä, nestepatti hävisi rinnasta ja Hiski jopa venytteli itseään perjantaina. Lauantaina käveltiin himpun pidemmästi, siis ei tosiaankaan mitään pitkää lenkkiä, mutta vähän pidemmästi kuin tien toiselle puolelle metsään pissalle.
Eilen sitten huomasin tilan menevän huonompaan ja tänään, kun tulin töistä ja lähdin käyttämään Hiskin pissalla, mulla tuli itku. Hiski vaikutti suorastaan tuskaiselta, portaiden alaskulkeminen on todella kömpelön näköistä ja selkä on tosi köyryssä. Iltaa kohti istuminen on alkanut olemaan hankalaa, samoin se maahanmeno...molemmissa tapauksissa Hiski ulahtaa. Soitin päivällä eläinlääkäriin ja jätin Hiskiä hoitaneelle lääkärille soittopyynnön. On henkisesti todella rankkaa katsoa, kun toinen on kipeä. Voi, kun se pystyisi kertomaan mihin sattuu. Musta tuntuu, että Hiski saa välillä kipukohtauksia, se läähättää vimmatusti ja seisoo selkä kaarella ja mm. vaihtaa paikkaa peruuttaen. Saa nähdä mitä tästä tulee, toivottavasti tilanne ei ainakaan enää pahene.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti