tiistai 10. helmikuuta 2015

Vuosi on mennyt


Miks kaikki kaunis katoaa?
rakkaat viedään meiltä liian aikaisin

en rauhaa sielulleni saa/
vaik sut sydänmeeni silloin hautasin

Dingo



Vuosi on mennyt todella nopeaa, silti on ihan kamala ikävä Hiskiä, edelleen. Jotenkin en vaan pääse yli enkä ympäri siitä, ettei Hiskiä enää ole. Tippa silmässä katson kuvia ja toivon, että saisin rapsuttaa vielä sen korvanjuuresta ja painaa pään se turkkia vasten. Vuosi sitten oli elämäni kamalin päivä, ei siihen voinut valmistautua millään lailla. Niin monta asiaa tekisin nyt toisin, jos saisin uuden mahdollisuuden. Maailman rakkain ja samalla myös erittäin haastava pallopää se oli, opetti mulle tosi paljon, itsestäni lähinnä. 
Ystäväni kirjoitti Hiskistä mulle niin kauniisti, joten kopioin sen tänne. 

"Onneksi meillä on ihanat muistot ja niitä on paljon  Mieleeni tulee Turun reissu jossa vallaton Hiski käyttäytyi kuin olisi aina asunut hotellissa ja kulkenut keskustassa, yhteiset treenit jossa aloitte onnistumaan ja treeneistä lähti kotiin iloinen omistaja ja väsynyt koira, patiokauden avaus (josta tuntuu olevan iäisyys!), Nevian&Hiskin yhteinen leikki kaupalla. Muistan myös kuinka onnellinen olit kun kummityttösi oli viettänyt viikonloppua luonasi ja Hiskillä&tytöllä oli ollut yhdessä kivaa. Hiski oli yllättävä persoona, monella tavalla. Koira jota ei voi kukaan unohtaa." Kiitos Asta näistä sanoista, niillä on isompi merkitys kuin arvaatkaan.

Vaikka Hiskistä irrottaminen on edelleen maailman kamalin asia, toi se jotain hyvääkin. Juuri puhuttiin ystäväni kanssa, että jos Hiski olisi täällä vielä, ei mulle olisi ikinä tullut Lenniä. Jotkut asiat on kai määrätty etukäteen menemään niin kuin ne menevät. Ystäväni sanoi, että tuntuu kuin Lenni olis ollut mulla aina. Niin minustakin tuntuu. Se on alusta asti ollut jotenkin tuttu ja omalta tuntuva. Ja Lennikin on ollut alusta asti kuin kotonaan täällä meillä, ehkä sekin tiesi jo hoitoon tullessaan, että tää on sen loppuelämän koti, vaikka me ihmiset ei sitä tiedetty. Lahjasta ja Lennistä on tullut semmoinen parivaljakko, ettei uskoisi, että nekin ovat tunteneet vasta vajaan vuoden. Niiden touhuja on ilo seurata.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti