Tottisteluja pitkästä aikaa :)

Vaikka ilma oli mielettömän lämmin, niin nappasin lenkille narupallon matkaan ja tein lyhyen tottistreenin Hiskin kanssa tuossa kasarmilla. Voi, kun tuon tunnetilan saisikin sekä itselle, että koiralle aina tuommoiseksi kuin tänään. Hiski on oppinut hienosti haukkumaan ja saan sen virettä jo nostettua sillä tavoin hyvin. Tehtiin seuraamispätkiä  taluttimessa ja ne meni ihan ok. Lopuksi tehtiin vapaana 15 askelta normaalia kävelyä-12 askelta juoksemalla-12 askelta hidasta kävelyä ja lopuksi 10 askelta normaalia. Siinä se vaan mukana tuli erittäin tiiviisti lapa reidessä kiinni ja erinomaisella kontaktilla (tähän iso SYDÄN). Seuraaminen oli jopa tiiviimpää kuin hihnan kanssa.

Sitten ihan lopuksi liikkeestä istuminen, samoin kuin bh:ssa tehdään eli pysähdyn, sanon käskyn ja etenen...no en edennyt kuin kaksi askelta, mutta tää meni eka kerran niin, ettei Hiski lähtenyt mun matkaan!!! Hiski oli lämmön takia ihan uupunut, mutta ihan mahtavan hienosti se tsemppas. Mä olin NIIIN fiiliksissä tuosta, että vaan kehuin Hiskiä kotiin asti ja Hiski-poika oli tietysti ihan tohkeissaan pinkin pallonsa kanssa.

Jälkihommia

Ensin tuumailuja perjantai-illan verijäljestä, kun en ole sitä vielä ehtinyt tänne kommentoimaan. Sehän meni ihan persiilleen näin niinku suoraan sanottuna. Selvästi 1,5 vrk vesisateessa vanhentunut verijälki oli Hiski-miehelle liian haastava. Se ei oikein päässyt jyvälle hommasta alkuunkaan, molemmat makuut jäi huomaamatta ja ennen toista makuuta se sai ilmavainun kaadosta ja suunnisti suoraan sinne. Tätähän helpotti myös se, että kaikki merkkaukset oli yön aikana tippuneet. No, ei me tästä lannistuta, vaan jatkamme verijäljen treenaamista jatkossakin. Kokemus tuo varmuutta molemmille.

Tänään käytiin metsässä tekemässä kevään eka ihmisjälki. Tein jäljelle 2 suorakulmaa ja jätin 4 esinettä, joista kolmen alla oli purkki.

Jälki oli siis tämän mallinen :

Kevään 1. metsäjälki 14.5.2013

Janan mitta oli ehkä 7 metriä ja se meni tosi hienosti, eka suoralla piti vähän tarkistella, samoin eka kulmalla. Sen jälkeen Hiski jäljesti kyllä tosi hienosti. Eka esineelle otti kauempaa ilmavainun ja meni esineelle vauhdikkaasti, pysähtyi ja käskin sen maahan. Sen jälkeen ei esineillä tarvinnut muistutella vaan se ilmaisi ne erinomaisesti kolmatta eli purkitonta esinettä lukuunottamatta, siitä meinasi mennä väkisellä yli. 

Erittäin tyytyväinen olen sen työskentelyyn, ei olla kovinkaan montaa metsäjälkeä Hiskin elämän aikana tehty ja silti se meni noinkin hyvin. Esineilmaisua alan jatkossa treenaan niin, että jätän purkit pois kokonaan ja saa palkan taskusta. 

Kuvausreissulla metsässä Hiskin kanssa

TV:n orjat

Hiski katsoo usein telkkaria. Erityisesti lotto on sen mielestä hyvin kiva ohjelma, koska siinä on paljon palloja. Nyt sen suosikiksi on noussut myös uusi Dressmannin mainos, jossa on jalkapallo. Ai miten niin pallohullu koira?

Lahja sen sijaan on enemmän piirrettyjen ystävä ja ajankohtaisohjelmien. Lahjan mielestä päivän parhaita hetkiä on, kun saa katsoa uutiset iskän kanssa. Molemmat omissa nojatuoleissaan. Jos uutiset jää väliin, saattaa Lahja olla hyvinkin loukkaantunut asiasta ;)

Hiskin kanssa verijälkikurssilla 9.5.

Hiskin kanssa oltiin tänään meidän oman rottisalaosaston järjestämällä MEJÄ-kurssilla.

Aamulla kymmeneltä tavattiin Haapalehdon Shellillä ja juteltiin kouluttaja Riitta Heikkisen kanssa mejästä yleisesti, kokeista ja säännöistä. Sen jälkeen suunnattiin metsään ja porukalla tehtiin ensin jokaiselle koiralle lyhyt jälki, jossa alkumakaus, yksi makaus välissä ja lopussa kaato. Kukaan ei tehnyt omaa jälkeään, vaan se oli aina toisen verettämä.

Tämän jälkeen käytiin tekemässä jokaiselle koiralle avo-luokan vaatimukset täyttävä jälki, jossa on alkumakaus, kaksi kulmaa (kulmassa aina makaus) ja sitten kaato. Nämä jäljet ajetaan koirilla huomenna illalla, jolloin ne ovat vanhentuneet reilun vuorokauden.

Lopuksi ajoimme kunkin koiran lyhyen jäljen. Hiski merkkasi alkumakauksen selvästi, oikein imutti hajua siitä ja lähti jäljestämään. Alussa sain sitä hieman pidätellä ja se haki jäljeä, mietin että sitä varmasti häiritsi kun jälkeä oli ollut tekemässä monta ihmistä. Pian se kuitenkin bongasi, että tarkoitus on seurata verenhajua, eikä ihmisjälkeä ja sen jälkeen se menikin todella tarkasti jäljen loppuun Makaukset merkkasi joka kerta tosi hienosti ja lopussa oli todella tohkeissaan löytyneestä hirvensorkasta. Se kannettiinkin sitten tielle asti.

Eka kertaa verijäljellä

Kaato löytyi

Hiski ja "kaato" eli hirvensorkka

Huomenna siis mennään ajamaan se pitkä jälki. Mua ihan jännittää, kuinka se menee. Jos Hiskillä on taipumuksia lajiin, niin ehkä me käydään joskus testaamassa ihan kokeessa sitä avo-luokkaa. Pidemmälle me ei tuossa lajissa päästäiskään, koska kivesvian vuoksi Hiski ei voi saada näyttelytulosta, joka voi-luokkaan vaaditaan, harmi juttu.

Oli muuten pitkästä aikaa kiva olla porukalla metsätreeneissä, vaikka keli olikin kamala niin koirien innokasta työskentelyä on mukava seurata. Toivottavasti huomenna ei sada, voisin raahata kameran matkassa metsään. Tämän päivän kuvista kiitoksia Antti Keskitalolle.

Tottiksia

Hippu-miehen kanssa tottisteltiin tänään tuossa kotipihalla. Palkkana tennispallo. Teki ihan näpsäköitä seuraamispätkiä ja välillä haukutin sitä MUTTA oma moka, olis taas kerran pitäny lopettaa niihin hyviin pätkiin eikä ruveta hinkkaamaan. Sitten alkoi kiinnostaa enemmän oma kiva pallon kanssa lumikasassa. No, jospa sitä joskus oppis lopettaan silloin kun hommassa on vielä tekemisen meininkiä.

-Johanna

PS: Meillä on syntynyt tänään ainakin miljoona palettikalavauvaa <3

Kevät ja kukkasia

Minulla, joka en hoida kukkia mitenkään, välillä unohdan kastelun kokonaan ja joskus kastelen liikaakin, onnistuu tuo kasvien hoito silti yllättävän hyvin.

Jo 25 vuotta sitten kuolleen mummun posliinikukasta saatu taimi (nyt jo ihan aikuinen köynnös) kukkii joka kesä ja koko kesän. Tänäkään vuonna en siihen ehtinyt vaihtaa multaa, kun kukkaterttuja alkoi ilmaantua, katsotaan syksyllä jos siihen vähän multaa lisäilis. Mä rakastan tuota posliinikukkaa. Se on virallisesti iso posliinikukka ja niin kaunis. Mulla aina tulee semmoinen olo, että mummu sieltä pilvenreunalta mua tsemppaa, kun tuo kukka alkaa kukkimaan.

Posliinikukka tykkää harvasta kasteluvälistä, liian pienestä ruukusta ja vanhasta mullasta. Näin olen jostain joskus lukenut, se siis sopii täydellisesti mulle.

Toinen joka kukkii nyt on Saintpaulia. Sen ostin vuonna 2004 kun muutin Raksilaan, ekaan omaan asuntoon kaikkien solukämppien jälkeen. Tuon Sampan onnistuin melkein tappamaan pari vuotta sitten, kun siitä ei ollut jäljellä enää kuin yksi lehti. Juurrutin lehden ja myöhemmin istutin. Nyt se sitten kukkii eka kertaa tuon kuolemanrajalla käynnin jälkeen. Oon siitä todella ilahtunut.

Nuo Mikki Hiiri- kukkaruukut ostin joskus Kodin Ykkösestä, ne sopii mun keittiön Mikki-teemaan. Toisessa asuu saintpaulia ja toisessa onnen bambu.