TV:n orjat

Hiski katsoo usein telkkaria. Erityisesti lotto on sen mielestä hyvin kiva ohjelma, koska siinä on paljon palloja. Nyt sen suosikiksi on noussut myös uusi Dressmannin mainos, jossa on jalkapallo. Ai miten niin pallohullu koira?

Lahja sen sijaan on enemmän piirrettyjen ystävä ja ajankohtaisohjelmien. Lahjan mielestä päivän parhaita hetkiä on, kun saa katsoa uutiset iskän kanssa. Molemmat omissa nojatuoleissaan. Jos uutiset jää väliin, saattaa Lahja olla hyvinkin loukkaantunut asiasta ;)

Hiskin kanssa verijälkikurssilla 9.5.

Hiskin kanssa oltiin tänään meidän oman rottisalaosaston järjestämällä MEJÄ-kurssilla.

Aamulla kymmeneltä tavattiin Haapalehdon Shellillä ja juteltiin kouluttaja Riitta Heikkisen kanssa mejästä yleisesti, kokeista ja säännöistä. Sen jälkeen suunnattiin metsään ja porukalla tehtiin ensin jokaiselle koiralle lyhyt jälki, jossa alkumakaus, yksi makaus välissä ja lopussa kaato. Kukaan ei tehnyt omaa jälkeään, vaan se oli aina toisen verettämä.

Tämän jälkeen käytiin tekemässä jokaiselle koiralle avo-luokan vaatimukset täyttävä jälki, jossa on alkumakaus, kaksi kulmaa (kulmassa aina makaus) ja sitten kaato. Nämä jäljet ajetaan koirilla huomenna illalla, jolloin ne ovat vanhentuneet reilun vuorokauden.

Lopuksi ajoimme kunkin koiran lyhyen jäljen. Hiski merkkasi alkumakauksen selvästi, oikein imutti hajua siitä ja lähti jäljestämään. Alussa sain sitä hieman pidätellä ja se haki jäljeä, mietin että sitä varmasti häiritsi kun jälkeä oli ollut tekemässä monta ihmistä. Pian se kuitenkin bongasi, että tarkoitus on seurata verenhajua, eikä ihmisjälkeä ja sen jälkeen se menikin todella tarkasti jäljen loppuun Makaukset merkkasi joka kerta tosi hienosti ja lopussa oli todella tohkeissaan löytyneestä hirvensorkasta. Se kannettiinkin sitten tielle asti.

Eka kertaa verijäljellä

Kaato löytyi

Hiski ja "kaato" eli hirvensorkka

Huomenna siis mennään ajamaan se pitkä jälki. Mua ihan jännittää, kuinka se menee. Jos Hiskillä on taipumuksia lajiin, niin ehkä me käydään joskus testaamassa ihan kokeessa sitä avo-luokkaa. Pidemmälle me ei tuossa lajissa päästäiskään, koska kivesvian vuoksi Hiski ei voi saada näyttelytulosta, joka voi-luokkaan vaaditaan, harmi juttu.

Oli muuten pitkästä aikaa kiva olla porukalla metsätreeneissä, vaikka keli olikin kamala niin koirien innokasta työskentelyä on mukava seurata. Toivottavasti huomenna ei sada, voisin raahata kameran matkassa metsään. Tämän päivän kuvista kiitoksia Antti Keskitalolle.

Tottiksia

Hippu-miehen kanssa tottisteltiin tänään tuossa kotipihalla. Palkkana tennispallo. Teki ihan näpsäköitä seuraamispätkiä ja välillä haukutin sitä MUTTA oma moka, olis taas kerran pitäny lopettaa niihin hyviin pätkiin eikä ruveta hinkkaamaan. Sitten alkoi kiinnostaa enemmän oma kiva pallon kanssa lumikasassa. No, jospa sitä joskus oppis lopettaan silloin kun hommassa on vielä tekemisen meininkiä.

-Johanna

PS: Meillä on syntynyt tänään ainakin miljoona palettikalavauvaa <3

Kevät ja kukkasia

Minulla, joka en hoida kukkia mitenkään, välillä unohdan kastelun kokonaan ja joskus kastelen liikaakin, onnistuu tuo kasvien hoito silti yllättävän hyvin.

Jo 25 vuotta sitten kuolleen mummun posliinikukasta saatu taimi (nyt jo ihan aikuinen köynnös) kukkii joka kesä ja koko kesän. Tänäkään vuonna en siihen ehtinyt vaihtaa multaa, kun kukkaterttuja alkoi ilmaantua, katsotaan syksyllä jos siihen vähän multaa lisäilis. Mä rakastan tuota posliinikukkaa. Se on virallisesti iso posliinikukka ja niin kaunis. Mulla aina tulee semmoinen olo, että mummu sieltä pilvenreunalta mua tsemppaa, kun tuo kukka alkaa kukkimaan.

Posliinikukka tykkää harvasta kasteluvälistä, liian pienestä ruukusta ja vanhasta mullasta. Näin olen jostain joskus lukenut, se siis sopii täydellisesti mulle.

Toinen joka kukkii nyt on Saintpaulia. Sen ostin vuonna 2004 kun muutin Raksilaan, ekaan omaan asuntoon kaikkien solukämppien jälkeen. Tuon Sampan onnistuin melkein tappamaan pari vuotta sitten, kun siitä ei ollut jäljellä enää kuin yksi lehti. Juurrutin lehden ja myöhemmin istutin. Nyt se sitten kukkii eka kertaa tuon kuolemanrajalla käynnin jälkeen. Oon siitä todella ilahtunut.

Nuo Mikki Hiiri- kukkaruukut ostin joskus Kodin Ykkösestä, ne sopii mun keittiön Mikki-teemaan. Toisessa asuu saintpaulia ja toisessa onnen bambu.

Meidän perheen koiruudet siirtyi Bloggeriin

jatkossa kirjoitellaan sitten tänne. 

Vähään aikaan ei ole tullut blogia edes päivitettyä, jotenkin kaikki elämä on nyt pyörinyt mun opinnäytetyön ympärillä eikä muulle ole muka jäänyt aikaa. Hiskistä huomaa, ettei olla juuri mitään aivojumppaa viime aikoina harrasteltu, se on kuin lentoon lähdössä remmilenkeillä. Oon nyt yrittänyt lenkkien ohessa tehdä sen kanssa tottista, esineruutua tai ihan mitä tahansa aivotoimintaa vaativaa, ettei koiruus oikeasti lähde lentoon.

Sunnuntaina kävimme Lahjan, veljensä Kassun ja kasvattaja-Päivin kanssa joka keväisellä laavuretkellä makkaranpaistossa. Sieltä muutama tunnelmapala alla, ihana savunhaju tuoksuu edelleen Pönterin turkissa ja mun takissa.

Sunnuntai-iltana otin Hiskin kanssa metsälenkin yhteydessä ruututreeniä, sitä varten olin varannut tennispallon taskuun. Kolmesti kävin pallon metsään tallatulle alueelle piilottamassa ja joka kerta Hippumies kävi pallon hakemassa ja toi mulle sen käteen. Viime kesänähän se vielä pyyhkäisi esineen kanssa ohi ja piti omaa kivaa. Tokikaan en epäile, etteikö se vieläkin saata tehdä niin :). Tällä kertaa meni kuitenkin hyvin, ehkä sillä on kasvanut vihdoin pään lisäksi myös se pään sisusta. 

Eilen illalla Hiski pääsi vihdoin pesulle. Sitä pesureissua onkin suunniteltu pitkään ja hartaasti. Normaalistihan mä oon pessyt sen mun vanhempien luona, koska tuo oma kylppäri on ison rottiksen pesuun ihan hirvittävän pieni ja ahdas, mutta nyt en oo vaan saanut jotenkin aikaiseksi lähteä porukoille asti Hiskin pesuun. Hiskillä on nyt armoton karvanlähtö päällä ja turkki tuntui muutenkin likaiselta, joten hyvä tekosyy paeta opparin teosta pesemään koiraa. Hiski on mun eka koira, joka rakastaa vettä eikä säikähdä naamankaan shampoopesua eli siis Pönterin totaalinen vastakohta. Pöndekään ei vettä pelkää ja mm. ui erittäin mieluusti, mutta vihaa pesemistä yli kaiken. 

Hiski siis pestiin, jonka jäljiltä kylppäri oli märkä myös kaikkialta suihkukopin ulkopuolelta ja koirankarvaa oli katossa asti. Kuivasin Hiskin kolmella pyyhkeellä ja päästin sen sitten rallattamaan ympäri asuntoa, kun itse keskityin kylppärin kuivaamiseen ja siistimiseen. No, Hiskihän rallatti kirjaimellisesti, töminä vaan kuului kun se juoksi hepuleissaan ympäri asuntoa. Se oli myös omasta mielestään ollut vielä liian märkä ja kuivaillut itse itseään mm. mun lakanoihin, sohvaan, olkkarinmattoon yms yms. Eli kylppärin siivouksen jälkeen sain vaihtaa lakanat ja kuivata lattiat. Hiskillä on niin paksusti karvaa, ettei sitä saa millään pyyhkeillä kuivaksi, sänky sen sijaan oli imenyt vettä kiitettävästi.

Karvaa tuosta mönkijäisestä lähtee nyt ihan hirveesti, joka päivä saisi imuroida 3 kertaa, että lattiat pysyisi siisteinä. Koska vihaan imurointia, saa yksi kerta päivässä riittää. Tänään raahasin iltalenkille armeijakarstan matkaan ja vetelin enempiä sillä pois. 

Tätä bloggausta kirjoitettiin Jonne Aaronin ja Stratovariuksen tahtiin.