Viime aikaisia tapahtumia kuvin

Tää kyltti on meidän lähistöllä olevan yrityksen portissa. Mä tykkään tämmöisistä vanhoista koirakylteistä ja yritän napata niistä kuvan aina kun mahdollista. Olis hienoa saada tuommoinen omaan oveen.

Herttasen perhe metsälenkille. Oli taas työ ja tuska saada ne katsomaan yhtäaikaa kameraan. 

Eläintenpäivän aamua meiltä, vaikuttaisi hyvin rauhaisalta elolta 😀

Yks ilta Hiski ahtautui nukkumaan Lahjan prinsessapetiin, hyvin mahtui!

Aamulla heräsin niinPönde nukkui jalkojen välissä, kolossa. 

Hah! Sijaistoimintaa

Olen loistava välttelemään kouluun liittyviä hommia ja tekemään kaikkea muuta sen sijaan. Nyt olisi hommaa vaikka kuinka, mutta minä kirjoitan blogia.

Tänään käytiin Hiskin kanssa Astalla. Ohjelmaan kuului tottistreeniä, remmilenkkiä ja riekkumista.

Treenit hoidettiin ensin pois alta. Hiski on kehittynyt huimasti viimeisen vuoden aikana. Pallinpoisto on vaikuttanut siihen rauhoittavasti, se on alkanut malttaa keskittymään treeneissä minuun, eikä lähde enää rallattelemaan muiden luokse, kun päästän remmistä irti. Sen kanssa alkaa olla jopa ihan kiva treenata. Toisaalta treeniseura oli sille ennestään tuttu parivaljakko Miikku ja Asta, mutta kuitenkin. Treenattiin paikallaoloa, liikkeestä istumista, luoksetuloja, seuraamisia. Luoksetuloissa se edelleen törmää ja sitä yritettiin kitkeä pois. Matkan lyhennys saa sen kyllä olemaan törmäämättä, mutta hidastaa myös vauhtia. Hiskin luoksetulot ovat aina olleet näyttävän vauhdikkaita ja siitä en halua tinkiä, kun vain saisi sen törmäämisen pois vaikuttamatta vauhtiin. Siinäpä riittää työnsarkaa. Seuraamisen käännöksissä se jää jälkeen, niitä pitää saada terävimmiksi. Oikeasti mä oikeen innostuin tän päivän treenin jälkeen. Kunhan saan tuon opparini päätökseen niin sitten alkaa hirveä tehotreeni, kuten myös kodin suursiivous ja moni muu asia ;).
Hiski on todella kuuman herkkä, olen tainnut siitä aiemminkin mainita. Eli se väsyy todella helposti, kun lämpötila alkaa olla +15 asteen yläpuolella. Tämä karsii meiltä kyllä tulevaisuudessa keskikesän kokeet kokonaan, jos nyt ikinä kokeisiin asti päästään. Se tekee kyllä, mutta selvästi se vaikuttaa sen työskentelytehoa alentavasti. Huomasin myös, että se on päässyt kesän aikana vähän pyöristymään, kuten allekirjoittanutkin. Otamme siis myös teholiikkumisen ohjelmaan.

Treenien jälkeen käytiin Astalle vaihtamassa koiruus, eli Riepulainen lähti lenkkiseuraksi. Hiskiläinen käyttäytyi treenien väsyttämänä kuin herrasmies, eikä jaksanut välittää edes vastaantulevista koirista tai Riepulaisen riekkumisjutuista. Lenkin jälkeen tyypit pääsi vielä pihalle keskenään riekkumaan. Mä oon niin iloinen ja onnellinen, että Hiski on vihdoin löytänyt ystävän, jonka kanssa se jaksaa temuta. Vaikka Riepu painaa hädin tuskin 20kg eli Hiski n. 30 kg enemmän, se osaa silti suhteuttaa leikkinsä niin ettei Riepu ole kärsimässä. Hiski köllähtääkin monesti maahan ja Riepu pomppii sen päällä.

Tässä muutama kuva ja video Hiskin ja Rievun edellisestä leikkihetkestä.

Lahjan kanssa käytiin Iisalmen näyttelyssä pari viikkoa sitten. Tuloksena ERI2, SA, PN4 eli oikeen hienosti meni ladyn näyttely 1,5 vuoden tauon jälkeen. Ens vkl on sitten vuorossa ranskisten erkkari Helsingissä.

kuten kuvista huomaa, koiranäyttelyt ovat mukava harrastus :D Voisinko enää myrtyneemmän näköinen olla ? Mutta nyt takaisin opparin pariin.

Vastakohdat täydentävät toisiaan?

Tänään koirien kanssa lenkillä ollessa huvittuneena huomasin, että ne ovat toistensa vastakohdat.

Lahja on pieni, pystykorvainen, pääväriltään valkoinen ja töpöhäntäinen. Hiski taasen on suuri, luppakorvainen, pitkähäntäinen ja pääväriltään musta. Lahjan kuono on lyhyt ja Hiskillä pitkä, ei suhteettoman pitkä ja rotuisekseen enemmän sieltä lyhyestä päästä. Lahjan kynnet kasvavat nopeasti ja niitä saisi leikata 2 kertaa viikossa, Hiskille riittäisi 3-4 viikon kynnenleikkuuväli. Hiski on toivoton hästääjä ja Lahja enemmän tuumailija. Tosin Hiski on vielä nuori ja toivottavasti iän myötä rauhoittuu, Lahjakin oli melkoinen ADHD nuorempana. Lahja vihaa pesulla käyntiä ja Hiski rakastaa.

Löytyy niistä paljon samojakin piirteitä. Molemmat tykkäävät lorkkia vedessä. Samaisella lenkillä kävimme Oulujoen rannassa lorkkimassa. Hiski kävi kyllä ihan uimassakin.

Hoitolaan

Hiski oli viikonlopun hoitolassa, kun olin itse reissussa. Se oli viihtynyt ilmeisen hyvin, vaikka olikin hyvin ilahtunut, kun sen kävin hakemassa tänään pois. 

Ystäväni Anni, joka opiskelee eläintenkouluttajaksi, kävi lauantaina treenaamassa Hiskin kanssa hihnakäytöstä ja kuulemma hyvin oli mennyt. Hiskin ongelmana on vetäminen ja sitä jännittävistä tilanteissa se myös mielellään repii hihnaa. Ja onhan se myös remmiräyhä, mutta sen kanssa työskennellään jatkuvasti ja toivottavasti ongelmasta päästään vielä joskus eroon.

Hoitolareissun päätteeksi kävimme metsässä riehumislenkillä. Samalla bongasin mahtavat mustikkamättäät ja poimin kankaiseen koiranvesikuppiin muutaman desin syöntimarjan.

.

Automatkailua ja hotelliyö

Lauantai-iltana hypättiin Hiskin kanssa ystäväni Astan kyytiin ja lähdettiin huristelemaan rantatietä pitkin kohti etelää. Hiski matkusti auton takapaksissa verkon takana ja nukkui suurimman osan matkasta.

Iloinen matkalainen

Ensimäinen etappi oli Vaasa, jossa tapahtui mun suuresti jännittämä asia; hotelliin majoittuminen kera Hiskin. Olin varma, että se puhkuu ja pöhkii koko yön käytävästä kuuluvia ääniä ja käyttäytyy muutenkin huonosti, mutta kaikki epäilykseni osoittautuivat turhiksi. Hiski käyttäytyi oikein hienosti, jopa la-illan kävelylenkki Vaasan keskustassa kännisessä ihmispaljoudessa sujui  hyvin. Hiski kulki täysin coolisti, kuin olisi ikänsä asunut keskusta-alueella eikä täällä "maalla" ja yön nukkui sikeästi lattialla. Aamulla sukkafetissi otti vallan ja Astan sukat päätyivät kuolaiseen kitaan :D. Vaasassa käytiin myös moikkaamassa ystäväni Handen laumaa ja sen uutta karvatonta jäsentä, ihana beibi! Kiva oli myös saada kuolapusut kurttunaamoilta, Sohvilta ja Teklalta.

Lyhyen yön ja loistavan hotelliaamiaisen jälkeen startattiin auto ja suunnattiin kohti Turun eläinhoitolaa, jossa siis oli matkamme päätarkoitus, Riepu, joka muutti Astan perheeseen asustamaan. En ollut ennen käynyt Turun eläinhoitolalla, joten oli tosi mielenkiintoista tutustua paikkaan. Olisin voinut ottaa sieltä kissanpennun kotiin, niitä oli hoitolalla paljon ja toinen toistaan suloisempia.

Riepu ja Hiski

Alunperin oli tarkoitus ajaa suoraan Turusta Ouluun, mutta jo sunnuntaiaamuna pähkäilimme, että ehkä kuitenkin jäämme vielä matkalle yöksi, kun muuten ajomatkaa tulisi sunnuntaille lähes 1000 km. Turusta siis ajelimme Pohjanmaalle Lappajärvelle Kivitippuun yöksi. Matka meni rauhallisesti, koirat nukkuivat toinen takapaksissa ja toinen takapenkillä. Alkumatkasta piti haukkua puolin ja toisin, kun Riepua alkoi ärsyttämään penkin raosta nuuskuttava Hiski ja Hiski piti haukkumista tosi kivana juttuna ja vastaili räksyttävälle Riepulaiselle. 

Perillä Lappajärvellä oltiin yhdeksän maissa. Kivitipun lemmikkihuone on kyllä loistava järjestely, erillistalossa eka kerroksessa järvenrannalla. Suosittelen! Älyttömän helppo lähteä koiran kanssa ulkoilemaan nopeasti ja paikka ihan todella kaunis.

Sunnuntai-iltana ehdittiin vähän kuvailla koiria ennen nukkumaanmenoa ja sääkin suosi valokuvausta. Tässä saldoa.

Väsynyt, turvonnut ja ripsarit silmien alla, mutta muuten hyvä kuva minusta ja Hipsulaisesta

Pääprofiilia, ikä 2 v. 10 kk

Rakas

Riepu 8 kk, mahdottoman suloinen tukkajumala

Maanantai oli sitten viimeinen matkustuspäivä, kotimatka taittui todella nopeasti. Hyvässä seurassa matkustaa pidemmästikin. Kiitos Asta, kun otit meidät matkaseuraksi :)

Kauden eka peltojälki

Tänään sai luvan olla SE päivä, jolloin Hiski pääsi kesän ekalle peltojäljelle. Peltona vanha tuttu Wetterin pelto, jossa ei pitkiä jälkiä voi tehdä. Toivottavasti päästään muualle peltoilemaan jatkossa. Testasin nyt eka kertaa jälkipalkkana Tupperwaren pursotinta ja sehän osoittautui ihan mielettömän käteväksi. Siis laitoin pursottimeen tehosekoittimella sileäksi mössöksi sekoitettua purkkiruokaa ja siitä sitten truuttailin jäljelle palkat :D

Jälki oli pituudeltaan n. 600 askelta ja siinä oli kaksi suoraa kulmaa ja neljä esinettä. Jälki siis laatikon mallinen, jolloin sain siihen tehtyä kaksi hyvin pitkää suoraa. Hiski lähti jäljelle todella innokkaasti, mutta rauhallisesti. Perinteistä hötkyilyä ja rynnimistä jäljelle ei tapahtunut ollenkaan. Eka suoralla oli vastatuuli ja se aiheutti vähän hapuilua ja korkeaa kuonoa välillä, pääasiallisesti Hiski kuitenkin pysyi jäljellä ja löysi palkkansa. Molemmat kulmat meni tosi hienosti, aivan huippuhienosti, tarkasti. Jotain olen kai osannut sille opettaa. Viimeisellä suoralla siis tuuli takaa ja Hiskinen jäljesti tarkasti. Ei tarkastellut sivuun vaan eteni jäljen päällä. Ruoattomissa kohdissa vauhti kiihtyi, mutta ei pahasti.

Esineitähän mä en oo aiemmin jäljelle laittanut ollenkaan pelkästään, aina on ollut kuppi alla ja ne se on ilmaissut hyvin. Edellisellä metsäjäljellä oli yksi esine ilman kuppia ja se ylitettiin täysin. Nyt kaikki esineet oli ilman kuppia, ekalle ja tokalle esineelle se pysähtyi haistelemaan ja käskytin sen maahan. Kolmannella esineellä se meni maahan oma-aloitteisesti ja sai siitä kunnon kehut. Neljännelle esineelle pysähtyi, mutta jostain syystä alkoi kaapimaan sitä ja yritti ottaa suuhunsa, josta kielsin ja käskin maahan.  Mikä lie mielenhäiriö, mutta eiköhän nuo tuosta ala toimimaan.

Kokonaisuudessaan jälki olisi voinut mennä paremminkin, mutta ei nyt ruveta nusuttaan pilkkua kuitenkaan, kun kuitenkin kyseessä oli kauden eka jälki.

Jäljen jälkeen Hiski pääsi revittelemään vapaana pitkin peltoa ja ai että se oli iloinen. Päästeli ihan täysin kuin villihevonen <3

Hyviä kuulumisia

Hiski-mies on tervehtynyt, ei ole enää ollenkaan kipeä. Antibioottikuuri kestää vielä parisen viikkoa ja siihen asti jatkamme myös remmilenkkeilyä varmuuden vuoksi.

Tänään käytiin kuitenkin jo treenaamassa eka kerran kera Mian ja Dixien. Tarkoitus oli mennä tekemään pellolle jälki, mutta sielläpä kasvoikin niin pitkä heinä ettei me mitään hajutunnelia menty tekemään. Joten mentiin treenaan esineruutua. En edes muista milloin ollaan treenattu ruutua viimeksi ja siksi ei mitään muistikuvaa minkälaisia treenejä ollaan tehty (treenipäiväkirja olis kiva!!!). Ruudussa oli neljä esinettä, tarkoitus oli haettaa Hiskillä kaksi. Pyllylleenhän se meni, koipi nousi ruudussa, ja kakkakin lensi. Toi se sieltä yhden esineen, mutta muuten humputteli vaan. No, lopuksi otettiin yksi esine niin, että Mia kävi sen näyttämässä, tuli pois ja sit lähetin Hiskin hakemaan. Hiski ryntäsi ruutuun, haki aktiivisesti ja toi esineen mulle käteen. Siihen lopetettiin.

Jatkossa ruututreenit, lyhyitä ja tehokkaita. Ainakin muutaman kerran saa tehdä näytöllä ja sitten aletaan kokeilla ilman.