Taas on yksi joukosta pois

Eilen poistui yksi erityinen rottisnarttu tästä maailmasta, vaikka kyseinen koira ei minun ollutkaan niin olen saanut olla mukana sen elämässä ihan pikkupennusta asti. Valitettavasti viime vuosina elämä on pitänyt niin kiireisenä, että kohtaamisia on ollut vähemmän. Alkuvuodesta kävin Deetä katsomassa, kun kuulin terveydentilan heikentyneen. Tuntui tärkeältä nähdä se vielä edes kerran.

Minusta on aina kamalaa, kun ystävät joutuvat tekemään vaikean päätöksen ja päästämään irti rakkaasta karvakaverista. Tietää kuinka vaikeaa se on aina itsellekin omien kohdalla eikä se taatusti ole kenellekään muulle helpompaa. Jokainen meistä suree eri tavalla. Miten löytää oikeat sanat tukemaan päätöstä, joka ei ole kenellekään helppo, ja myöhemmin myös lohduttamaan surun keskellä.

Hyvää matkaa Dee sinne jonnekin ja voimia kaipaamaan jääneille!