Talvi on täällä!!!

Pakkasta on tällä hetkellä -21 c ja mää niin tykkään, ihanaa! Koirat tosin pitää ulos pukea, jos aikoo käydä korttelilenkkiä pidemmällä, mutta ei se haittaa.

Lahjalla loppui ab-kuuri ja hengityskään ei enää rohise. Mutta ei tää sen lääkärikierre tähän loppunut. Yks päivä totesin, että Lahjan hengitys haisi pahalle. Tarkastin hampaat, jos siellä väleissä on jotain. No kappas, ei ollut väleissä vaan oik. ylhäällä P4 lähes irti. Sen verran tiukassa kuitenkin, ettei sormin saanu sitä vedettyä, joten iskä nappas sen pihdeillä. Juurethan sinne jäi eli lääkärireissua pukkaa ja varmaan taas hammasleikkaustakin, kun eihän niitä juuria sieltä muuten irti saa. Rahanmenoa ei voi estää! Uskomaton koira, ei edes inahtanut kun hammas kiskaistiin, istui vaan tyytyväisenä sylissä. Eikä ruokahalussakaan oo ollu mitään muutosta, päivällä jyrsi luuta ja aamulla veteli ruuat nassuun muina naisina, vaikka hammas suussa miten sattuu! 

Lahjan toisen puolen ylä-P4 leikattiin pois n. vuosi sitten eli saa nähdä miten tuo vaikuttaa syöntiin, kunhan ne juuretkin poistetaan.

Kuulumisia

Kiireisen syksyn jälkeen on kai aika päivittää blogia. Kiireisen syksystä teki kamala opinnäytetyöprojekti, joka loppujen lopuksi lyötiin kasaan aika nopealla tahdilla, kun vihdoin vauhtiin päästiin. Nyt se on siis valmis ja sen myötä myös minä oon valmis siis insinööri. Itseä jotenkin pelottaa tuo valmistuminen, kun pitäis löytää töitä ja tuntuu, että osaanko mä ja uskallanko mä. 

Siivoushommia en kuitenkaan aio loppuelämääni tehdä, se on varma ja mun kroppa sanoo jo vastaankin siivoukselle. Tällä hetkellä oon nimittäin sairaslomalla, koska mun ranne on tässä syksyn aikana kipeytynyt ja nyt uudeksi vuodeksi ranne teki totaalisen tenän. On aika hakeutua lääkäriin, jos ranne ei käänny sen vertaa, että saisi kotioven sisältäpäin auki. 

Koirien kanssa ei oo tullu juurikaan tehtyä mitään, lenkitkin ollu vähissä, kun ulkona ollut niin älyttömän liukasta. En halua venäyttää itseä tai koiria liukastumalla. Eilen sentään tottisteltiin Hiskin kanssa ja tauko on tehnyt sille hyvää, sen kanssa on ihana treenata kun se on niin into piukkana. Vielä kun saisin hallinnan täysin varmaksi ja luotettavaksi niin vois mennä vaikka bh-kokeeseen. Eilen otettiin jäävät liikkeet, kuten ne bh:ssa tehdään ja eka kertaa ne sujui just eikä melkein niin kuin pitää. Paitsi luoksetulossa törmäsi, yllättäin :D 

Merja kävi hieromassa Hiskin joulukuun alussa. Poika oli valitettavan tiukka ja kroppa paljasti sen keventävän tuota ongelma etustaan, vaikkei sitä liikkeessä näykään. Kunhan saisin jostain lottovoiton, kuvauttaisin tuon tassun nivelrikon varalta. 

Joulukuussa huolta on aiheuttanut yleensä niin terve Lahja. Alkukuusta sillä oli silmässä haava, joka parani antibioottikuurin ja silmäsalvan avulla. Joulun aikaan kiinnitin huomiota sen huonoon hengitykseen, vaikka bulldoggi onkin niin Lahja on aina hengittänyt hyvin. Nyt hengitys oli rohisevaa ja se kuorsasi ympäri vuorokauden, myös sama vasen silmä alkoi taas vuotamaan. Lahja kävi Riitta-Liisan tutkittavana ja sillä paljastui ylähengitystieinfektio ja silmätulehdus. Lahja sai pitkävaikutteisen antibiootin pistoksena ja silmävoidetta. Eläinlääkärireissun jälkeen Lahja alkoi juoda hurjia määriä, olin jo todella huolissani siitä, kunnes selvisi juomisen olevan pitkävaikutteisen antibiootin sivuoire.Hengitysoireet eivät alkaneet parantua, joten tänään Lahjalle aloitettiin vielä sulfakuuri suun kautta. Toivottavasti nyt saadaan Pönde-pieni terveeksi.

Viime aikaisia tapahtumia kuvin

Tää kyltti on meidän lähistöllä olevan yrityksen portissa. Mä tykkään tämmöisistä vanhoista koirakylteistä ja yritän napata niistä kuvan aina kun mahdollista. Olis hienoa saada tuommoinen omaan oveen.

Herttasen perhe metsälenkille. Oli taas työ ja tuska saada ne katsomaan yhtäaikaa kameraan. 

Eläintenpäivän aamua meiltä, vaikuttaisi hyvin rauhaisalta elolta 😀

Yks ilta Hiski ahtautui nukkumaan Lahjan prinsessapetiin, hyvin mahtui!

Aamulla heräsin niinPönde nukkui jalkojen välissä, kolossa. 

Hah! Sijaistoimintaa

Olen loistava välttelemään kouluun liittyviä hommia ja tekemään kaikkea muuta sen sijaan. Nyt olisi hommaa vaikka kuinka, mutta minä kirjoitan blogia.

Tänään käytiin Hiskin kanssa Astalla. Ohjelmaan kuului tottistreeniä, remmilenkkiä ja riekkumista.

Treenit hoidettiin ensin pois alta. Hiski on kehittynyt huimasti viimeisen vuoden aikana. Pallinpoisto on vaikuttanut siihen rauhoittavasti, se on alkanut malttaa keskittymään treeneissä minuun, eikä lähde enää rallattelemaan muiden luokse, kun päästän remmistä irti. Sen kanssa alkaa olla jopa ihan kiva treenata. Toisaalta treeniseura oli sille ennestään tuttu parivaljakko Miikku ja Asta, mutta kuitenkin. Treenattiin paikallaoloa, liikkeestä istumista, luoksetuloja, seuraamisia. Luoksetuloissa se edelleen törmää ja sitä yritettiin kitkeä pois. Matkan lyhennys saa sen kyllä olemaan törmäämättä, mutta hidastaa myös vauhtia. Hiskin luoksetulot ovat aina olleet näyttävän vauhdikkaita ja siitä en halua tinkiä, kun vain saisi sen törmäämisen pois vaikuttamatta vauhtiin. Siinäpä riittää työnsarkaa. Seuraamisen käännöksissä se jää jälkeen, niitä pitää saada terävimmiksi. Oikeasti mä oikeen innostuin tän päivän treenin jälkeen. Kunhan saan tuon opparini päätökseen niin sitten alkaa hirveä tehotreeni, kuten myös kodin suursiivous ja moni muu asia ;).
Hiski on todella kuuman herkkä, olen tainnut siitä aiemminkin mainita. Eli se väsyy todella helposti, kun lämpötila alkaa olla +15 asteen yläpuolella. Tämä karsii meiltä kyllä tulevaisuudessa keskikesän kokeet kokonaan, jos nyt ikinä kokeisiin asti päästään. Se tekee kyllä, mutta selvästi se vaikuttaa sen työskentelytehoa alentavasti. Huomasin myös, että se on päässyt kesän aikana vähän pyöristymään, kuten allekirjoittanutkin. Otamme siis myös teholiikkumisen ohjelmaan.

Treenien jälkeen käytiin Astalle vaihtamassa koiruus, eli Riepulainen lähti lenkkiseuraksi. Hiskiläinen käyttäytyi treenien väsyttämänä kuin herrasmies, eikä jaksanut välittää edes vastaantulevista koirista tai Riepulaisen riekkumisjutuista. Lenkin jälkeen tyypit pääsi vielä pihalle keskenään riekkumaan. Mä oon niin iloinen ja onnellinen, että Hiski on vihdoin löytänyt ystävän, jonka kanssa se jaksaa temuta. Vaikka Riepu painaa hädin tuskin 20kg eli Hiski n. 30 kg enemmän, se osaa silti suhteuttaa leikkinsä niin ettei Riepu ole kärsimässä. Hiski köllähtääkin monesti maahan ja Riepu pomppii sen päällä.

Tässä muutama kuva ja video Hiskin ja Rievun edellisestä leikkihetkestä.

Lahjan kanssa käytiin Iisalmen näyttelyssä pari viikkoa sitten. Tuloksena ERI2, SA, PN4 eli oikeen hienosti meni ladyn näyttely 1,5 vuoden tauon jälkeen. Ens vkl on sitten vuorossa ranskisten erkkari Helsingissä.

kuten kuvista huomaa, koiranäyttelyt ovat mukava harrastus :D Voisinko enää myrtyneemmän näköinen olla ? Mutta nyt takaisin opparin pariin.

Vastakohdat täydentävät toisiaan?

Tänään koirien kanssa lenkillä ollessa huvittuneena huomasin, että ne ovat toistensa vastakohdat.

Lahja on pieni, pystykorvainen, pääväriltään valkoinen ja töpöhäntäinen. Hiski taasen on suuri, luppakorvainen, pitkähäntäinen ja pääväriltään musta. Lahjan kuono on lyhyt ja Hiskillä pitkä, ei suhteettoman pitkä ja rotuisekseen enemmän sieltä lyhyestä päästä. Lahjan kynnet kasvavat nopeasti ja niitä saisi leikata 2 kertaa viikossa, Hiskille riittäisi 3-4 viikon kynnenleikkuuväli. Hiski on toivoton hästääjä ja Lahja enemmän tuumailija. Tosin Hiski on vielä nuori ja toivottavasti iän myötä rauhoittuu, Lahjakin oli melkoinen ADHD nuorempana. Lahja vihaa pesulla käyntiä ja Hiski rakastaa.

Löytyy niistä paljon samojakin piirteitä. Molemmat tykkäävät lorkkia vedessä. Samaisella lenkillä kävimme Oulujoen rannassa lorkkimassa. Hiski kävi kyllä ihan uimassakin.

Hoitolaan

Hiski oli viikonlopun hoitolassa, kun olin itse reissussa. Se oli viihtynyt ilmeisen hyvin, vaikka olikin hyvin ilahtunut, kun sen kävin hakemassa tänään pois. 

Ystäväni Anni, joka opiskelee eläintenkouluttajaksi, kävi lauantaina treenaamassa Hiskin kanssa hihnakäytöstä ja kuulemma hyvin oli mennyt. Hiskin ongelmana on vetäminen ja sitä jännittävistä tilanteissa se myös mielellään repii hihnaa. Ja onhan se myös remmiräyhä, mutta sen kanssa työskennellään jatkuvasti ja toivottavasti ongelmasta päästään vielä joskus eroon.

Hoitolareissun päätteeksi kävimme metsässä riehumislenkillä. Samalla bongasin mahtavat mustikkamättäät ja poimin kankaiseen koiranvesikuppiin muutaman desin syöntimarjan.

.

Automatkailua ja hotelliyö

Lauantai-iltana hypättiin Hiskin kanssa ystäväni Astan kyytiin ja lähdettiin huristelemaan rantatietä pitkin kohti etelää. Hiski matkusti auton takapaksissa verkon takana ja nukkui suurimman osan matkasta.

Iloinen matkalainen

Ensimäinen etappi oli Vaasa, jossa tapahtui mun suuresti jännittämä asia; hotelliin majoittuminen kera Hiskin. Olin varma, että se puhkuu ja pöhkii koko yön käytävästä kuuluvia ääniä ja käyttäytyy muutenkin huonosti, mutta kaikki epäilykseni osoittautuivat turhiksi. Hiski käyttäytyi oikein hienosti, jopa la-illan kävelylenkki Vaasan keskustassa kännisessä ihmispaljoudessa sujui  hyvin. Hiski kulki täysin coolisti, kuin olisi ikänsä asunut keskusta-alueella eikä täällä "maalla" ja yön nukkui sikeästi lattialla. Aamulla sukkafetissi otti vallan ja Astan sukat päätyivät kuolaiseen kitaan :D. Vaasassa käytiin myös moikkaamassa ystäväni Handen laumaa ja sen uutta karvatonta jäsentä, ihana beibi! Kiva oli myös saada kuolapusut kurttunaamoilta, Sohvilta ja Teklalta.

Lyhyen yön ja loistavan hotelliaamiaisen jälkeen startattiin auto ja suunnattiin kohti Turun eläinhoitolaa, jossa siis oli matkamme päätarkoitus, Riepu, joka muutti Astan perheeseen asustamaan. En ollut ennen käynyt Turun eläinhoitolalla, joten oli tosi mielenkiintoista tutustua paikkaan. Olisin voinut ottaa sieltä kissanpennun kotiin, niitä oli hoitolalla paljon ja toinen toistaan suloisempia.

Riepu ja Hiski

Alunperin oli tarkoitus ajaa suoraan Turusta Ouluun, mutta jo sunnuntaiaamuna pähkäilimme, että ehkä kuitenkin jäämme vielä matkalle yöksi, kun muuten ajomatkaa tulisi sunnuntaille lähes 1000 km. Turusta siis ajelimme Pohjanmaalle Lappajärvelle Kivitippuun yöksi. Matka meni rauhallisesti, koirat nukkuivat toinen takapaksissa ja toinen takapenkillä. Alkumatkasta piti haukkua puolin ja toisin, kun Riepua alkoi ärsyttämään penkin raosta nuuskuttava Hiski ja Hiski piti haukkumista tosi kivana juttuna ja vastaili räksyttävälle Riepulaiselle. 

Perillä Lappajärvellä oltiin yhdeksän maissa. Kivitipun lemmikkihuone on kyllä loistava järjestely, erillistalossa eka kerroksessa järvenrannalla. Suosittelen! Älyttömän helppo lähteä koiran kanssa ulkoilemaan nopeasti ja paikka ihan todella kaunis.

Sunnuntai-iltana ehdittiin vähän kuvailla koiria ennen nukkumaanmenoa ja sääkin suosi valokuvausta. Tässä saldoa.

Väsynyt, turvonnut ja ripsarit silmien alla, mutta muuten hyvä kuva minusta ja Hipsulaisesta

Pääprofiilia, ikä 2 v. 10 kk

Rakas

Riepu 8 kk, mahdottoman suloinen tukkajumala

Maanantai oli sitten viimeinen matkustuspäivä, kotimatka taittui todella nopeasti. Hyvässä seurassa matkustaa pidemmästikin. Kiitos Asta, kun otit meidät matkaseuraksi :)