Ikävä

Päivittäin tulee tilanteita, joista Hiski tulee jotenkin mieleen. Ikävä on edelleen kova ja vaikka tiedän, ettei muita vaihtoehtoja enää ollut niin silti toivoo vieläkin kovasti, että asiat olisivat toisin ja Hiski olis täällä meidän kanssa. Kuvia oon katsellut ja voin katsoa, tilanteet jotka tulee mieleen on positiivisia ja välillä naurattaakin. Tosin lopuksi tulee aina itku.

Muistan, että Hiskillä oli jättimäinen pää, mutta en muista kuin iso se oli ja tää jotenkin vaivaa mua hirveästi. Haluaisin ottaa koko koiran halaukseen, rutistaa lujasti ja kertoa kuinka tärkeä se on tai oli mulle. Edelleen saatan sanoa, kun joku kysyy koirista, että mulla on rottis... eikä mulla ole, asia tulee joka kerta yhtä musertavana totuutena mieleen, Hiskiä ei olekaan enää.

Voi rakas... 'til we meet again.