Karvoja karvoja...pyykkihuoltoa

Kaksi vaaleaa koiraa + omistaja, joka on mieltynyt tummiin sävyihin = painajainen. Tällä viikolla olen siis pessyt pyykkiä. Koska en juurikaan pyykinpesusta tykkää niin pyykkikoreihin on kertynyt semmoisia harvemmin tarvittavia vaatteita, jotka "pestään sitten joskus kun jaksaa". Niitä on näemmä paljon yhdellä ihmisellä ja pyykkikone onkin pyörinyt jatkuvalla syötöllä, sähkölaskua odotellessa. 

Pyykinpesussa ei sinänsä ole mitään inhottavaa, mutta se kaikki jälkityö mikä johtuu tuosta ensimmäisen lauseen yhdistelmästä. Aikaa kuluu hurjan paljon, jotta saa vaatteista siistejä, jotta niitä kehtaa pistää päälle. Fb:ssä on  pyörinyt neuvo pesusienen laittamisesta pyykin mukana koneeseen ja simsalabim kaikki karvat ovat kertyneet sieneen eikä vaatteisiin. Ei tunnu toimivan labradorin ja ranskiksen karvoihin. Teippiharjalla olen tähän mennessä saanut parhaan tuloksen, vaikka sekin on laiskalle ihmiselle suuri ponnistus. 

Tämän neuleen kanssa oli pesukoneessa kaksi pesusientä. En ole haltioissani lopputuloksesta. 

Kysyin FB-kavereilta vinkkejä, ilman kuivausrumpua ei koiranomistaja voi kuulemma elää. Mun neljän neliön kylppäriin ei valitettavasti moista ylellisyyttä mahdu, joten näillä mennään, siis teippiharjalla. 

Nämä kaksi saavat nautiskella päiväunista sillä aikaa, kun emäntä tuskailee teippiharjan kanssa. 

Lennille Mejä AVO1

Huh huh, taas on rankka, mutta sitäkin antoisampi mejä-vkl Iissä takana. Meidän kotiyhdistyksemme SRY Pohjois-Suomen alaosasto järjesti Iissä mejäkokeen. Lennin kanssahan ei oltu viime syksyisen kokeen jälkeen edes treenattu koko verijälkeä, tuo aika vaan tuppaa ihmeellisesti menemään ohi eikä mitään saa aikaiseksi. Torstai-iltana illan jo hämärtyessä kävin verettämässä jäljen, jonka sitten perjantaina päivällä kävin Lennin kanssa ajamassa, ihan vain varmistamassa itselleni, että koira tietää edelleen mistä on kyse. Testijälki meni hyvin, makaukset ilmaistiin ja kaato löytyi ja sitä kannettiin tyytyväisenä. Siispä turvallisin mielin meidän molempien elämän toiseen mejäkokeeseen, ajatuksella kävi miten kävi, jos käy huonosti niin omistaja/ohjaaja saa syyttää vaan itseään laiskuudesta.

Lauantaina kokoonnuimme verettämään jäljet, koska olin epävarma omista taidoistani olin pyytänyt, että saisin veretykseen kokeneen parin ja sainkin kokeen ratamestarin, joka kyllä neuvoikin erittäin hyvin :). Yksi pari veretti siis kaksi jälkeä, yhden voittajajäljen ja yhden avojäljen. Kokeeseen osallistui 6 voittajaluokan koiraa ja 6 avoimenluokan koiraa, koe vedettiin läpi kahdella tuomarilla.

Sunnuntaiaamuna lähdettiin Lennin kanssa ajelemaan jo kuuden jälkeen kohti Iitä, ilmassa oli jännitystä ja koepaikalla tuntui, että saan koko ajan juosta vessassa. Jäljet arvottiin ja laukauksen sieto testattiin. Ohjaaja ei luultavasti olisi laukauksensietoa päässyt läpi (sitä ei onneksi testata...), mutta Lenni ei hätkähtänytkään. Ensin pääsivät tositoimiin voittajaluokan koirat. Minulla oli ensin vuorossa opastus ja sitten heti perään Lennin koejälki.

Tässä Lennin kokeen arvostelu

Koeselostuksessa lukee: "Rauhoitettu, ohjattu lähtö. Maa- ja ilmavainuista jäljestystä jälkiuran molemmin puolin edeten. 1. osuutta vauhtia jarrutellen. 1. kulmalla makuu merkataan ja suunta löytyy helpohkosti. 2. osuus jo vauhdin tasaantuessa hieman tarkempaa ja vähemmän tarkisteluita. 2. kulmalla makuu osoitetaan ja kulma jäljen mukaisesti. 3. osuus parilla pyörähdyksellä ja kaato löytyy. Sitä tutkitaan ja haluttaisi kantaa sitä. Hyvä jälkipari!"  Tuomarina toimi Aila Pekkarinen, joka oli myös kokeen ylituomari. 

Erityisesti tuo viimeinen kommentti lämmittää mieltä vielä pitkään :).

Lennin jälki meni siis hyvin, 46/50 pistettä. Viimeisellä suoralla oli vähän riistanhajua joka aiheutti pyörimistä, mutta niistä selvittiin ja jäljen loppuun päästiin.

Lenni sai siis toisen ykköstuloksen ja oli järjestäneen yhdistyksen eli meidän oman rottisalaosaston paras avoimen luokan koira. Lenni kerrytti tuloksellaan mammalle lisää Iittalan mustavalkoista Taika-sarjaa. 

Koska olin niin iloinen Lennin voittajaluokkaan oikeuttavasta tuloksesta, sai Lenska palkaksi Heseltä tavishampurilaisen ilman mausteita. Oli se sen kyllä ansainnutkin! 

Lennillä on nyt siis mejästä voittajaluokkaan oikeuttavat kaksi ykköstulosta avoimesta luokasta, mutta koska Lenskalla ei ole näyttelytulosta niin sen mejäura taitaa katketa tähän. Voittajaluokkaan kun jostain idioottisyystä se näyttelytulosta vaaditaan. Lennihän on kastroitu niin se ei tule sitä näyttelytulosta edes saamaan.

Tänään on ollut väsy päivä koko poppoolla, eikä pyykinpesun ja lenkkeilyn lisäksi olla muuta tehtykään. 

Kesälomaa odotellessa

3 viikkoa ja loma alkaa, tuo kortissa oleva runo tiivistää kyllä mun unelmani kesälomasta, siis mökkeily ja rentoilu tavoitteena. 

Pa: koirien painokontrollia: Pöne 12,3kg ja Lenni 33,4kg. Lenni näyttää mun mielestä oikein kivalta nyt, siinä ei oo ylimääräistä vaan Semmonen sopivan hoikka. Pönellä on vielä pudotettavaa, mutta on se jo vähän hoikkinutkin. 

Heikko on ihmisen mieli - mukikakku mikrossa

Tästä piti tulla jälleen kerran mun uuden terveellisen elämän ensimmäinen päivä. Kävin aamulla jumpalla tunnin verran, tein älyttömän hyvää salaattia ja sitten alkoi kaihertamaan mielessä, että mulla on vaniljajäätelöpaketti jääkaapissa. Ai miten hyvältä se maistuisi suklaakakun kanssa. Mitään isoa ja aikaavievää kakkuprojektia en jaksanut, joten siinä suklaakakunhimoissani muistin nähneeni erään kaverini fb-statuksessa joskus maininnan suklaamukikakusta, joka valmistuu mikrossa tuotapikaa. Siitä se ajatus sitten lähti ja laitoin Googlen laulamaan.

Kakun tein Maku.fi -sivuston ohjeen mukaisesti. Sokeria laitoin kyllä hieman vähemmän kuin ohjeessa.

Jestas, että tuli hyvää ja vaniljajäätelön kanssa kuuma suklaamukikakku on taivaallista.
Suosittelen kokeilemaan.

Juhannus on meillä herttainen

Äsken kävelin koirien kanssa iltalenkillä tuonne joenrantaan. Koirat saivat nauttia veden riemuista, Lenni nouti innokkaasti keppiä uiden ja Lahja pelasi kepin kanssa rantavedessä. Minä nautin kauniista ilta-auringosta ja kesän ensimmäisestä lämpimästä kesäillasta.

Viime yönä ajelin kotia kohti mökiltä ja ihastelin yöttömän yön kauneutta. Taivas hohti vaaleanpunaista ja lilaa. Aivan uskomattoman näköistä. Siinä mietin, kuin onnellinen saan olla, kun olen syntynyt Suomeen ja pääsen nauttimaan tämmöisistä asioista.

Läski-Lahja laihduttaa - Pöntisen fat camp alkaa

Läski-Lahja kävi eilen vaakalla, joka kertoi lukemaksi huimat 12,6 kg. Those were the days, kun melkein itku kurkussa yritettiin alipainoinen atleetikkokoira saada syömään etes jotain, ettei näyttäisi niin laihalta. Nyt maistuu kaikki mitä kuppiin laittaa ja maaliskuisen sterkkauksen jälkeen on tuota elopainoakin alkanut kertymään vähän turhan paljon.

Nyt alkoi siis Lahjan laihdutus normaalimittoihin, Kunhan nykyinen ruokasäkki kohta loppuu niin ruoka vaihdetaan kevyempään, joko seniori- tai jopa ligt-ruokaan. Sitä odotellessa ruoka-annosta pienennetään pikkuisen. Myös liikuntaa lisätään, olen ollut turhan laiska viime aikoina ja koirat ovat saaneet vain yhden pitkän lenkin ja pari-kolme lyhyttä/päivässä. Nyt täytyy tehdä muutosta, että saadaan rouvan ylimääräiset kilot karistettua, eikä se emännällekään pahaa tee.

Laihduttamiseen on paljon terveydellisiäkin syitä. Lahjalla tulee helteillä (joita toivottavasti tulee joskus) olemaan vaikeaa ylipainoisena, lyttykuonoiselle koiralle on paljon parempi olla normaalimitoissa kuin lihava. Toivottavaa myös olisi, että kroppa kestäisi vielä useamman vuoden ja kaikki ylimääräinen paino rasittaa vanhemman koiran niveliä turhan paljon. Lisäksi pieni aktiivisuuden lisäys ei tekisi pahaa, kevyempänä jaksaa paljon paremmin.

Yritän pitää kirjaa Lahjan laihdutuksesta ja kertoilla tänne miten fat camp edistyy.

Ihan hirrrrveen hirrrrrveen reipasta!

Kolme vapaapäivää töistä ja niille kolme tavoitetta; käydä kuntosalilla, treenata tottista koirien kanssa ja käydä Lennin kanssa jäljellä. Eka vapaapäivä on nyt illassa ja kaikki tavoitteet saavutettu. Käsittämättömän aktiivista!

Eilen ystäväni ehdotti yhteisiä tottistreenejä, no nehän vaan passasi. Molemmat koirat autoon ja mukaan pussillinen lihapullia. Lennin kanssa treenattiin ensin seuraamista, mehän ei juurikaan olla treenattu mitään, joten ihan alkeista lähdetään, pentutottista siis. Lennin kanssa mietittiin parasta tapaa opettaa se seuraaminen, koska Lenni on ahne kuin mikä, namipalkka on sille varmasti paras, MUTTA se ei osaa ottaa nameja nätisti vaan vie kirjaimellisesti koko käden. Eli oikeastaan ei kauheasti treenattu sitä seuraamista vaan lähinnä sitä, miten mun kannattais Lenni palkata ilman, että menetän sormeni. Lisäksi treenattiin kontaktia, luoksetuloja ja vielä loppuun pari eteenmenoa :)

Pöntinenkin tottisteli, seuraamista imuttaen, eteen istumista ja sivulletuloa, Kun palkka on kohillaan niin Pönekin tekee mielellään.

Tänään on ollut vaihteeksi kökkö, sateinen ja tuulinen keli, mutta niin me vaan käytiin siitä huolimatta Lennin kanssa peltojäljellä, vähän ex tempore kylläkin. Jäljellä mittaa n.  200 askelta, jolla oli yksi suorakulma. Voimakas tuuli lisäsi haastavuutta, mutta alkuhankaluuksien jälkeen loppuun päästiin. Hirveällä kiireellä olis Lenni mieluusti jäljestänyt ja tuulen vuoksi korkealla nenällä. Kun en päästänyt ryntäilemään niin seurauksena oli piippaamista ja lisää ryntäilyä. Pysyin rauhassa paikoillani lyhyestä liinasta pidellen niin kauan, että Lennin kuono meni maahan ja se alkoi jäljestää tarkasti. Näitä "kokeiluja" oli jäljen alussa useita, sen jälkeen Lenni tajusi mikä on homman nimi. Uskon, että kun mulla on malttia tuossa ja saadaan enemmän ja pidempiä jälkiä alle niin Lennistä tulee loistava jäljestäjä, koska se on niin ahne.

Lenni tyytyväisenä jäljen jälkeen palkkapallonsa kanssa