Hieman viilauksia blogiin ja lenkkihommia

Sain vihdoin tehtyä molemmille koirille esittelysivut tänne blogiin ja poistettua vanhat toimimattomat linkit kotisivuille, joita ei siis enää ole. Vielä olisi tarkoitus tehdä IN MEMORIAM -sivu edesmenneille rottiksille. Tervemenoa tutustumaan koiriini tarkemmin.

Tiistaina käytiin Annin, Lennin ja Oskarin kanssa kauniissa kevätsäässä metsä-peltolenkki. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja kantohanget kutsui koiria ja meitä omistajia nauttimaan ulkoilusta. Kuviakin tuli otettua reipas määrä lenkin aikana.

Niin fiksut ja filmaattiset

Lenska löysi aarteen, joka kuitenkin takavarikoitiin, jotta lenkki pääsi jatkumaan

Oskari meni hukkaan, urhea etsijä matkalla hakuhommiin

Tanssii labradorin kanssa

Valo ja Varjo

Taas on yksi joukosta pois

Eilen poistui yksi erityinen rottisnarttu tästä maailmasta, vaikka kyseinen koira ei minun ollutkaan niin olen saanut olla mukana sen elämässä ihan pikkupennusta asti. Valitettavasti viime vuosina elämä on pitänyt niin kiireisenä, että kohtaamisia on ollut vähemmän. Alkuvuodesta kävin Deetä katsomassa, kun kuulin terveydentilan heikentyneen. Tuntui tärkeältä nähdä se vielä edes kerran.

Minusta on aina kamalaa, kun ystävät joutuvat tekemään vaikean päätöksen ja päästämään irti rakkaasta karvakaverista. Tietää kuinka vaikeaa se on aina itsellekin omien kohdalla eikä se taatusti ole kenellekään muulle helpompaa. Jokainen meistä suree eri tavalla. Miten löytää oikeat sanat tukemaan päätöstä, joka ei ole kenellekään helppo, ja myöhemmin myös lohduttamaan surun keskellä.

Hyvää matkaa Dee sinne jonnekin ja voimia kaipaamaan jääneille!

Mulla on hienot koirat!

Kynnet leikattu molemmilta elokuvan mainostauon aikana. Kumpikaan ei tapellut vastaan yhtään ja saivat ansaitut kehut ja namit <3

Kännykän kätköistä

Uusi elämä vanhalle jalkarahille

Ostin oranssin teddypäälysteisen jalkarahin ensimmäiseen asuntooni, joten se on palvellut jo lähes 11 vuotta milloin istuimena, lisäpöytänä, koiranpetinä...erityisesti Lahja on siinä tykännyt nukkua. Mua on häirinnyt jo pitkään rahin kulahtanut olemus ja väri, vaikka se kauniin lämpimän oranssi onkin ja sisustukseen sopimattomuus. 

Enää ei häiritse! Virkkasin trikookuteesta rahille uuden päällisen. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tuota onkin suunniteltu pitkään ja hartaasti. Koska en ole mikään taitava virkkaaja tuo soikean päällisen virkkaaminen tuotti päänvaivaa ja monta epäonnistunutta yritystä. Lukuisia kertoja joudun purkamaan, kun ei soikea onnistunut. Välillä heitin jo koko homman poiskin ja sai muhia ajatuksena mun päässä pitkän ja hartaasti. Nyt lopulta silmukat loksahti paikoilleen ja olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. 

Kuulumisia

Viime viikolla päästiin Lenskarin kanssa tokotreeneihin. Oli ihan mahtavaa, kun sain yllättäin ostettua treenin Kisman toko-alkeiskurssilta. Opeteltiin liikkeestä maahanmenoa, paikallaoloa ja tötterön kiertämistä. Lenni oli niin hieno, se työskenteli keskittyneesti, selvästi nautti tekemisestä ja oppi niin nopeasti. Tykkäsin kovasti Kisman koulutuksesta ja yritän ostaa mahiksien ja tarjonnan mukaan muitakin treenejä sieltä. Nyt kun sais vielä treenattua kotonakin, tai ollaanhan me vähän treenattukin.

Tämä viikko on kulunut niin, että emäntä on maannut sohvalla puolikuolleena flunssan kourissa ja koirat makoilleet milloin missäkin. Pääasiassa niin, että 12 kg:n kahvakuula (Lahja) on maannut mun päällä ja Lenni lattialla jossain lähistöllä. Onneksi mun isä on päässyt hoitamaan noiden karvaisten lenkitykset, etteivät ole vain joutuneet tyytymään pikapissatuksiin lähipuskassa. Erityisesti Lenni on ollut iloinen asiasta, koska sen mielestä mun isä on maailman huipuin ihminen. Lenska ei millään meinaa pysyä nahoissaan, kun isä tulee. Ilo ei ole ihan molemminpuolista, isä tykkäisi Lennistä paljon enemmän, jos Lenni käyttäytyisi fiksusti ja hillityn rauhallisesti, mutta minkäs toinen riemulleen mahtaa.

Jotain kivaakin on tiedossa tälle keväälle. Ilmoitin nimittäin Lahjan Vaasan näyttelyyn, hyvä tekosyy lähteä samalla kyläilemään Vaasaan ystäväni luokse pitkästä aikaa moneen vuoteen! Lennillekin on jo varattu hoitopaikka tuolle viikonlopulle.

Ystävyys on kuin pikkuinen ukko, jolla on taskussaan avain ja lukko, niillä se sitoo ystävät yhteen niin kuin maamies pellolla lyhteen.

Ystävät! On onni, kun on monta ystävää. Osa vuosien takaa, osa tuoreempia. Silti kaikki rakkaita, joiden kanssa voi jakaa elämän ilot ja surut. Eri ystävien kanssa jutellaan eri asioista, toki myös samoista. Osataan olla myös hiljaa ja kunnioittaa toisen hiljaista hetkeä. Ystävien seurassa ei tarvitse esittää olevansa jotain muuta kuin on.

Ystävien kanssa on vuosien varrella reissattu, suunniteltu juttuja, juhlittu ja mässätty. Viime kesänä oltiin yhden ystävän kanssa festareilla, meille molemmille eka kerta. Ystävien kanssa  on tehty mökkireissuja ja  pitkiä metsälenkkejä, käyty elokuvissa, paistettu laavulla makkaraa ja jaettu eväät. Ystävät myös soittavat usein ja pyytävät kahville/syömään,

Viime vuonna ystävien tuki on ollut erityisen tärkeää, kipeissä päätöksissä ystävät ovat kuunnelleet ja olleet mukana, tehneet asioita puolesta ja tukeneen monin tavoin.

Osa ystävistä asuu kaukana ja nähdään harvoin, silti hekin ovat lähes päivittäin mielessä, silti olen huono ottamaan puhelinta käteen ja soittamaan ihan vain kysyäkseni kuulumisia. Mutta olette mielessä joka tapauksessa, muistakaa se! Ystävien seurassa ei tarvitse esittää olevansa jotain muuta kuin on. Ystävien perheetkin ovat hyvin tärkeitä.

Kiitos ihanat ystäväni, kun olette olemassa! Toivon, että osaisin olla yhtä hyvä ystävä teille, kuin tekin mulle. Hyvää ystävänpäivää!
Ja Elli, ettet epäile, sä kuulut näihin kanssa, vaikka ootkin myös sisko <3

Kuva: Anna-Mari West Photography