tiistai 8. tammikuuta 2019

Uuden vuoden aikomukset

Vuosi vaihtui taasen. Ihan vastahan mä pääsin ylioppilaaksi, eihän siitä oo kuin kohta 19 vuotta 🙈.

Tänä vuonna minä aion....

... juoda enemmän teetä.

Kahvi on valitettavasti syrjäyttänyt teen mun juomamieltymyksissä, mikä on sääli, koska mulla on kaapit täynnä erilaisia irtoteelaatuja. Yritän edelleen vähentää kahvin juontia ja lisätä teen juontia.

... löytää hyvän olon ja päästä sokerikoukusta

Painan enemmän kuin ikinä ja olen huonoimmassa fyysisessä kunnossa koskaan. Olo ei ole hyvä, enkä viihdy tässä olomuodossani. Olen väsynyt, hengästyn helposti ja kaapista ei löydy vaatteita. Yritän löytää sen kultaisen keskitien terveellisen syömisen ja herkuttelun välillä. Löytää semmoisia liikuntaharrastuksia joissa viihdyn, saliharjoittelu ei ole mua varten. Mun mielestä se on vaan tylsää.

... panostaa enemmän Lenniin

Lenni on saanut kärsiä mun koiratreenimotivaatiouupelosta (.. Mikä sanahirviö). Yritän löytää meille jonkun kivan yhteisen jutun, edes lenkki kahdestaan pari kertaa viikossa, ehkä rallytokoa tai aksaa kesemmällä. Lenni tarvii sitä.

....nauttia joka päivästä Pönen kanssa.

Tyyppi täyttää keväällä jo 12, ei se täällä enää montaa vuotta ole. Onneksi ei tiedä kuinka lähellä tai kaukana se päivä on, tällä hetkellä tuntuu, ettei kovin lähellä, mutta mistä sitä koskaan tietää.

... olla enemmän tyytyväinen itseeni

Ajatella useammin kuinka hyvin asiat on eikä vaan aina niitä mitkä on huonosti.

... saunoa paljon.

Eka kertaa aikuiselämässä asun asunnossa, jossa on sauna. Oon nauttinut siitä kovasti ja aion nauttia jatkossakin.

... säästää rahaa.

En oo ikinä osannut säästää rahaa ja turhankin helposti tuhlaan kaikkeen turhaan. Aion yrittää päästä eroon turhista ostoista ja miettiä hankintoja pidemmällä tähtäimellä.

... olla aktiivisempi.

Olen hieman taipuvainen passiivisuuteen joka alueella. Toivoisin oppivani enemmän aktiivisempaa otetta elämään ja kaikkeen.

....nauttia elämästä.

torstai 15. marraskuuta 2018

Kahvimonsteri

Hitsi miten järkytyin, kun tutkailin eilen tullutta palkkanauhaani. Järkytyshän se on aina, mutta tällä kertaa eri syistä kuin yleensä.
Alustuksena, että meillä ei töissä toistaiseksi ainakaan ole mahdollisuutta omatoimiseen kahvinkeittoon, joten kahvia tulee ostettua välillä kolmekin jättikuppia päivässä. Kahvin voi ostaa lätkällä, jolloin se vähennetään palkassa. Helppoa ja näppärää kyllä, mutta tänään palkkanauhan nähtyäni tajusin kuinka helposti niistä kahvikupposista kertyy iso summa kuukaudessa, jonka voisi käyttää johonkin paljon fiksumpaan. Puhumattakaan siitä jätteen määrästä joka niistä pahvikupeista muovikansineen kertyy. Sekin on mua häirinnyt koko ajan.
Siispä nyt loppui kahvin osto töissä! Päätetty! Luonto kiittää, lompakko myös ja toivottavasti myös kroppa, koska sen kahvin kanssa on ollut helppo ostaa sina myös se supertärkeä ja tarpeellinen suklaapatukka kyytipojaksi.

Koska maito kahvissa on mulle kuitenkin välttämätömyys eikä meillä töissä ole mahdollista maitoa kylmässä säilyttää, ei kahvitermarin mukana kuljetus luonnistu ollenkaan. Kahvi ilman maitoa ei mene alas. Siksipä aion vähentää kahvinjuontia ja alan taas kuljettamaan teetermaria matkassani, kuten tein aiemminkin kun en juonut kahvia ollenkaan. Tee on kuitenkin helppo juttu keitellä samalla, kun syö aamupalaa.
Nyt on hyvä syy taas pitkästä aikaa tutustua kaupan teepussivalikoimaan. Suosituksia?

lauantai 3. marraskuuta 2018

Hiljaisuus

Lauantaiaamu, vapaapäivä. Istun hämärässä keittiössä juomassa aamukahviani, maidolla. Kuuntelen hiljaisuutta. Kello raksuttaa seinällä, Lenni on herännyt minun kanssa yhtäaikaa kuten aina ja makaa nyt lattialla jaloissani, välillä syvään huokaisten. Oma mahani kurisee. Läheiseltä autotieltä kuuluu jo tähän aikaan jatkuva liikenne. Jääkaappi hyrähtää surisemaan. Tätäkö se hiljaisuus on oikeasti. Ehkä lähden metsään kuuntelemaan löytyykö se hiljaisuus oikeasti sieltä.

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Puuron porinaa

Ihminen kehittyy ja aikuistuu, makuaistimukset muuttuvat. Asiat, joita ei ole voinut sietää saattavatkin yhtäkkiä muuttua siedettäviksi. Asiat, joista on aina sanonut ja ajatellut "ei ikinä" muuttuvat "ehkä sittenkin"- ja "kyllä kiitos"-asioiksi. Minulle ihan perus veteen keitetty puuro on tämmöinen. Vielä reilu vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan syöväni puuroa aamupalaksi tai ylipäänsä miksikään ateriaksi, hyi ja yöks. Nuorempana manna- ja riisipuuro kyllä menivät, mutta kaikki muut puurot jäivät syömättä. Nykyään keitän itselleni monesti aamupalaksi kaurapuuron ja yllätän edelleen itseni sillä, että puurohan on hyvää. Alussa totuttelu vaati kyllä mehukeittoa reilusti sinne sekaan, mutta nykyään riittää jo pelkät pakastemustikat.

Uutena kokeiluna on ollut raa'an kananmunan sekoittaminen kuuman puuron sekaan, jostain fitnessblogista luin tästä. Jos kukaan olisi mulle sanonut muutama vuosi sitten, että tulen syömään vielä joku päivä aamuisin kaurapuuroa, johon on sekoitettu raaka kananmuna, olisin varmaan nauraen tyrmännyt moisen ajatuksen. Ajatuksenahan tuo on suorastaan ällöttävä, mutta tuo mukavasti proteiinia aamupalaan ja pitää mahan kylläisenä ja tyytyväisenä pidempään + kananmunalla maustettu puuro on superhyvää! Uskomatonta, mutta totta.



torstai 2. kesäkuuta 2016

Vierivä kivi ei sammaloidu

Melkoinen viikko takanapäin, vaikkei edes ole vielä kokonaan takana. Ihanat kelit on hellineet, mutta silti tuntuu etten niistä ole juurikaan ehtinyt nauttia, kun olen viime lauantaista asti juossut koko ajan paikasta toiseen, kun on pitänyt saanut hommata lahjoja, juhlia synttäreitä, siivota ja harrastaa, joka välissä käyttää koiria ja käydä töissäkin.

Toukokuussa riitti juhlia, ensin meidän Lahja-muori täytti 9 vuotta. Sitten juhlittiin lapsiystäväni Nepan 7-vuotissynttäreitä ja  vielä viime sunnuntaina vanhin veljenpojista täytti täydet 10 vuotta. Ens lauantaina on mun vanhimman kummilapsen lakkiaiset, jestas miten vanhaksi sitä itsensä tuntee, kun kummilapsi on jo kohta 20-vuotias :O.

Maanantaina päättyi mun ja Esto-auton lähes 11 vuoden yhteiselo, kun Esto lähti pihasta uuden omistajansa ajamana. Tippa silmässä saattelin auton matkaan. Estohan on ollut ihan perheenjäsen, hyvin tärkeä ja luotettava ja kuljettanut mua ja koiria milloin minnekin pitkin Suomea. Olen käynyt sillä jopa Porvoossa asti näyttelyreissulla. Vuosien varrella on kertynyt hurjan paljon muistoja, joihin tuo minun ensimmäinen oma auto liittyy vahvasti. Kaikesta huolimatta näin koiraperheelliselle se oli maailman epäkäytännöllisin auto. Helmikuusta asti on töryytelty menemään Pösöllä ja toivottavasti meidän yhteiselo jatkuu vähintään yhtä kauan kuin Estonkin kanssa.



Keskiviikkoisin meillä on ollut Lennin kanssa rottweileragility ja se on ollut kyllä superkivaa, tuon blondikoiran kanssa saa kyllä mukavasti nollattua pään agin parissa. Lenni tykkää ihan himmusti agiliitää ja kuulemma siinä olis lajiin potentiaaliakin :).



Tänään aamulla oli meidän talon tulevaan putkiremppaan liittyvien suunnittelijoiden huoneistokohtainen katsastus ja sitä varten tietysti pitänyt siivota asunnosta niitä paikkoja, joita ei normaalisti ihan niin hyvin tule siivottua, Siis kylppäri ja keittiön allaskaapit. Kaiken tämän keskellä mun imurin lattiasuulake otti ja hajosi, joten aamulla imuroin tuoreimman karvakerroksen lattioilta pikkuisella huonekalusuulakkeella, kyllä naamaa nauratti...imuri itsessään sentään toimi, onneksi.

Huomenna on vielä yksi iltavuoro töissä ja sitten mä olen niin LO-MAL-LA!!! Adios!




sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Hauskaa Vappua!

Vappuaaton illan olin töissä, mutta vappupäivän vapaalla ja ehdin heittäytymään vapputunnelmaan. Päivällä ystävän luona vappubrunssilla. Mukavan kokoisella porukalla grillattiin ja syötiin mahat pullolleen. Ihan ilman kommelluksia ei tämäkään päivä tietysti käyntiin lähtenyt, heräsin liian myöhään, unohdin illalla grillattavani töihin ja tietysti jouduin ne vielä hakemaan ennen kuin pääsin grillausmeininkeihin mukaan. Onneksi loistavat vappusäät nostivat tunnelman kattoon, vaikka pinna meinasikin aamusta olla kireällä.

koko perheen voimin vappuajelulla


Kotiuduttuani pakkasin vielä koirat autoon ja lähdettiin citylenkkeilemään Ainolanpuistoon. Paljon oli pieniä ja isoja ihmisiä vapputunnelmissa, myös koiria. Alkupöhinöiden ja menohalujen jälkeen mun koiruudet asettuivat ja kulkivat varsin nätisti puiston ympäri. Vaikkei lenkki pitkä ollutkaan niin henkisesti koirille aika rankka, molemmat oli ihan puhki kun palattiin takaisin autolle. 



Lahja aloitti eilen parvekekauden ja tänäänkin aamulla heti herättyään tietysti vaati päästä taas parvekkeelle auringonottoon. Auringonottoa jatkettiin sitten iltapäivällä mun vanhempien pihalla, jossa koirat sai kurvailla useamman tunnin ajan. 



Kaksi vuotta sitten Lenni muutti meille. Alkuajan koirien välisistä jännittelyistä ja varautuneisuudesta ollaan päästy jo näin rohkeisiin tunnelmiin, että Lenska uskaltaa repiä verkkopalloa Lahjan kanssa eikä Lahjakaan nosta kierroksia kaakkoon tilanteesta. Kuten Lennin entiselle omistajalle sanoin ja täällä blogissakin olen tainnut joskus mainita, on ollut hienoa seurata näiden kahden koiran suhteen kehittymistä. Ovat kuin paita ja peppu nykyään.



lauantai 23. huhtikuuta 2016

Ai niin, se Lennin nielemä kintas...


En olekaan tänne muistanut raportoida kintasepisodin jälkimaininkeja. Aikalailla kaksi viikkoa kinttaan nielemisen jälkeen, kintas ulostautui suun kautta oksennuksen mukana. Nahkat olivat sulaneet päältä ja teddyvuori vain jäljellä. Tarinalla oli siis onnellinen loppu ja jatkossa toivon, että Mr. Lennart jättää tuommoiset syömiset välistä ihan meidän molempien vuoksi.