Unia

Tänään tuolla metsässä koirien kanssa käpsytellessä ja luonnon kauneutta ihastellessa tuli mieleen jo tähtien joukkoon siirtyneet rakkaat, rottikset Hiski, Pessi ja Rilla, kanit ja Tuulikki-hevonen.

Tajusin, etten ole ikinä nähnyt unta rottiksista sen jälkeen, kun niistä on joutunut luopumaan, ei hyviä eikä pahoja. Näen paljon unia, monenlaisia, usein hyvin epätodellisista tapahtumista. Todella harvoin unissani esiintyy eläimiä, eikä tosiaan ikinä näitä joista olen joutunut luopumaan ikuisiksi ajoiksi. Mistähän se johtuu? Hiskin viimeinen päivä ja se, että jouduin tekemään nopean päätöksen Hiskin kohtalosta oli mulle tosi traumaattinen kokemus, jota mietin lähes päivittäin edelleen. Siltikään tästä huolimatta se asia ei oo tullut mulle, ainakaan tietoisesti, uniin. Tuo on minusta tosi kummallista!


Kerran näin unta Victor-kanista, löysin sen muka siivotessa sängyn alta häkistään. Se oli ihan laiha, janoinen ja harmaa. Olin siis unessa muka unohtanut koko kanin olemassaolon ja jestas sitä syyllisyydentunnetta, kun tajusin, että olen laiminlyönyt täysin minusta riippuvaisen eläimen olemassaolon. Vielä herätessäkin oloni oli kamala, tuo on varmaan pahin painajaiseni. Tuohon uneen on varmasti vaikuttaneet lukuisat lehtijutut eläinsuojelurikoksista, jossa hylättyjä eläimiä löydetään hädintuskin elävänä, kun niiden omat ihmiset ovat laiminlyöneet jopa niiden perushoidon. Luultavasti myös jonkinlainen pelko oman elämänhallinan menettämisestä.
Kesällä näin unta hyvän ystäväni edesmenneestä isästä, menimme ystäväni, hänen äidin ja siskon kanssa katsomaan tätä isää ja hän asui puutalossa ihanan omenatarhan keskellä, hänellä vaikutti olevan kaikki hyvin.Unesta jäi hyvä, rauhallinen olo. Toivoisin näkeväni tuommoisia unia myös näistä nelijalkaisista rakkaistani, joita on niin kovin kamala ikävä.

Hiski-rakas tammikuussa 2013