Ajoin eilen työmatkalla onnettomuuspaikan ohi. Moottoritiellä makasi hevoskuljetusvaunu kyljellään ja hevonen vielä siellä sisällä ties missä kunnossa. Mulla tuli tilanteessa itku ja jouduin oikeen kokoamaan itseni, että pystyin jatkamaan ajamista. Reagoin usein melko voimakkaasti, kun kyseessä on eläin ja eläimen hätä. Jälkeenpäin tajusin, etten ko. tilanteessa edes miettinyt oliko ihmisille tapahtunut jotain, kun vain kuvittelin mielessäni pienessä kopissa paniikissa olevaa hevosta.
Myöhemmin luin, että tässä onnettomuudessa hevonen oli selvinnyt pintanaarmuilla (ja luultavasti henkisillä traumoilla) eikä ihmisille ollut käynyt kuinkaan. Onni onnettomuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti