Kaislikossa suhisee tai nurmikolla sihisee

Tänään olin töiden jälkeen pissattamassa Lahjaa ja Lenniä tuossa meidän talon läheisellä nurmikolla. Yhtäkkiä kuulen sihahduksen ja huomaan Lennin pomppaavan taaksepäin ja sitten menevän taas eteenpäin. Tässä vaiheessa sain onneksi kiskaistua Lennin kauemmas, koska se oli nokikkain nuoren kyykäärmeen kanssa, joka hyökkäsi. Hyi hemmetti, kylmää vieläkin koko elukka. Oli oikeasti niin vähää vaille, ettei se olisi upottanut myrkkyhampaitaan Lennin naamaan.

Tapauksen jälkeen tarkkailin Lenniä tiiviisti, alkaako se oireilemaan (turvotus, huonovointisuus). Onneksi selvittiin kuitenkin pelkällä säikähdyksellä eikä tarvinnut lähteä eläinlääkäriin nesteytykseen.

Nyt mua hirvittää ulkoiluttaa koiria tässä meidän lähimaastoissa, koska tää ei ole eka kerta kun olen kyyhyn täällä törmännyt. Tosin aiemmin en näin lähellä kotoa. Yöks.

Ikävä

Päivittäin tulee tilanteita, joista Hiski tulee jotenkin mieleen. Ikävä on edelleen kova ja vaikka tiedän, ettei muita vaihtoehtoja enää ollut niin silti toivoo vieläkin kovasti, että asiat olisivat toisin ja Hiski olis täällä meidän kanssa. Kuvia oon katsellut ja voin katsoa, tilanteet jotka tulee mieleen on positiivisia ja välillä naurattaakin. Tosin lopuksi tulee aina itku.

Muistan, että Hiskillä oli jättimäinen pää, mutta en muista kuin iso se oli ja tää jotenkin vaivaa mua hirveästi. Haluaisin ottaa koko koiran halaukseen, rutistaa lujasti ja kertoa kuinka tärkeä se on tai oli mulle. Edelleen saatan sanoa, kun joku kysyy koirista, että mulla on rottis... eikä mulla ole, asia tulee joka kerta yhtä musertavana totuutena mieleen, Hiskiä ei olekaan enää.

Voi rakas... 'til we meet again.

Oulu

Ihana lämmin kesäpäivä tänään. Aamupäivällä käveltiin koirien kanssa joenrantaan, jossa saivat käydä uimassa tai no Lenni ui ja Lahja kahlaili. Iltapäivällä tarvin omaa aikaa ja pyöräilin reilusti yli 20km. Ihastelin tätä kotikaupunkiani, joka on oikeasti aika kaunis kesäkaupunki. Harmi, kun ei ollut kamera matkassa, joten kännykän varassa oli kuvaaminen. 

Kävin torilla ostamassa jäden ja litran mansikoita, jotka pistelin poskeeni Nallikarin hiekkarannalla. Oli nautinnollista työntää varpaat lämpimään hiekkaan ja kävellä rantavedessä. Tämän jälkeen käänsin pyöräni kohti Toppilansaarea, siellä kävelin aallonmurtajan päähän ja istuin pitkän aikaa auringon lämmittämillä kivenlohkareilla omien ajatusteni kanssa. 

Toppilassa ihastelin vanhaa Vaasan valssimyllyä, joka kohta muutetaan asunnoiksi. Upea punainen tiilirakennus, jonka juurella viipotti pieni hiirulainen. 

Nämä kivet ihastutti mua kovasti!

Käsitöitä

Oon ihan hirveesti innostunut nyt tekemään monen näköisiä neulonta- ja virkkaustöitä. Viime syksyn opparipaineiden ja talven käsivaivojen hellitettyä oon monena iltana tarttunut puikkoihin tai koukkuun. Pääasiassa yritän tehdä kesken jääneitä loppuun, mutta jotain uuttakin on tullut väkerrettyä.

Oon ihan innoissani, kun olen oppinut lukemaan ohjeita ja tekemään erilaisia silmukoita sekä virkaten että neuloen. YouTuben ja Garnstudion ohjevideot on aivan loistavia opetteluun, kaikesta löytyy kyllä video. Miten sitä onkaan pärjännyt ennen ilman noita video-ohjeita, en käsitä. Niiden avulla tämäkin poropeukalo on löytänyt ihan uusia taitoja ja enää ei Niin pelota tarttua haastavimpiinkaan ohjeisiin. 

Tässä kuvia valmiista tekosistani, kaikki on rakkaudella itse tehty. 

Pipo itselle (ohje Novita), virkatun kukan ohje Harmaata arkea blogista (harmaata.blogspot.fi)

Pipo ystävälle

Virkattu matto kylppäriin, mukailtu Kauhavan kangasaitan Asteri-matosta

Ranteen lämmittimet (ohje Garnstudio). Mun eka pitsineulekokeilu ja hyvin onnistui 😊

Nyt on työn alla villasukat ihan perusohjeella, kun mun mielestä kaikki hienot pitsikuviot yms hukkuvat noiden raitojen alle. Aika näyttää jäävätkö itselle vai lähtevätkö eteenpäin. Pää raksuttaa koko ajan uusia juttuja, aika ei vaan tahdo riittää. Erityisesti kaikkia kauniita villasukkaohjeita tulee jatkuvasti vastaan, miten sitä osaa edes valita minkä työn aloittaa seuraavaksi?

Ruokaa ja juomaa

Tein eilen superhyvää salaattia. Aineksina käytin jääsalaattia, kurkkua, miniluumutomaatteja, grillijuustoa ja broilerin filesuikaleita maustettuna sillä uudella kanalle tarkoitetulla kermaviilillä. Tuossa kermaviilissä maistui inkivääri tosi voimakkaasti ja koska en juurikaan inkivääristä tykkää niin ei ihan mun mieleen. Onneksi tää ei kuitenkaan pilannut salaatin makua. Lisäksi laitoin salaattiin Punnitse ja Säästä-liikkeestä ostettua salaattisiemensekoitusta. Hyvää ja täyttävää salaattia tuli, ei ehkä maailman terveellisintä, mutta mitäs siitä ☺️.

Ruokajuomana mulla oli ystäväni kovasti kehuma Garage Hard Ice Tea. Ei sitä turhaan oltu kehuttu, järjettömän hyvää oli. 

Muutakin

Päätin alkaa kirjoittamaan tänne blogiin muitakin juttuja kuin koiratouhuja. Tosin en mä tätä ole noiden koirajuttujen osalta kovasti viime aikoina päivittänytkään. Tarkoitus on alkaa tehdä lyhyempiä blogipäivityksiä, jolloin niitä on inhimillisempi kirjoittaa kännykälläkin. 

Lenni

Lenni-labradorin omistajaperhe joutui tekemään raskaan päätöksen, jonka seurauksena Lenni muutti sitten 29.4. meille, minun ja Lahjan tärkeäksi perheen jäseneksi. Kotiutuminen on sujunut erittäin hyvin, Lennihän ehti olla hoitojakson jälkeen vain 1,5 viikkoa entisessä kodissaan, joten meidän elämä tais olla vielä aika tuoreesti sen muistissa. Lahja oli suorastaan riemuissaan, kun näki kenet otin autosta. Se on Lahjalle iso juttu, kun se ei tosiaan ole mikään kaikkien kaveri. Oon todella onnellinen, että nuo kaksi tulee niin hirveän hyvin toimeen, joka päivä se tuo hymyn mun huulille kun noiden touhuja seurailen. Ja minä oon tosi kiitollinen Lennin entiselle perheelle, että he luottivat Lennin minun hoitooni. Minähän ihastuin siihen todella paljon jo silloin hoitojakson aikana, joten kun sain viestin, että Lenni tarvii kodin, en miettinyt enää asiaa vaan tiesin, että Lennin paikka on täällä. Asioilla on tapana järjestyä.

Me ollaan Lennin tulon myötä käyty pitkiä metsälenkkejä taas, koirat ja emäntä nauttii täysillä tästä keväästä ja kesän tulosta. Vielä ei oo metsät täynnä ötököitä, joten metsäily on ihanaa. Aivot lepää siellä hiljaisuudessa ja koirien touhuja katsellessa. 

Minulla on nyt harrastuskaveri, vaikka en enää niin aktiivinen olekaan kuin hurjina vuosina Pessin kanssa, mutta koiran ja omaksi mielenvirkistykseksi tykkään harrastella ja puuhailla monenlaista. Siispä käytiin torstaina tekemässä peltojäljet sekä Lahjalle että Lennille. Lahjahan on jäljestyksessä jo "vanha tekijä" ja Lennille tuo oli ensimmäinen. Lahjan jälki oli n. 20 askelta, palkkana makkaraa. Sehän oli oikein tarkka tyttö, tuhina vaan kuului. Loppupalkka oli taas sen mielestä ihan boring, joten ehkä seuraavalle jäljelle jätän jonkun namikökön, jos maistuis paremmin. 

Lennin jälki oli n. 100 askelta, ekat parikymmentä askelta hieman haettiin mikä on homman nimi, mutta sitten ahneella koiralla kuuluin bling päästä ja lamppu syttyi ja loppu jäljen se eteni erittäin tarkasti ja maavainuisesti. Seuraava jälki saakin olla jo huomattavasti pidempi :)