Joulusiivouksen keskeltä

Vihdoin sain aikaiseksi kerätä Lahjan keräämät pölynkerääjät (ruusukkeet) seinältä laatikkoon varastoitavaksi. Ei sillä ettenkö niitä arvostaisi, jokaisella on minulle merkitystä enkä niitä raski pois antaa, mutta mielestäni nuo monenkirjavat ruusukkeet eivät kauhean tyylikäs lisä sisustukseen ole. Montaa niitä ei ole kertynyt, sen jälkeen kun Lahja valioutui 2-vuotiaana ei olla monesti näyttelyissä käyty ja niissä joissa on käyty ei ole ylimmille palkintosijoille enää päästy. Suomen ranskiskanta alkaa olla laadukkaampaa kuin 6 vuotta sitten ja hienoja koiria on monia sijoituksista kilpailemassa.

Oi mikä ihana ilta

Tänäiltana pitkästä aikaa nautin koirien kanssa iltalenkistä niin, että tein vielä iltapissatuksen aikaan toisenkin vähän pidemmän pyrähdyksen. Syynä tuohon on tuo lumi, jota oli viime yönä sadellut ihan vähäsen, juuri ja juuri sen verran, että maa on valkoinen. Pakkasta ei ole, keli nollan tietämillä, ettei tuo taida vieläkään pysyvää olla, mutta jännästi vaan jotenkin vaikuttaa ainakin mulla mielentilaan, kun on edes himpun valoisampaa.

Muuten päivä olikin kamala, kun pitkästä aikaa migreeni tuli ja yllätti, jouduin ihan lähtemään kesken päivän töistäkin pois, kun olo oli ihan kamala. Hartiat ihan tönkköjumissa, mutta onneksi parin tunnin unet auttoi ja rentouduin sen verran, että migreenikin helpotti.

Joulukortitkin on nyt sitten postitettu, varmaan eka kertaa ikinä ajoissa ja joulumerkillä varustettuna. Tosin tällä kertaa vastaanottajat saavatkin tyytyä ihan tavallisiin painettuihin kortteihin perinteisen koirankuvan sijaan.

Huomenna lupaan vihdoin asentaan jouluvalot parvekkeelle ja kyntteliköt ja tähdet ikkunoihin. Ehkä on jo aika, joulu saa nyt tulla :)

Koirankynnenleikkaaja

Näyttely lähestyy, joten aika saattaa taas Lahja Korpinkynnen manikyyri ja pedikyyri kuosiin.

Lahja vihaa kynnenleikkuuta vähintään yhtä paljon kuin minä, joten leikkuuvälit tahtoo vähän venyä. Pitkästä aikaa otin Dremel-hiomakoneen käyttöön kynsileikkureiden sijaan. Hiomalla kynnet saa leikkureita lyhyemmäksi ja tärinän pitäis myös vaikuttaa kynsien verisuoniin niin, että ne vetäytyisivät. Lisäksi hioessa terä kuumuu sen verran, että vaikka suoni aukeaisi niin verenvuoto jää vähäisemmäksi kuin leikatessa. Mulla tuo Dremel on valitettavasti johdollinen, mikä asettaa oman hankaluutensa. Akku kone olis niin paljon kivempi, mutta kun ilmaiseksi tuon aikoinaan sain niin en valita.

Hiominen meni pitkän tauon jälkeen yllättävän hyvin, ei Lahja siitäkään nauttinut, mutta ei jaksanut kauaa "taistella" vastaan. Lahja on semmoinen periaatteesta vastarannan kiiski, eli ei muka hyväksy mitään hoitotoimenpidettä, mutta antaa ne kuitenkin lopulta kiltisti tehdä, kun ei anneta muuta mahdollisuutta.

Lennillekin kokeilin dremelöintiä, mutta se oli ihan kauhuissaan. Siksipä otettiin asia vaan harjoituksen kannalta, siis kone päällä ja Lennin tassu mun kädessä, mutta ei varsinaisesti hiottu yhtään. Kun Lenni rentoutui tuohon niin laitettiin kone pois ja otettiin kynnet lyhyiksi perinteisesti leikkureilla. Sen Lenni antaa tehdä oikein kiltisti.

Nyt aion hioa Pöntisen kynnet vähintään kerran viikossa, jotta ne on kuukauden päästä sopivan lyhyet.

Koirilla hyrrää

Aamulenkillä Lenni nosti varsin miehekkäästi jalkaa ensimmäiseen mäntyyn, joka eteen osui. Oli tainnut nähdä varsin miehekkäitä unia prinsessapedissä, kun normaalistihan Lenni pissii tyttötyylillä :D.

Lahja tekee jo selvästi juoksua, kärsii huonosta ruokahalusta, joka pakottaa kuitenkin vahtimaan kuppia Lennin varalta. Onneksi se syö kuitenkin, kun käskee, mutta vähän pitää kuitenkin takkuilla vastaan. Lisäksi se nylkyttää, välillä Lenniä ja tänään mun kättä!!! Uskomaton narttu, olin sohvalla pikkupäikkäreillä ja herään siihen,kun Lahja kiskoo tassulla mun kättä alas. Luulin sen kerjäävän rapsutuksia (muorikoira osaa vaatia moista) ja laskin käteni alas. Mitä tekee Lahja, ottaa tiukan otteen käsivarrestani ja  alkaa nylkyttään... jestas taas tuota touhua.

Lahja on ilmoitettu Kajaanin Kv-näyttelyyn tammikuulle. Ei ollakaan sen kanssa oltu näytelmissä aikoihin, piti ihan tarkistaa koiranetistä milloin viimeksi...erkkarissa 2013. Jännää mennä taas kehään, osaakohan tuo esiintyä ja käyttäytyä. Kesällä käytiin mätsärissä ja voi sitä riemua, kun kaivoin silloin näyttelyhihnan esille! Käsittämätöntä miten se tykkääkään siitä.

Tänään siivosin laatikoita ja löysin monta cd:llistä vanhoja kuvia. Tässä alla muutama maistiainen.

Vastasyntynyt Lahja 

Pessi 3-vuotiaana Oulujoen jäällä. Voi että se olikin kaunis <3

Pessin eka joulu 2002

Esineruututreenit 

Rilla-rakas 6-vuotiaana

Sokeritonko?

Tunnustuksia taas, olen addikti sokerille ja rasvalle, roskaruualle! Syön karkkia, juon sokerilimsoja, käyn aivan liian usein syömässä pikaruokaa. Mitä makeampaa tai epäterveellisempää niin sen parempaa...No can do! Pidän välillä lakkoja, karkkilakko, herkkulakko, mättölakko, limsalakko....listaa voisi jatkaa loputtomiin, välillä onnistun ja välillä en, useinmiten en onnistu. Toivoton tapaus?

Valitettavasti tämä ruokavalioni näkyy minussa monin tavoin; erityisesti kasvoissa ja selässä iho on huono, kunto on huono, ylimääräistä höttöä on kertynyt sinne tänne ympäri kroppaa ja sen myötä itsetunto on heikko. Tämä näkyy myös rahankäytössä. Olen välillä todella pihi isojen hankintojen suhteen, mutta saatan tuhlata kuukaudessa valtavia summia näihin täysin turhiin mahan täytteisiin. Sitten yhtäkkiä huomaan taas kerran, että tili on tyhjä ja seuraavaan tiliin eletään "pyhällä hengellä". Viimeksi verikokeissa tulokset tietyiltä osin olivat kyllä normaalirajoissa, mutta ihan ylärajalla eli jotain täytyisi muuttaa.

Viime aikoina olen lukenut paljon juttuja ihmisistä, jotka ovat alkaneet välttämään ns. "piilosokeria" ja kokeneet elämänlaatunsa parantuneen kaikilta osin tämän ansiosta. Ajatus on alkanut kiehtomaan mua kovasti ja olen huomannut ainakin jollain tasolla jo hakeutuneeni sokerittomampaan suuntaan. En halua aloittaa mitään lakkoa tai dieettiä, koska en onnistu niissä yleensä, mutta jos pikkuhiljaa saisin jätettyä elämästäni edes osan näistä ylimääräisistä sokerin lähteistä niin uskon, että se olisi jo askel parempaan suuntaan. Ja kun elimistö tottuu sokerittomampaan elämään niin se ei ehkä sitä niin enää vaatisikaan.

Tätähän on loistava pohtia juuri tässä joulun kynnyksellä, kun ihan varmasti tulee napsittua niitä konvehteja ja joulutorttuja, mutta ainakin olen alkanut kiinnittämään enemmän huomiota sokerin määrään tuoteselosteissa, jos ei muuta.

Prinsessa Lennart

Monena aamuna (aamupäivällä) herätessäni olen kohdannut tämän näyn:

Lenni on siis ahtautuneena nukkumaan Lahjan prinsessasänkyyn. Yöt Lenni nukkuu omalla pedillään olkkarissa, mutta aamusta siirtyy tuohon pikkupetiin kippuralle nukkumaan. Mua huvittaa kovasti tämä sen tapa. 

Naksuttelua

Jotain välillä koiristakin... Haluan opettaa koirat niin, että kun toisen kanssa treenaan kotona pikkujuttuja niin toinen suorittaisi sen aikaa "oma paikkaa" eli makaisi jossain lähistöllä ja odottaisi vuoroaan. Tämä olisi kätevää, ettei toista aina tarvis laittaa muualle tai puuhun kiinni esim. lenkillä treenatessa. Nyt sisällä treenatessa toinen on aina portin takana "vapaalla". 

Eka pitää kuitenkin opettaa se oma paikka ja sille meno molemmille erikseen. Eilen naksuttelin tätä koirille siis sinne alustalle menoa, mitään käskyä tms en siihen vielä liittänyt vaan lähinnä si, että koirat menee alustalle niin että kaikki jalat on alustalla. Lahjan kanssa on aiemminkin treenattu kosketusalustajuttuja, joten se tajusi jutun nopeasti, enkä uskonutkaan että sinne alustalle meno tuottaisi ongelmaa. Luulen, että Lahjalle haasteellisempaa on alustalla pysymisen opettaminen.  LenniKin hiffasi jutun jo ihan ok, mutta toistojahan tämä tietty vaatii molemmille.  Pari tuntia treenisession jälkeen ihmettelin, mitä Pönde touhuaa. No se istui keittiön lattialle unohtuneella alustalla ja kitisi, kun lihapullia ei satanutkaan taivaasta palkaksi toiminnasta 😂.