Käsitöitä

Oon ihan hirveesti innostunut nyt tekemään monen näköisiä neulonta- ja virkkaustöitä. Viime syksyn opparipaineiden ja talven käsivaivojen hellitettyä oon monena iltana tarttunut puikkoihin tai koukkuun. Pääasiassa yritän tehdä kesken jääneitä loppuun, mutta jotain uuttakin on tullut väkerrettyä.

Oon ihan innoissani, kun olen oppinut lukemaan ohjeita ja tekemään erilaisia silmukoita sekä virkaten että neuloen. YouTuben ja Garnstudion ohjevideot on aivan loistavia opetteluun, kaikesta löytyy kyllä video. Miten sitä onkaan pärjännyt ennen ilman noita video-ohjeita, en käsitä. Niiden avulla tämäkin poropeukalo on löytänyt ihan uusia taitoja ja enää ei Niin pelota tarttua haastavimpiinkaan ohjeisiin. 

Tässä kuvia valmiista tekosistani, kaikki on rakkaudella itse tehty. 

Pipo itselle (ohje Novita), virkatun kukan ohje Harmaata arkea blogista (harmaata.blogspot.fi)

Pipo ystävälle

Virkattu matto kylppäriin, mukailtu Kauhavan kangasaitan Asteri-matosta

Ranteen lämmittimet (ohje Garnstudio). Mun eka pitsineulekokeilu ja hyvin onnistui 😊

Nyt on työn alla villasukat ihan perusohjeella, kun mun mielestä kaikki hienot pitsikuviot yms hukkuvat noiden raitojen alle. Aika näyttää jäävätkö itselle vai lähtevätkö eteenpäin. Pää raksuttaa koko ajan uusia juttuja, aika ei vaan tahdo riittää. Erityisesti kaikkia kauniita villasukkaohjeita tulee jatkuvasti vastaan, miten sitä osaa edes valita minkä työn aloittaa seuraavaksi?

Ruokaa ja juomaa

Tein eilen superhyvää salaattia. Aineksina käytin jääsalaattia, kurkkua, miniluumutomaatteja, grillijuustoa ja broilerin filesuikaleita maustettuna sillä uudella kanalle tarkoitetulla kermaviilillä. Tuossa kermaviilissä maistui inkivääri tosi voimakkaasti ja koska en juurikaan inkivääristä tykkää niin ei ihan mun mieleen. Onneksi tää ei kuitenkaan pilannut salaatin makua. Lisäksi laitoin salaattiin Punnitse ja Säästä-liikkeestä ostettua salaattisiemensekoitusta. Hyvää ja täyttävää salaattia tuli, ei ehkä maailman terveellisintä, mutta mitäs siitä ☺️.

Ruokajuomana mulla oli ystäväni kovasti kehuma Garage Hard Ice Tea. Ei sitä turhaan oltu kehuttu, järjettömän hyvää oli. 

Muutakin

Päätin alkaa kirjoittamaan tänne blogiin muitakin juttuja kuin koiratouhuja. Tosin en mä tätä ole noiden koirajuttujen osalta kovasti viime aikoina päivittänytkään. Tarkoitus on alkaa tehdä lyhyempiä blogipäivityksiä, jolloin niitä on inhimillisempi kirjoittaa kännykälläkin. 

Lenni

Lenni-labradorin omistajaperhe joutui tekemään raskaan päätöksen, jonka seurauksena Lenni muutti sitten 29.4. meille, minun ja Lahjan tärkeäksi perheen jäseneksi. Kotiutuminen on sujunut erittäin hyvin, Lennihän ehti olla hoitojakson jälkeen vain 1,5 viikkoa entisessä kodissaan, joten meidän elämä tais olla vielä aika tuoreesti sen muistissa. Lahja oli suorastaan riemuissaan, kun näki kenet otin autosta. Se on Lahjalle iso juttu, kun se ei tosiaan ole mikään kaikkien kaveri. Oon todella onnellinen, että nuo kaksi tulee niin hirveän hyvin toimeen, joka päivä se tuo hymyn mun huulille kun noiden touhuja seurailen. Ja minä oon tosi kiitollinen Lennin entiselle perheelle, että he luottivat Lennin minun hoitooni. Minähän ihastuin siihen todella paljon jo silloin hoitojakson aikana, joten kun sain viestin, että Lenni tarvii kodin, en miettinyt enää asiaa vaan tiesin, että Lennin paikka on täällä. Asioilla on tapana järjestyä.

Me ollaan Lennin tulon myötä käyty pitkiä metsälenkkejä taas, koirat ja emäntä nauttii täysillä tästä keväästä ja kesän tulosta. Vielä ei oo metsät täynnä ötököitä, joten metsäily on ihanaa. Aivot lepää siellä hiljaisuudessa ja koirien touhuja katsellessa. 

Minulla on nyt harrastuskaveri, vaikka en enää niin aktiivinen olekaan kuin hurjina vuosina Pessin kanssa, mutta koiran ja omaksi mielenvirkistykseksi tykkään harrastella ja puuhailla monenlaista. Siispä käytiin torstaina tekemässä peltojäljet sekä Lahjalle että Lennille. Lahjahan on jäljestyksessä jo "vanha tekijä" ja Lennille tuo oli ensimmäinen. Lahjan jälki oli n. 20 askelta, palkkana makkaraa. Sehän oli oikein tarkka tyttö, tuhina vaan kuului. Loppupalkka oli taas sen mielestä ihan boring, joten ehkä seuraavalle jäljelle jätän jonkun namikökön, jos maistuis paremmin. 

Lennin jälki oli n. 100 askelta, ekat parikymmentä askelta hieman haettiin mikä on homman nimi, mutta sitten ahneella koiralla kuuluin bling päästä ja lamppu syttyi ja loppu jäljen se eteni erittäin tarkasti ja maavainuisesti. Seuraava jälki saakin olla jo huomattavasti pidempi :) 

Pitkänperjantain laavuretki

Hoplaa, pienestä sateen tihkuttelusta välittämättä lähdettiin Päivin, Lahjan ja Kassun kanssa patikoimaan Pilpasuon laavulle makkaranpaistoon. Täähän on meidän joka keväinen retki, eikä sitä kovin helposti jätetä väliin. Sadekin loppui jo ennen kuin pääsimme perille ja sää oli kertakaikkisen mainio, vaikka aurinko ei paistanutkaan.

Lahja ja Kassuhan ei juurikaan leiki tai muutenkaan kiinnitä enää toisiinsa huomiota tuolla lenkin lomassa, mutta kai niillä kuitenkin ihan kivaa on. Tällä kertaa mentiin vielä pikkupolkua pitkin eikä metsäautotietä, kuten normaalisti, joten oli kivaa meillä omistajillakin ja jalatkin pysyi kuivempana :). Matkaa autolta laavulle tulee n. 3 km suuntaansa.

Tässä hieman kuvia tän kertaiselta reissulta.

makkarat! Täältä me tullaan!

Lahjalla oli kovasti hommaa halkojen kanssa

Nuotiokin saatiin liekkeihin, vaikka halot oli liian isoja ja aika kovasti saatiin töitä sen eteen tehdä

Mun molemmat makkarat kohtasi karmea kohtalon, kun onnistuin polttamaan makkaratikun poikki ja makkarat tipahti keihästettynä nuotioon

Kohta 7-vuotta täyttävät sisarukset, jotka paranevat vaan, kuin viini, vanhetessaan

Kassulla oli rakkautta ilmassa loppumatkalla, Lahjalla ei niinkään

Mun lempparikuva sisaruksista, on ne ihania 

Mulla on onni omistaa 7-vuotta täyttävä ranskis, joka on vielä pirteä, energinen ja hyväkuntoinen. Toivottavasti näin jatkuu vielä vuosia lisää! 

Aurinkoenergiaa

Kevät! Mä jaksaisin vaan päivät pitkät kulkea pitkin metsiä ja nauttia tuosta auringosta, valosta ja lämmöstä. Mitä siitä vaikka karvatassut on ihan kurassa ja ravassa ja kantavat hiekkaa sisälle sitä mukaa kun ehdin edelliset siivota pois. Tänään, kun mulla peruuntui päivän eka työkeikka, päästiin metsäilemään 1,5 tunniksi heti aamusta. Kyllä me nautittiin koko porukka. Vaikka tykkään talvesta, pakkasesta ja lumesta, niin silti tunnen kevään tullen herääväni taas eloon. Virtaa riittää ihan eri tavalla kuin talvella.

Meillä on nyt reilut 2 viikkoa asustanut hoitolainen, labbispoika Lenni. Lenni on sulattanut elämänilollaan ja rennolla asenteellaan jopa Lahjan sydämen ja se on iso juttu se. Lenni on sopeutunut meidän elämään varsin vaivattomasti, ihan kuin se olisi aina asunut meillä. Ihana ukko ❤️. Lenni on täällä vielä reilun viikon ja menee pääsiäiseksi takaisin omaan kotiin. Iso ikävä meillä tuota vaaleaa miestä kyllä tulee. 

Viikonloppuna sain raahattua järkkärikameran mukaan ulos ja napsin kuvia koirista tai no pääasiassa Lahjasta :D. Ei uskoisi, että se täyttää reilun kk:n päästä jo 7 vuotta. 

Tässä vielä Lenni ihan eka päiviltä, kun se meille tuli. 

Hiski 12.9.2010-7.2.2014

7.2.2014 jouduin tekemään raskaan päätöksen Hiskin kohtalosta. 

Vaihtoehtoja ei valitettavasti ollut, Hiski lähti tähdeksi taivaalle ja minä jäin sitä tänne kaipaamaan. Monet itkut olen itkenyt ja monet tulen vielä itkemään.

Edellisenä yönä Hiski tuli mun viereen nukkumaan, ihan liki, pää samalle tyynylle ja hönkäili mun naamalle pitkän aikaaa. Se ei ollut tehnyt noin aikoihin. Ihan niin kuin se olisi aavistanut tulevan ja lohduttanut mua etukäteen omalla tavallaan rakastaen. Tuon muiston turvin mä jatkan eteenpäin, ilman rakasta Hippumiestäni 

Minut ympäröin tyhjyydellä jotta voisin nähdä,

Jotta oppisin itse, mitä tunnen

Ja tietäisin sen

Nyt on mentävä yksin

Kulkee pitää ilman varjoo

Osan jäätävä taakse jotta toinen voi loppuun löytää

Tätä hetkeä kartoin

Tätä väistin

Tätä niin pelkäsin

Sen on tultava loppuun

Nyt on aika

Viimeiseen tiimaan

Tähän päättyy paljon hyvää

Paljon kaunista

Jonka raajat kuolleet on

Tän täytyy mennä näin

Vaikka Tahtoisin kieltää

Koittaa säilyttää

Mutta tiedän et on turhaa

Armoo viivyttää

Apulanta: Armo