Marraskuun kuulumisia

Marraskuu lähenee loppuaan ja kohta koko vuosi. Vuodet menee ihan liian nopeasti nykyään.
Lahja osallistui viime sunnuntaina Jyväskylän KV-näyttelyyn ja ihka ensimmäistä kertaa veteraaniluokassa. Tämä oli mullekin aika merkityksellinen juttu, koska ikinä ennen aiemmin mun koirat ei oo olleet veteraani-iässä enää siinä kunnossa/elossa, että niiden kanssa olisi näyttelyihin veteraaniluokkaan voinut mennä. On uskomattoman hieno juttu, että tuo pieni, rakas ranskanbullani on edelleen noin hienossa kunnossa ja ihan käsittämättömän hyvin se jaksoi puurtaa näyttelyssä koko päivän.

Jyväskylässä oli sunnuntaina veteraaneja esillä peräti kolme kappaletta. Uroksia oli kaksi; Lahjan Kassu-veli (ERI2) ja hieman sisaruksia nuorempi Sisu-herra (ERI1, VSP-VET). Tuomarina näyttelyssä oli englantilainen Liz Cartledge ja hän oli tätä mieltä Lahjasta: "Almost 9, has kept her body shape, deep brisket, good bone, excellent hindquaters, good siluet, well shown & handled". 
Upean arvostelun saattamana tulos VAL ERI1 ja ROP-VET. Uskomatonta, tällä esittäjällä tirahti kyllä kyyneleet, kun sain ruusukkeen käteeni. Jäätiin isoon kehäänkin, mutta sieltä ei mitään menestystä tullut. Ylpeä olen koko päivän hienosti käyttäytyneestä ja jaksaneesta koirastani, sen kanssa oli erittäin kivaa olla koko päivän.

Jotkut sanovat, etteivät koirat tykkää näyttelyistä, mutta tervetuloa meille katsomaan kun kaivan näyttelyremmin esille. Lahja oli taas niin riemuissaan, kun tiesi pääsevänsä mamman kanssa kaksin liikkeelle.

Lennikin on kerännyt menestystä marraskuussa, ehkä hieman kyseenalaista tosin. Laitoin instagrammissa muutaman kuvan Sonarc Ky:n järjestämään Mutakuvakisaan ja voittohan sieltä meidän mutakylpyjä rakastavalle Lennille pärähti. Harmi vain, ettei mulla ollut mahdollisuutta vastaanottaa palkintoa :(.

Lunta ja pakkasta saatiin muutamaksi päiväksi tänne Ouluunkin, mutta nyt taas vesikelit. Pläh, talvea odotellessa ja erityisesti sitä, ettei ihan joka ulkoilun jälkeen tarvis koiria pestä. 

"Oot kai nää Lenni meleko blondi!" eli kertomus Lennin luonnetestistä

Lenni on nyt siis virallisesti luonteen puolesta testattu. Testin tulos oli kyllä hyvin lennimäinen, ehkä jopa hieman odotettua parempi. Mua nauratti vaan koko ajan tuon blondikoiran kanssa, kun se on oikeasti maailman hömelöin koira :D. Sillä oli koko ajan kivaa ja jokaisessa mahdollisessa välissä se yritti roikkua tuomarien hanskoissa.

Tuo otsikossa oleva lausahdus tuli toisen tuomarin, Laineen Jarin suusta pimeässä huoneessa eikä ohjaajalla meinannu pysyä pokka siellä ollenkaan. Lennille oli oikeastaan ihan sama olinko mä siellä pimeässä vai en, sillä oli kivaa tuomarien kanssa hömpöttäen ja kun mä sitä kutsuin niin se meni katsoon ovelta, oonko jäänyt ulkopuolelle sitten kuitenkin.

Tässä Lennin tulokset osa-alueittain, tuomareina toimivat Reijo Hynynen ja Jari Laine :

Toimintakyky +1b (Kohtuullisen pieni)
Terävyys +1b (Koira, joka ei osoita lainkaan terävyyttä)
Puolustushalu +1 (Pieni)
Taisteluhalu +2a (Kohtuullinen)
Hermorakenne +1a (Hieman rauhaton)
Temperamentti +1 (Erittäin vilkas)
Kovuus +1 (Hieman pehmeä)
Luoksepäästävyys +3 (Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)
Laukauspelottomuus +++ (Laukausvarma)

Loppupisteet +140

Videot:

Haastattelu ja kelkka

Hyökkäys, haalari ja tynnyri

Seinä

Laukaukset

Arvostelu

Vähän tylsempää koiran elämää (kun omistaja sairastelee)

Kun omistaja sairastuu kunnon räkätautiin (sisältäen keuhkoputkentulehduksen, poskiontelontulehduksen ja raivoisan yskän) neljäksi viikoksi, tietää se koirille melko tylsää kotielämää. Mä oon tästä jatkuvasta lepäilystä johtuen ihan alikuntoinen, joten lenkitkin on olleet hyvin lyhyitä ja sisällä ollaan sitten melkolailla taas lepäilty. Onneksi mulla on aikuiset, hyvähermoiset ja rauhalliset koirat, jotka eivät tämmöisestä liiallisesta lepäilystä hermostu, vaikka mulla huono omatunto asiasta onkin. Lahja on ollut erityisen tyytyväinen saadessaan makoilla mun päällä/vieressä lähes 24/7.

Suuressa arvossa ovat olleet taas mun tukiverkkoni, ystävät ja sukulaiset, jotka ottavat välillä koirat matkaan ulkoilemaan ja tuulettamaan päätään. Lenni pääsi tällä viikolla päivähoitoon ja metsälenkkeilemään ystäväni Annin porukan kanssa. Tästä enemmän juttua ja upeita kuvia Annin blogissa. Kiitos Annille jälleen kerran!

Nyt vaan täytyy toivoa, että tää tauti alkais tästä talttumaan. Mun oma pääkin kaipais jo kovasti tuuletusta töiden, metsälenkkien ja kuntosalin merkeissä.

Aloittaminen on kivaa

Tässä sairastellessa ja sohvalla maatessa, on ollut aikaa katsella ympärilleen. Mun asunto näyttää olevan on täynnä keskeneräisiä projekteja. Minusta on tosi kiva aloittaa tekemään kaikkea, mutta niiden projektien loppuunsaattaminen ei todellakaan ole mun vahvuus. Nytkin olkkarin pöydällä on yksi keskeneräinen sukka, läjä afrikankukkia hippoa varten, pari uutta lankakerää, joista on tulossa ylläreitä, yksi maton tekele lattialla muovikassissa...lista voisi jatkua loputtomiin. Aina päätän, että nyt teen kaikki projektit loppuun ja sitten vasta saan aloittaa uuden, mutta sitten törmään johonkin uuteen ihanaan lankaan, ohjeeseen ja sehän on pakko aloittaa. Hih!

Karvoja karvoja...pyykkihuoltoa

Kaksi vaaleaa koiraa + omistaja, joka on mieltynyt tummiin sävyihin = painajainen. Tällä viikolla olen siis pessyt pyykkiä. Koska en juurikaan pyykinpesusta tykkää niin pyykkikoreihin on kertynyt semmoisia harvemmin tarvittavia vaatteita, jotka "pestään sitten joskus kun jaksaa". Niitä on näemmä paljon yhdellä ihmisellä ja pyykkikone onkin pyörinyt jatkuvalla syötöllä, sähkölaskua odotellessa. 

Pyykinpesussa ei sinänsä ole mitään inhottavaa, mutta se kaikki jälkityö mikä johtuu tuosta ensimmäisen lauseen yhdistelmästä. Aikaa kuluu hurjan paljon, jotta saa vaatteista siistejä, jotta niitä kehtaa pistää päälle. Fb:ssä on  pyörinyt neuvo pesusienen laittamisesta pyykin mukana koneeseen ja simsalabim kaikki karvat ovat kertyneet sieneen eikä vaatteisiin. Ei tunnu toimivan labradorin ja ranskiksen karvoihin. Teippiharjalla olen tähän mennessä saanut parhaan tuloksen, vaikka sekin on laiskalle ihmiselle suuri ponnistus. 

Tämän neuleen kanssa oli pesukoneessa kaksi pesusientä. En ole haltioissani lopputuloksesta. 

Kysyin FB-kavereilta vinkkejä, ilman kuivausrumpua ei koiranomistaja voi kuulemma elää. Mun neljän neliön kylppäriin ei valitettavasti moista ylellisyyttä mahdu, joten näillä mennään, siis teippiharjalla. 

Nämä kaksi saavat nautiskella päiväunista sillä aikaa, kun emäntä tuskailee teippiharjan kanssa. 

Lennille Mejä AVO1

Huh huh, taas on rankka, mutta sitäkin antoisampi mejä-vkl Iissä takana. Meidän kotiyhdistyksemme SRY Pohjois-Suomen alaosasto järjesti Iissä mejäkokeen. Lennin kanssahan ei oltu viime syksyisen kokeen jälkeen edes treenattu koko verijälkeä, tuo aika vaan tuppaa ihmeellisesti menemään ohi eikä mitään saa aikaiseksi. Torstai-iltana illan jo hämärtyessä kävin verettämässä jäljen, jonka sitten perjantaina päivällä kävin Lennin kanssa ajamassa, ihan vain varmistamassa itselleni, että koira tietää edelleen mistä on kyse. Testijälki meni hyvin, makaukset ilmaistiin ja kaato löytyi ja sitä kannettiin tyytyväisenä. Siispä turvallisin mielin meidän molempien elämän toiseen mejäkokeeseen, ajatuksella kävi miten kävi, jos käy huonosti niin omistaja/ohjaaja saa syyttää vaan itseään laiskuudesta.

Lauantaina kokoonnuimme verettämään jäljet, koska olin epävarma omista taidoistani olin pyytänyt, että saisin veretykseen kokeneen parin ja sainkin kokeen ratamestarin, joka kyllä neuvoikin erittäin hyvin :). Yksi pari veretti siis kaksi jälkeä, yhden voittajajäljen ja yhden avojäljen. Kokeeseen osallistui 6 voittajaluokan koiraa ja 6 avoimenluokan koiraa, koe vedettiin läpi kahdella tuomarilla.

Sunnuntaiaamuna lähdettiin Lennin kanssa ajelemaan jo kuuden jälkeen kohti Iitä, ilmassa oli jännitystä ja koepaikalla tuntui, että saan koko ajan juosta vessassa. Jäljet arvottiin ja laukauksen sieto testattiin. Ohjaaja ei luultavasti olisi laukauksensietoa päässyt läpi (sitä ei onneksi testata...), mutta Lenni ei hätkähtänytkään. Ensin pääsivät tositoimiin voittajaluokan koirat. Minulla oli ensin vuorossa opastus ja sitten heti perään Lennin koejälki.

Tässä Lennin kokeen arvostelu

Koeselostuksessa lukee: "Rauhoitettu, ohjattu lähtö. Maa- ja ilmavainuista jäljestystä jälkiuran molemmin puolin edeten. 1. osuutta vauhtia jarrutellen. 1. kulmalla makuu merkataan ja suunta löytyy helpohkosti. 2. osuus jo vauhdin tasaantuessa hieman tarkempaa ja vähemmän tarkisteluita. 2. kulmalla makuu osoitetaan ja kulma jäljen mukaisesti. 3. osuus parilla pyörähdyksellä ja kaato löytyy. Sitä tutkitaan ja haluttaisi kantaa sitä. Hyvä jälkipari!"  Tuomarina toimi Aila Pekkarinen, joka oli myös kokeen ylituomari. 

Erityisesti tuo viimeinen kommentti lämmittää mieltä vielä pitkään :).

Lennin jälki meni siis hyvin, 46/50 pistettä. Viimeisellä suoralla oli vähän riistanhajua joka aiheutti pyörimistä, mutta niistä selvittiin ja jäljen loppuun päästiin.

Lenni sai siis toisen ykköstuloksen ja oli järjestäneen yhdistyksen eli meidän oman rottisalaosaston paras avoimen luokan koira. Lenni kerrytti tuloksellaan mammalle lisää Iittalan mustavalkoista Taika-sarjaa. 

Koska olin niin iloinen Lennin voittajaluokkaan oikeuttavasta tuloksesta, sai Lenska palkaksi Heseltä tavishampurilaisen ilman mausteita. Oli se sen kyllä ansainnutkin! 

Lennillä on nyt siis mejästä voittajaluokkaan oikeuttavat kaksi ykköstulosta avoimesta luokasta, mutta koska Lenskalla ei ole näyttelytulosta niin sen mejäura taitaa katketa tähän. Voittajaluokkaan kun jostain idioottisyystä se näyttelytulosta vaaditaan. Lennihän on kastroitu niin se ei tule sitä näyttelytulosta edes saamaan.

Tänään on ollut väsy päivä koko poppoolla, eikä pyykinpesun ja lenkkeilyn lisäksi olla muuta tehtykään. 

Kesälomaa odotellessa

3 viikkoa ja loma alkaa, tuo kortissa oleva runo tiivistää kyllä mun unelmani kesälomasta, siis mökkeily ja rentoilu tavoitteena. 

Pa: koirien painokontrollia: Pöne 12,3kg ja Lenni 33,4kg. Lenni näyttää mun mielestä oikein kivalta nyt, siinä ei oo ylimääräistä vaan Semmonen sopivan hoikka. Pönellä on vielä pudotettavaa, mutta on se jo vähän hoikkinutkin.